tag:blogger.com,1999:blog-82396432745279530272024-03-05T22:27:59.617+02:00Mama DreamerMahdotonta tunteiden sekameteliä ja ajatusten pidättelemätöntä ryöppyä. Todellista ja fiktiivistä. Sellaista mitä nyt mieleen juolahtaa. Että ei pääsisi unohtamaan kuka sitä oikein on ja miksi. Että olisi joku jolle tilittää kaikki, kun kukaan muu ei enää kuuntele.Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.comBlogger185125tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-66587035489910035132024-02-29T14:32:00.000+02:002024-02-29T14:32:34.571+02:00Kello on yöllä 1:45 ja istun pimeässä keittiössä ja kirjoitan. Päästän irti.<p>Ihan kohta on aika. On aika päästää irti. Surusta, ikävästä, kivusta ja tuskasta. Sisaruksista. Puukonkääntäjistä.</p><p>Tämä matka Teneriffalle huhtikuun alussa 2022. Matka on ollut tähän astisen elämäni kauhein matka. Vaikka millä mittarilla laskisi, niin tämä on ollut elämäni suurimpia tragedioita.</p><p>Olen saanut ja minulta on otettu. On otettu ja olen saanut. Kaikkea sitä ja moneen eri kertaan.</p><p>Kaikki alkoi siitä, kun faija sairastui lomamatkalla koronaan. Ensimmäiset maailmanlopun merkit alkoivat jos siitä miten me aloimme hoitamaan faijan asioita siellä. Kaikki meni väärin. Ihan kaikki. </p><p>Matkan aikana faija sairastui ja kuoli rakastamassaan paikassa Teneriffalla päivettyneenä, iho käsivarresta kesien. Pidimme faijaa kädestä kiinni ja annoimme luvan lähteä. Oli aika. Taistelu oli jatkunut jo siitä, kun faija sairastui ensimmäisen kerran munuaistautiin karvan päälle 40 vuotiaana. Nyt oli aika lopettaa pelleily ja antaa ikuinen rauha. Kaikesta kivusta ja tuskasta vapautunut isä lipui ikuiseen uneen ja kaikki paska alkoi ryöppyä niskaan.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9HsBdwDGRmdUJjeMxY9Arc3Oq_pxpx93eyzNLw2tYCuA_SkM6EInfAmCnoBdyRUHXCK1tp5cFyAkXiKohVsw9z9QHEL4TbeaFPtgb5dNPVHNw5R8Krk2hVI3JxSEbvlMZ6v8S5H9cBV_OvtY1PGz0atYWxhQr9m86QeTaioqHodIsUAVLcO5xoUAGP5Y/s830/mutsi.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="830" data-original-width="757" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9HsBdwDGRmdUJjeMxY9Arc3Oq_pxpx93eyzNLw2tYCuA_SkM6EInfAmCnoBdyRUHXCK1tp5cFyAkXiKohVsw9z9QHEL4TbeaFPtgb5dNPVHNw5R8Krk2hVI3JxSEbvlMZ6v8S5H9cBV_OvtY1PGz0atYWxhQr9m86QeTaioqHodIsUAVLcO5xoUAGP5Y/s320/mutsi.JPG" width="292" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Mutsi sairastui samalla matkalla. Tai meni liikuntakyvyttömäksi. Omin jaloin mutsi Teneriffalle meni ja paareissa sieltä takaisin Malmin sairaalaan, joka ei näyttänyt parastaan, vaikka ehkä sen tekivätkin. Ennen Malmia ja matkaa kotiin, oli kuitenkin paljon tapahtumia. </span></div><p></p><p>Isän kuollessa jo alkoi sisartusteni välit välkehtiä. Salamoida. Herne kaivautui siskoni nenään ja se riitti. Kun faija sitten kuoli. pankki räjähti. Mutsin sairastuminen osteoporoottisiin murtumiin ja keuhkokuumeeseen oli silloisessa tilanteessa saatanan pelottavaa. Ja se näkyi siskoni silmissä. Mutsinkin. Itse olin kauhusta shokissa ja sekaisin. Ja voin vain kuvitella tuntemuksia kotona suomessa. Olimme kaikki keskellä kuplaa, jota kukaan ei pystynyt rikkomaan. Vietimme yhteensä viisi viikkoa Teneriffalla välillä muuttaen paikasta toiseen päästäksemme lähemmäs mutsin sairaalaa ja välillä illallistamassa vain, koska oli pakko syödä ja saada muuta ajateltavaa.</p><p>Ilman toisen siskoni tytärtä en olisi selvinnyt siitä. Hän tuli luoksemme asumaan siksi aikaa kuin oli tarve. Luojalle siitä kiitos. Hänen maanläheiset ja järkevät rutiinit pitivät minut edes jotenkin järjissäni, vaikka sitä en ollut. Pullo punkkua joka ilta. Aamulla hedelmiä, soijajogurttia ja kävelyitä. Joskus hän teki meille ruokaa, vain jottei joka ilta tarvinnut lähteä ulos. </p><p>Olimme kaikki samassa kuplassa ja jokainen omassamme. Yhteiselomme ei meinannut sujua siskoni kanssa. En kestänyt hänen pakkoaan olla oikeassa ja joka paikassa hänen ehdoillaan. Pakenin sitä viiniin. Aamuisin pakenin sitä soijajogurttiin ja hedelmiin. Vaikka siskosta oli tukeakin, näin jälkikäteen katsottuna olen ihmeissäni, että olin väleissä hänen kanssaan vielä jonkin aikaa.</p><p>Mutsi siis joutui sairaalaan ja kävimme joka päivä katsomassa häntä, soittelimme vakuutusyhtiöön ja selvittelimme mahdollisuutta matkustaa kotiin. Viimeinen suora lento lähtisi muutaman viikon kuluttua ja siihen olisi pakko päästä, koska äiti ei pystyisi matkustamaan istuallaan. </p><p>Veljeni ojensi kätensä tässä kohtaa. Hänellä on vankkaa kokemusta potilaiden kuljetuksesta ja vakuutusyhtiöistä. Mutta sisareni tyrmäsi ajatuksen ja minä nyökyttelin siskon vieressä. Seurasi väärinkäsityksiä, vihaisia puheluita. Murjotusta ja silmitöntä vihaa. Uusia kädenojennuksia, jotka kaikki menivät vihaisiksi sanoiksi.</p><p>Tuskan verhon takaa en nähnyt todellisuutta. Siskontyttö silitti ja halasi. Piti edes hiukan tässä maailmassa kiinni. Mutta sitten tuli aika. Aika lähteä kotiin. Hyvästelin hänet, Teneriffan ja sisaruussuhteeni (tätä en vielä tiennyt).</p><p>Kotimaa otti kylmänä vastaan. Yritin palata arkeen, mutta huoli mutsista oli liikaa. En jaksanut ihan satasella. Kävin kyllä harjoittelupaikassani suorittamassa opintojani. Vaikka mieleni olisi tehnyt olla mutsin vierellä koko ajan. Mutta etäisyys teki hyvää, koska aloin huomata, että en enää tunne siskoani. En enää tuntenut sitä ihmistä, jonka kanssa lähdin Teneriffalle.</p><p>Faijan kuolema muutti kaiken. Mutsista piti alkaa huolehtia. Sisareni otti ohjat käsiinsä ja alkoi järjestämään. Mutta vaikka voisi luulla, että on helpottavaa, että joku tekee ja toimii, niin se kääntyi hyvin äkkiä joksikin ihan muuksi.</p><p>Menetin ensimmäisellä kierroksella pikkuveljeni. Riita, iso riita. Olin siinä kuplassa. En nähnyt tai kuullut omia sanojani ja kaikki mitä veljeni yritti minulle sanoa, sotkin ja sekoitin. Ja siskoni yllytti vieressä. Suuttui ja repi kierroksia. Hajotti ja haukkui. Yritti mainpuloida. Mutta koska pikkuveli on minulle maailmassa tärkeimpiä asoita, en voinut päästää irti vaan nöyrryin ja pyysin kontaten anteeksi. Itkin ja pyysin uudelleen. Jos vaikka veljeni on joskus helvetin ärsyttävä, niin hän on myös anteeksiantavainen ainakin minulle. Saimme sovittua. Emme enää jauhaneet asiasta vaan jatkoimme siitä, mihin loppui. </p><p>Sisko etääntyi minusta entisestään. Asiat alkoivat käymään hänelle liian suuriksi ja ne alkoivat hämärtää hänen kykyään nähdä asioiden todellisuutta. Hän kaivautui yhä syvemmälle omaan kuplaansa ja alkoi manipuloida mutsia. Sisko pesiytyi äidin luokse, eikä kukaan muu saanut enää auttaa. Auttajia olisi olllut, jos sisko olisi vain antanut mahdollisuuden. Mutta minusta tuntuu, että se oli hänen tapansa selviytyä. Joskin me muut emme voinee selvityä. Meidän oli pakko sietää ja jaksaa, kestää kaikki. </p><p>Mutsin viimeisiä sanoja minulle oli, että hän rakasti minua. Muille ne sanat saattoivat olla erilaisia. Manipulaatio on hirveä kidutuksen väline. Se kiduttaa niin manipuloitavaa, mutta myös läheisiä, jotka huomaavat, ettei kaikki ole nyt hyvin. Miten päästä siitä irti? Korjata kaikki?</p><p>Valitettavasti meille ei jäänyt sitä mahdollisuutta. Mutsi kuoli keuhkoveritulppaan nopeasti 5kk faijan kuoleman jälkeen.</p><p>Kaikkea ehti tapahtua ennen sitä. Mutta sen jälkeen kaikkea vasta alkoikin tapahtua. </p><p>Oma elämä heitti häränpyllyä. Lapsi otti menetykset todella raskaasti ja yksitoista vuotiaan kyky käsitellä elämänsä suurimpia menetyksiä on jokseenkin keskeneräinen. Se horjutti koko perhettä. Siitä muodostui oma tragediansa.</p><p>Välit siskojeni kanssa saivat käänteitä ja pahaa verta. En enää ole heidän kanssaan tekemisissä. Olen siitä äärimmäisen surullinen, mutta juuri nyt ei ole voimia antaa viimeistä sanaa ja olla se jolle voi tehdä miten haluaa. En surultani jaksanut hetkeen hengittää, mutta omat murheet ovat nyt tärkeämpiä. </p><p>On tullut aika päästää irti. Perintöriidat on kohta pois. Ei tarvitse kuunnella piikittelyä, syytöksiä ja haukkumisia. Ei tarvitse enää "nillittää" kaikesta. </p><p>Heillä on omat elämänsä ja murheensa, enkä vähättele niitä. En vähättele sitä työtä joka on tehty vanhempieni eteen. Olisin itse vain halunnut tehdä enemmän. Samoin kuin kaikki muutkin. Kaikki kunnia sille työlle jota siskoni tälläkin hetkellä tekee omien läheistensä eteen.</p><p>Kiitos sisko sinulle kaikesta sellaisesta mikä on jättänyt minuun hyviäkin muistoja. Sellaisista rohkaisun sanoista ja teoista, joita olen juuri sillä hetkellä kaivannut. Mikään ei poista meidän menneisyyttä. Tulevaisuus vain on erilainen.</p><p>Nyt voin vihdoin painaa pääni tyynyyn ja nähdä muitakin unia kuin niitä joissa sanon suni puhtaaksi. Ne ovat uuvuttavia unia. Joskus puhdistavia, mutta pääsääntöisesti uuvuttavia. </p><p>Olen aina ollut kiusattu vanhempien sisarusteni osalta. Aina. He eivät koskaan ole ottaneet minua tosissaan missään asiassa. Ja nyt se heitti minut siihen pisteeseen, etten enää näe mitään järkeä satuttaa itseäni ja perhettäni. Päästän irti siskoistani. Nyt.</p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-60955886072534931742024-02-23T15:26:00.003+02:002024-02-23T15:26:00.132+02:00Migreeni. Ei mulla muuta.<p>Läppäri auki ja töihin. Auts. Silmä tuntuu räjähtävän. Toinen yritys. Kone auki uudelleen ja exceli esiin. Auts toisen kerran. Silmä todella räjähtää kohta ja jos en kohta mene vessaan, tulee sotkua. Puhelin soi kesken kaiken ja työkaveri soittaa. "Sä kuulostat kuin olisit jossain tosi syvällä". Olenkin. Syvällä migreenin kammiossa. "nyt laitat läppärin kiinni ja otat loppuviikon leediä. Tämä firma ei sua tartte." Samaan hengenvetoon soittelen esihenkilön kanssa ja totean, että nyt koneet kiinni ja kaikki seis. </p><p>Migreenipäivä vol.5 ja olen valmis kuolemaan. En jaksa enää. Persaukisena ei ole varaa biologisiin lääkkeisiin, vaan pitää popsia buranaa, panadolia, relaxanttia ja pahoinvointilääkettä. Popsia niitä kuin karamellia. Mikä ei ole munuaisilleni hyväksi. Ne virtaa jo valmiiksi huonosti ja lukemat tippuvat koko ajan.</p><p>Luojan kiitos olen muuten terve... Jos ei hulluutta ja lihavuutta lasketa! 😂</p><p>Mutta tämä pää. Kuin jäisellä lusikalla kaivaisi paineen tunteesta kohta räjähtävää silmää. Samaan aikaan maha on saatanan kipeä ja vessa kutsuu. Oksettaa ja pyörryttää. Olo on ihan epätodellinen. Lääkkeitä on tässä vaiheessa enää turha popsia, koska ei auta. Rasittaa vaan sitä perkeleen munuaista lisää. Ja vatsaa. Kädet tärisee ja silmiä on pakko pitää auki. Jos ne sulkee, tuntuu vielä kamalammalta. Pakko keskittyä johonkin muuhun kuin tähän piinaavaan kipuun. En voi katosa televisiota, enkä tuijottaa näyttöä. Pystyn vilkuilemaan kännykkää noin puolen tunnin välein kaksi minuuttia (ehkä minuutin) kerrallaan. Ja sekin vain jos joku koittaa tavoitella. Pystyn puhumaan, sössötän. Pystyn pitämään auki silmiä, kaikki suttua. Pystyn kävelemään, päin seinää. Pystyn ajattelemaan, sekavasti. Pystyn vaikka mihin ja yleensä pakontan itseni toimimaan. </p><p>Olen perkeleen sisukas mitä migreeniin tulee. Hyvin usein pystyn toimimaan lähes normaalisti vaikka päätä särkee. Yleensä, yleensä lääkkeet auttavat ja pystyn särystä huolimatta elämään elämääni. Nyt... ei pysty enää (taaskaan). Kuolen.</p><p>Kuolema kolkuttaa silmämunani takana. Se on kääriytynyt mustaan tuskaiseen kaapuunsa ja sen luisevat sormet riipivät avioistani paloja, joita kuolema sitten mutustelee tyytyväisenä. Perkeleen kuolema!</p><p>En ajatellut meneväni tippaan. En ole käynyt siellä vuosiin, enkä mene nytkään. Tiedän, että tämä loppuu. Milloin? Sitä en tiedä, mutta viisi päivää on jo takana. Aina se on loppunut. Ja loppuu se nytkin.</p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-58545694661252352632023-11-11T18:57:00.000+02:002023-11-11T18:57:02.187+02:00<p>Mikään ei voimista niin, kuin suru joka hautaa alleen. Sieltä on mahdollista kaivautua ulos, mutta se ei ole helppoa. Jos olisi, olisi mukana kuokka, kun alkaa upottamaan.</p><p>Minä olen uitettu surussa ja haudattu multaan. Istun täällä syvällä ja kaukana ja itken ääneen harvasen ilta. On niin saatanan vaikeaa selvitä hiljaisista hetkistä. </p><p>Päätä särkee ja joka päivä mietin miksi olen olemassa. Tuntuu hetkittäin, etten jaksa elämää. Mutta pakotettuna ryömin töihin joka aamu ja hengitän. </p><p>On niitä päiviä kun saan puheluita töihin lapsesta ja tuska tuntuu niin suurelta. Niinä hetkinä, olen yksinäinen. Kukaan ei ymmärrä. En suko, että olemassa on ketään joka ymmärtää. Lapsen kavereiden vanhemmat kieltävät vain yhdessä olemisen. Ei normaaleja yökyläilyjä, ei leikkiä, ei hengailua, koripalloa tai pyöräilyä. Vain ilta ilman kavereita ja kiukkua, surua ja suunnatonta hormoonimyrskyä.</p><p>Käyttäytymisongelmat ovat aina vanhempien syytä. Eikö olekin. Jostain sen syyn pitää löytyä ja helpoin syyllinen on vanhemmat. Siksi sanon, ettei ymmärtäjiä ole liiemmälti. On vain kauhean monta neuvojaa ja syyttäjää.</p><p>Poliisi, sosiaalityöntekijät, tukihenkilöt, psykiatrinen sairaanhoito, koulu. Jokainen niistä tekee kaikkensa, mutta mikään ei riitä. Olemme syöksymässä syvään kuiluun. Syöksy pistää huimaamaan ja oksettamaan. Enkä pysty pysäyttämään pyörimistä. Tuntuu, etten edes jaksa yrittää enää.</p><p>Huudan apua, mutta kukaan ei oikeastaan kuule. Vaikka ymmärtäjiä ja huolen jakajia on, kukaan ei kuule.</p><p>Apua.</p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-40625311978296808712023-09-29T20:42:00.000+03:002023-09-29T20:42:06.224+03:00Menneisyys rikkoo ja lähimenneisyys tappaa.<p> Minun tieni on ollut pomppuinen nyt muutaman vuoden. Jos mahdollista, enemmän kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen on mahtunut. </p><p>Olen menettänyt niin paljon, että sen ajatteleminen salpaa hengityksen. Olen menettämässä niin paljon, etten voi edes ajatella.</p><p>Olen istunut niin monta kertaa tässä ja tuntenut tarpeen kirjoittaa, mutta en voi.</p><p>En voi kertoa sieluni tuskasta juuri mitään. Olen kirottu hautaamaan nämä asiat kanssani syvään multaan.</p><p>Kyyneleet virtaavat poskilleni. Haluaisin kertoa sinulle kaiken, mutta en voi. Teekuppi ei lämmitä enää, villasukissani on reikiä. Sormet vapisevat niin, ettei ne osu oikeisiin kirjaimiin. Koitan lämmittää itseäni kaikin mahdollisin keinoin, mutta en onnistu.</p><p>Olen lakannut kirjoittamasta. Olen lakannut ajattelemasta, mutta en tuntemasta. Olen ja elän. Siis hengitän. Mutta jaksanko ja kuinka kauan?</p><p>Puran tähän nyt lähimenneisyyden taakkaa. Annan kaiken valua näihin mustiin kirjaimiin. Oikeisiin kirjaimiin. Kulautan kourallisen tabletteja kurkustani alas. Sattuu. Sattuu päähän. Sattuu joka paikkaan. EHkä kohta helpottaa. Edes hetkeksi. Kaipaan sitä. Hukutan murheeni tuohon kuppiin ja jäähtyneeseen lempiteeheni. Vaikka ne eivät sinne huku, tiedän sen. Yritän kumminkin. Piste.</p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZTHgqJ8Zhy-7-aTr-tD56cLsm-AZp9Odn9z1oUxOmIPzGnuBrCUXcAYwY0JESZYjuDlZgaCvOH4yiKvvdJNGH9qi68eSWifevxt-T5wIyWlS2vrbtLTAxXnAX6nbbfrJYG4k-NWpAON_oXo_bHEcRrdrJEEV_9BFFsmBskVcz8-AeXazv0dEM2DWX-Vo/s4032/IMG-6966.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZTHgqJ8Zhy-7-aTr-tD56cLsm-AZp9Odn9z1oUxOmIPzGnuBrCUXcAYwY0JESZYjuDlZgaCvOH4yiKvvdJNGH9qi68eSWifevxt-T5wIyWlS2vrbtLTAxXnAX6nbbfrJYG4k-NWpAON_oXo_bHEcRrdrJEEV_9BFFsmBskVcz8-AeXazv0dEM2DWX-Vo/w640-h480/IMG-6966.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-47031484770517562592023-05-24T17:35:00.000+03:002023-05-24T17:35:36.871+03:00Kun aloitin lopullisen matkan kohti normaalipainoa tai edes normaalia olotilaa.<p> Kun aloitin tämän lopullisen matkan kohti normaalipainoa ja ennen kaikkea normaalia olotilaa, päätin, että tämä muuttuu. Kohta vuosi myöhemmin olen saavuttanut -10kg. Mutta... vyörätön ympärys ei ole kutistunut. Eli jotain teen väärin. Vai teenkö?</p><p>Olen mukana HUSin terveyslaihdutusvalmennuksessa johon pääsee lähetteellä. Olen myös opiskellut opintopisteiden verran ravitsemusta ja vuosien myötä kerryttänyt erilaisia tietoja siitä. Mutta tämä terveyslaihdutusvalmennus on paras mitä tähän mennessä olen kokenut. En nyt osaa sanoa, onko tämä jotenkin ihmeitä tekevä. Tai ei se tietenkään ole. Minustahan se ihmeen tekeminen lähtee. Ja tarvitseeko kaiken olla niin ihmeellistä?</p><p>Aikaa on kulunut. Vauhti oli alkuun kova, mutta tyssäsi sitten erilaisiin lääkejuttuihin. Nyt tilanne näyttää taas valoisammalta, mutta oloni ei ole sellainen. On iltapäivä ja olen syönyt päivällisen. Joka on spaghettia ja tomaattikastiketta tonnikalalla. Koska ainekset siihen löytyi kaapista ja tilillä on 3€. Sillä ei juhlita.</p><p>Mutta ei tämä persaukisuus minua lannista. Vaikka siltä tuntuukin, kun ei ole varaa ostaa tuoreksia, tai ylipäätään mitään. Ruokakaapit puhkuu tyhjyyttään, mutta leipään on ainekset. Siispä leipää tekemähän.</p><p>Tilanne ei toivottavasti ole pysyvä, mutta rikastumisesta tai keskiluokkaan nousemisesta on turha haaveilla, kiitos ulosottovelkojen, joita en koskaan saa lyhennettyä. Ulosottovelkojen, jotka syntyivät, kun yritimme puolustaa omaa terveyttämme ja oikeuttamme puhtaaseen kotiin. Oikeusvaltio...</p><p>Se siitä. Keskitytään tähän toiseen juttuun, eli painon kuriin saamiseen. Elämäntapojen muuttamiseen. Se on hitusen vaikeampaa kun ei ole rahaa, mutta ei mahdotonta. Ei voi olla. </p><p>Jotta saan tämän homman rullaamaan, pyrin avaamaan koko hommaa tänne. Vuodatan kaiken läskin tänne, jotta te, hyvät ystäväni, saatte seurata sivusta niiden hupenemista tai hupenematta jäämistä. Tarkoituksenani on avata omia silmiäni. Auttaa ymmärtämään mitä voisin, jaksaisin, pystyisin tekemään, jotta tilanne olisi toisenlainen vuoden päästä. </p><p>No juu. Tunteita ja kokemuksia siis tulossa. Kiitos, aamen ja hyvää yötä.</p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-4046609542376175442023-04-13T15:33:00.001+03:002023-04-13T15:33:11.028+03:00Minä olen ja hengitän, mutta en joka hetki.<p> Olen nyt ollut työharjoittelussa samassa putkassa joitakin viikkoja. Ihanaa tässä on ollut se, että saan tehdä sitä työtä, johon olen opiskelemassa. Se, että haluanko tätä työtä tehdä loppuelämäni... en. Mutta jonkin aikaa tässä voisi notkua. Olenhan nyt kuitenkin nähnyt vaivaa tämän kaiken eteen. </p><p>Mutta tämä on ollut todella raskas kevät. En ajatellut, että faijan poismenon vuosipäivä vetäisi minut kuoleman porteille. Luulin, että selviän siitä ensiluokkaisen tyylikkäästi. Vaan ei, suru ei katso paikkaa eikä aikaa. Voin jopa fyysisesti huonosti. Migreeniä ja huonovointisuutta. Kun vuosipäivä oli, itkin koko matkan töistä kotiin. Jouduin turvautumaan ystävän apuun ja soitin maratonpuhelun. Puhuimme kaikkea muuta. Itkin hiljaa samalla kun kuuntelin hänen mietteitään elämästä. Sain sanotuksi jotain puheensorinan väliin, mutta en pystynyt pitkään monologiin. Mutta se helpotti oloani hetkeksi. Kunnes illalla se iski taas helvetin kovalla voimalla.</p><p>Faija kuoli 5.4.2022 Teneriffalla koronan aiheuttamiin komplikaatioihin. En koskaan unohda sitä päivää. Sisko ja minä saimme puhelun, että lähtö on nyt lähellä. Menimme sairaalaan kauhuissamme ja järkyttyneinä. Tajusimme vasta perillä mitä oli tapahtumassa. Silitimme kuolevan isän kättä. Se kesi kaikesta saamastaan auringosta kuluneina päivinä. Muistan faijan hyvin elävästi. Kaikki tapahtui vain liian nopeasti. Faija oli tuhkattu jo samalla viikolla. En todellakaan pystynyt käsittämään kaikkea. En oikein koko vuoteen ole pystynyt käsittämään kaikkea. </p><p>Totuus iski minuun vasta nyt. Äidin kuolema tässä välissä teki kyllä minuun loven, mutta en vielä silloinkaan ymmärtänyt, että faija on oikeasti poissa. Kun on kulunut vuosi, alkaa ymmärtämään, että elämä loppui. Minulle osa minun elämää loppui silloin. Osa minusta kuoli. Ihan oikeasti kuoli. Ehkä jonain päivänä syntyy uutta, mutta nyt on vain tyhjää ja mustaa siinä kohdassa, missä ennen oli jotain elävää ja kaunista. Jotain pysyvää ja ikuista.</p><p>Äidin kuolema ravisteli minua jo ihan liikaa. Olen sulkenut kaiken pois, jotta ei sattuisi niin paljon. Viime aikoina radiosta on soinut Sannin "Haukilahden rantaan". Se on herättänyt minussa kaikenlaisia tunteita. Kauhua ja raastavaa menetyksen tunnetta. Sekavaa olotilaa, jota lievittämään on kuvoihin iskenyt järkyttävä migreeniputki. Se lievittää siksi, että kun se iskee, ei voi ajatella kovinkaan tunteikkaasti. Silloin ajatukset ovat vain sen fyysisen kivun ympärillä. Ekaa kertaa elämässäni kiitän itseäni sairaasta päästäni.</p><p>Näin. Tämä tässä. En jaksa enempää. Tänään on hyvä päivä. Eilen ei ollut. Toissapäivänä ei. Mutta minä hengitän. Tiedän, että kaikki läheiseni eivät pysty vieläkään hengittämään ja toivon koko sielustani, että he saisivat helpotusta pian. Että alkaa kohta helpottamaan. Sillä minä en pysty tähän, jos en saa heitä takaisin. Tarvitsen heitä.</p><p>Aamen.</p><p><br /></p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-82108723166258963242023-03-16T11:43:00.001+02:002023-03-16T11:43:34.419+02:00Näyttöviikko ja uusi liikeidea...<p> Aurinko pilkistää verhon takaa. Olen kauhusta kankeana, sillä on uusi päivä. Ensi viikon maanantai lähestyy. Uusi viikko täynnä odotuksia ja pelkoa. "Ei tarvitse jännittää, hyvin se menee" sanotaan, mutta silti sitä jännittää aina. </p><p>Näyttöviikko. Se tarkoittaa sitä, että teen harjoittelupaikassa "valvovan silmän alla" kaiken. Minun pitää osoittaa tekemällä oma osaamiseni sovituista asioista. Olen sopinut esimerkiksi, että työskentelen lievästi autistisen henkilön kanssa. Etsimme yhdessä tulevaisuuteen vaihtoehtoja. Soitamme paikkoihin ja kyselemme, etsimme. Ja sitten teen CV:n useammankin kanssa. Englanniksi ja suomeksi.</p><p>Siinä ydin. Ei rakettitiedettä, mutta huolellisuutta vaativaa hommaa. Ja ennen kaikkea tietämystä, ongelmanratkaisukykyä ja hienostenuisuutta (outo sana). Joku voisi ajatella, että helppo nakki. Niin minäkin, mutta jännittää silti. Jos teenkin jonkun virheen, tai en osaakaan nähdä jotain asiaa oikealta kantilta tai tai tai...</p><p>Uskon itseeni, mutta jännitän. Äitini olisi ylpeä minusta, kävi miten kävi. Hän olikin. Ja hän oli innostunut tästä koulutuksesta. Ajatuksesta minusta auttamassa ihmisiä. Minäkin olen siitä innoissani. Ja kun vielä saisin tehdä sen niin, että siihen on yhdistetty mielenterveys- ja kenties päihdeongelmatkin. Että saisin todella auttaa ennaltaehkäisevästi tai laittaa kädet säkkiin ja kaivaa se toivo asiakkaalle. Että voisin yhdistää kaiken mitä olen elämässäni oppinut. Koulutuksistani oleellisia; yrittäjän eat, kokemusasiantuntijan koulutus, mieleterveys- ja päihdetyön at, kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalveluiden eat. Näillä saa varmasti hyvää aikaan.</p><p>Eilen innostuin uudesta ajatuksesta ystäväni kanssa. Hän on pitkään pohtinut mahdollisuutta järjestää mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvät messut, mutta se on jäänyt elämän takia ajatuksen tasolle. No me keksittiin, että voisihan sitä lähteä pienestä liikkeelle. Mun lempi hokemaa aina kokemusasiantuntijan roolissa.</p><p>Miltä kuulostaisi voimaannuttavan valokuvauksen viikonloppu mielenterveysluennoitsijan luennon saattelemana? Jospa viikonloppu järjestettäisiin Utössä mökissä, jossa laitetaan itse ruoka, vaiko kylpylähotellissa maaseudun rauhassa? Hinta olisi aika sama, mutta hotellissa ei tarvitsisi laittaa ruokaa ja siellä olisi mahdollisuus kenties hemmotella itseään.</p><p>En tiedä vielä. Kuten sanoin, ajatus lähti eilen lentoon. Toivottavasti lento päättyy turvalliseen laskeutumiseen, viikonloppuihin hienojen kurssilaisten kera ja itse kunkin voimaantumiseen.</p><p><br /></p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-34678417170748440922023-03-16T11:20:00.001+02:002023-09-29T20:51:15.149+03:00Rannekkeella huvipuistoon.<p> Onko ihmisen elämä yhtä huvipuistoa? </p><p>Liput laitteisiin maksaa paljon. Onneksi on ilmaisiakin. Mutta ne ovat yleensä aika snadeille skideille. Sosioekonominen asema vaikuttaa siihen miten laitteisiin pääsee. Pääseekö kaikkiin vai vain yhteen. Ja on arpapeliä, kun ensimmäisen kerran laitteeseen menee, että tuleeko siellä helvetin pahaolo vai järjetöntä hauskuutta.</p><p>Minä olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen päässyt erilaisiin laitteisiin. Mutta onko se aina ollut kivaa. EI. Olen mennyt laitteisiin yhtään miettimättä ja tuloksena yrjöt, itku ja potku. Ahdistuneena mutta rohkeana olen siirtynyt seuraavaan laitteeseen ja tulos on sitten mitä on. Viime aikoina elämä on heittänyt eteeni aivan liikaa paskaa. Liian monta menetystä, liian lyhyessä ajassa ja liikaa taloudellista kurimusta. Liikaa kaikkea. Tämä laite ei ole suosikkini.</p><p>Mutta kaiken tämän jälkeenkin olen toiveikas. Kyllä. Toiveikas. Uusi laite odottaa! </p><p>Viimepäivinä olen alkanut ajatella, miten mutsi olisi ylpeä ja se on antanut minulle erilaista voimaa ja jaksamista. Olen kuvitellut keskusteluitamme ja olen alkanut löytää uudelleen suuntaa ja mielenkiintoisia twistejä. Mutsi osasi aina kääntää katseeni oleelliseen ja jos olen harhaillut hetken, olen jälleen menossa kohti raiteita. Kiitos mutsi!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPAchg3qjp19oatAniHg0FOWSuACa2HcCKEIaVgofo5Fhp0G453VQK2hyphenhyphenhp6mpV-I5-8rlolRsMpQHTTuaYBZFq2ieaSfiU-BbsPtO9Ys-fXHpH012XnNESpbLMB-9OoD3d4abOOIjrRugCT0v6ArWW2BsX93qVRLe129hW1GKsTSXKqkhPu6mcKa_lOI/s4032/IMG-5172.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPAchg3qjp19oatAniHg0FOWSuACa2HcCKEIaVgofo5Fhp0G453VQK2hyphenhyphenhp6mpV-I5-8rlolRsMpQHTTuaYBZFq2ieaSfiU-BbsPtO9Ys-fXHpH012XnNESpbLMB-9OoD3d4abOOIjrRugCT0v6ArWW2BsX93qVRLe129hW1GKsTSXKqkhPu6mcKa_lOI/w480-h640/IMG-5172.jpg" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-66796713494751375912022-10-25T15:07:00.000+03:002022-10-25T15:07:02.129+03:00Syksy. Mielen päämäärätöntä meteliä.<p> Rapa kerääntyy pikkukoiran turkkiin. Huokaisen. Sataa vettä ja on kylmä. Ei niin kylmä, etteikö koira haluaisi pissille, mutta niin märkää, ettei pissilenkki ole kovinkaan pitkä. Itse voisin kävellä sateessakin. En ole sokerista vaikka makea olenkin!</p><p>Ahdistus on syöpynyt sisääni ja muuttaa muotoaan joka päivä. Valoa tunnelin päässä? Ehkä, en tiedä vielä. Tai tiedän. On sitä. En ole persoonaltani sellainen, että jäisin kiinni asioihin. Menen eteenpäin aina. Ja tässäkin surussa ja ikävässä aikanani kyllä.</p><p>Kunpa olisi kevät! Kaikki alkaisi vasta kukoistamaan ja kasvamaan. Minä olen kesän lapsi. Kirjaimellisesti. Mutta kevät on ihanaa aikaa. Vihreän eri sävyt hemmottelevat näköhermoja ja huumaavat kevään tuoksut tuntuvat sielussa asti. Kukka kasvaa nurmikon seassa tai kallion rakosessa. Ihailen niitä. Ne taistelevat tiensä valoon vaikeimmassakin paikassa. Ja kukoistavat karusta ympäristöstä huolimatta. </p><p>Syksy taas. Rakastan sitä, kun ruska valtaa alaa. Kun tuuli puhaltaa lehdet naamalle ja hiekka pölisee niiden alla. Kun lehdet tippuvat puista, alkaa luonto näyttää minun mieleltäni. Riisutulta ja yksinäiseltä. Riivatulta ja tyhjältä. Voisin sanoa, että tyhjältä taululta, mutta minusta ei tunnu siltä. Minusta tuntuu siltä kuin olisin taulu täynnä kaikkia maailman värejä sekaisin. Niin sekaisin, että se muistuttaa enää mustaa aukkoa. Tai sitten tätä tyttäreni tekemää kuvaa. Kuva on kuin minä. Minua revitään joka suuntaan ohuilla langoilla. Langat on niin ohuita, että ne voivat katketa milloin vain ja se pelottaa minua. Vaikka ehkä langan katkeaminen olisi parempi. Parempi niin, että olisin vapaampi. </p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIVodnHq5oZacYFwqDO-figZg0PabBuwgvuYYg--CYKSCnMSaaeV__3nhJpilAQVqf95Z3xQJ-3Wfp1D-PRcSa7ZNYqtK7ezYeh8NzGLD8hzalcBvNh_SgJQZ4oxyARVdCpXLh0Wr1KcfK0wpRlHZJTlTZ8XapYkcDBBqM5L-ZlQenyhutobJzJQ1v/s4032/IMG-2329.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIVodnHq5oZacYFwqDO-figZg0PabBuwgvuYYg--CYKSCnMSaaeV__3nhJpilAQVqf95Z3xQJ-3Wfp1D-PRcSa7ZNYqtK7ezYeh8NzGLD8hzalcBvNh_SgJQZ4oxyARVdCpXLh0Wr1KcfK0wpRlHZJTlTZ8XapYkcDBBqM5L-ZlQenyhutobJzJQ1v/w480-h640/IMG-2329.jpg" width="480" /></a></p><p>Mutta rakas pieni koirani. Sen märkä kuono lohduttaa ja ilostuttaa minua joka päivä. Se oli mutsin yksi lempi koirista. Se oli tassuterapeutti, joka lohdutti mutsiakin niinä vaikeina aikoina, kun maailma tuntui todella hankalalta ja epäoikeudenmukaiselta. Mutsi oli Lulun kummitäti. Ihana sellainen. Rakas. Kuvassa olemme juuri löytäneet kivan metsän täältä leppävaarasta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9QgFqiVYFqzIyz5vWfCV5G2scC5irtyyJHskfMmIc5abU7u6grtFAJl3IJc66kReXZvuqpgsY1UtRQ7zeV8sgsmj4mk5cDy-Dw7yY-oVtEW6HBH3AJxvz2N6PqHMjZKZhOgiTIhoK_b0DzbiJAIS7d2QJdOQSJWQyb1UU7z2cTDMgfG-mg7psIajC/s4032/IMG-2310.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9QgFqiVYFqzIyz5vWfCV5G2scC5irtyyJHskfMmIc5abU7u6grtFAJl3IJc66kReXZvuqpgsY1UtRQ7zeV8sgsmj4mk5cDy-Dw7yY-oVtEW6HBH3AJxvz2N6PqHMjZKZhOgiTIhoK_b0DzbiJAIS7d2QJdOQSJWQyb1UU7z2cTDMgfG-mg7psIajC/w480-h640/IMG-2310.jpg" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olen päässyt niin monen asian yli. Jättänyt taakseni ja mennyt eteenpäin kivusta huolimatta. Miksi en onnistuisi nytkin. Onhan minulla maailman paras tassuterapeutti ja perheeni. Läheiseni. Onhan minulla. </div><br /><p style="text-align: center;"><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-63020757137709680972022-10-24T11:58:00.002+03:002022-10-24T11:58:26.346+03:00Kreikka, oi Kreikka! <blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwy8tFVBw_Ib2TwHZ7MHHYaOEzO4DHh4XsECFIxxFAwali0j_yBd__LxQiyweEMCaTnWpHD-gLI8H_GUcsIKQjpbv2vfUfqrVuyTxUrAn82lMlBk0lO9U0xjADSc-DhtpRJCTsQ72_jiPQwPeXRRqsr81BLlUlcx5-K2EsytIDotKLmX_rFI3rnYTu/s6000/IMG_2317.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwy8tFVBw_Ib2TwHZ7MHHYaOEzO4DHh4XsECFIxxFAwali0j_yBd__LxQiyweEMCaTnWpHD-gLI8H_GUcsIKQjpbv2vfUfqrVuyTxUrAn82lMlBk0lO9U0xjADSc-DhtpRJCTsQ72_jiPQwPeXRRqsr81BLlUlcx5-K2EsytIDotKLmX_rFI3rnYTu/w422-h237/IMG_2317.JPG" width="422" /></a></p></blockquote></blockquote><p>Viime viikko oli aivan ihana. Märkä (alkoholiin viittaan tällä) ja täynnä ystäviä. Ajatusten vaihtoa, hömppää ja musiikkia. Laulua ja naurua. Holympialaisia (voitto kotiin!) ja hyvää ruokaa.</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaTF0bfgFCtHW1LaxDZNNtUVr8kSfITRn4i-xkogqCOl7V-3PLuUT1VtNpuT3LdB5shqjp9GRA5b6MUG1AvkP1uU5M5EvbDpBh0I5busx0zoltPGZzm-0InTnsnrAgOF8354m84oM3PEgFIdHZDqOePHDnBr40opQLH9pI014RSbwnYPBE4lU1Sm9u/s6000/IMG_2494.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaTF0bfgFCtHW1LaxDZNNtUVr8kSfITRn4i-xkogqCOl7V-3PLuUT1VtNpuT3LdB5shqjp9GRA5b6MUG1AvkP1uU5M5EvbDpBh0I5busx0zoltPGZzm-0InTnsnrAgOF8354m84oM3PEgFIdHZDqOePHDnBr40opQLH9pI014RSbwnYPBE4lU1Sm9u/w419-h236/IMG_2494.JPG" width="419" /></a></p></blockquote></blockquote><p>Vene keinahtelee hiljalleen. Melkein huomaamattomasti. Laituri rauhoittaa aaltoja. On lähdön aika. Vene on bunkrattu (lastattu viinalla ja ruoalla) ja olemme valmiita purjehtimaan Kreikan saaristossa. Ilmassa on jännitystä. Jokaisella omanlaisensa. Miehistö koostuu eri ikäisistä, erilaisista ihmisistä. Ihanista, luotettavista ja aidoista. Rakkaista. Osa tuntee toisensa entuudestaan ja osa ei. Mutta minä menen takuuseen, että tämä juttu toimii!</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgssOK69xseGuwOM509O-gxEI-ul-_WXkPqMM8WI2_5-S5102zR2YH-eUYSuRU79T-InnGrXOXwv9WsFVWam_eZauwq3Pa6H5sQGO7eY_OM3vRhgpi6WeZH1FW7q64Bn00rh763wf_f6aknevLAVAmyhfK7yoAKzN6sra8u5BzB6WTpuOuQjjxapbn1/s6000/IMG_2324.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgssOK69xseGuwOM509O-gxEI-ul-_WXkPqMM8WI2_5-S5102zR2YH-eUYSuRU79T-InnGrXOXwv9WsFVWam_eZauwq3Pa6H5sQGO7eY_OM3vRhgpi6WeZH1FW7q64Bn00rh763wf_f6aknevLAVAmyhfK7yoAKzN6sra8u5BzB6WTpuOuQjjxapbn1/w421-h237/IMG_2324.JPG" width="421" /></a></p></blockquote></blockquote><p>On aika irrottaa köydet ja lähteä lipumaan kohti uutta satamaa. Ihanaa! Ajatukset on seuraavassa satamassa ja tulevassa päivässä. Luvassa on tuulta, joten voisimme mahdollisesti oikeasti purjehtia!!</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1ujqTp7n0WCKqSIAF05KnMfRQCB46wIdP-8Ya1whhps7WEe5UutIlvQcobw9N3MH_3F9YegLSxLgc8kcjk4THRCc1I7L_acMMBiyNLdGYQkCtH8Yh85C5h9t0nL5feihmrT6Nm7FcXdJOnExXaFNsg3kSR200Y-u40_uVtciCTYAenYXi8558ygnI/s6000/IMG_2323.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1ujqTp7n0WCKqSIAF05KnMfRQCB46wIdP-8Ya1whhps7WEe5UutIlvQcobw9N3MH_3F9YegLSxLgc8kcjk4THRCc1I7L_acMMBiyNLdGYQkCtH8Yh85C5h9t0nL5feihmrT6Nm7FcXdJOnExXaFNsg3kSR200Y-u40_uVtciCTYAenYXi8558ygnI/w436-h245/IMG_2323.JPG" width="436" /></a></p></blockquote></blockquote><p>Aikaisempina vuosina purjehdus on näillä lomilla ollut vähäisempää kevyiden tuulien vuoksi, mutta nyt ollaankin Kreikassa. Eri tuulissa. Esi maisemissa.</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDhKDKsSYIIzF-A4Dxff0q7fZ00f1yV4H3n7nQn-ivzO_YyvoaUbhsbQ_4Ews2AQKPt2jNlIHr-A8zGrRj5U5jar3k3CgdHZmG5KwU2Uq-Y8mBrjSbjWJusCRRz9OoV45wgotsxkXUIc9b_G8xAyQL489IHSsagW1O59-uZr_mXAeqdgCfei8i2l23/s6000/IMG_2331.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDhKDKsSYIIzF-A4Dxff0q7fZ00f1yV4H3n7nQn-ivzO_YyvoaUbhsbQ_4Ews2AQKPt2jNlIHr-A8zGrRj5U5jar3k3CgdHZmG5KwU2Uq-Y8mBrjSbjWJusCRRz9OoV45wgotsxkXUIc9b_G8xAyQL489IHSsagW1O59-uZr_mXAeqdgCfei8i2l23/w447-h251/IMG_2331.JPG" width="447" /></a></p></blockquote></blockquote><p>Tuskani on hiljainen nyt. Videokuvaan lähtöä satamasta, enkä koske mihinkään muuhun kuin kameran rec -nappulaan. Ihaillen katson, miten sanattomasti homma toimii. Jokainen miehistön jäsen on purjehtija, joten kapteenin ei tarvitse korottaa ääntään, vaan riittää ajatus, jonka voimin miehistö toimii.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTwR0di2t1vxtV0R0CvmPAxD0xNOq43jpfVf53XJ0ihhINXCndDmtmdKy1JkR2XNZwvu-G38XUpd4dNB1jfSwzyM7Md6nLlTmOGLW32UBtJm9tRU4q3tQkYX24Gq5tWVL0GDNFuLChD2wy6UGrG18RjaEmu55o6UFZt4Za14U0kYahBEMsW3Kni7G1/s6000/IMG_2350.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTwR0di2t1vxtV0R0CvmPAxD0xNOq43jpfVf53XJ0ihhINXCndDmtmdKy1JkR2XNZwvu-G38XUpd4dNB1jfSwzyM7Md6nLlTmOGLW32UBtJm9tRU4q3tQkYX24Gq5tWVL0GDNFuLChD2wy6UGrG18RjaEmu55o6UFZt4Za14U0kYahBEMsW3Kni7G1/s6000/IMG_2350.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTwR0di2t1vxtV0R0CvmPAxD0xNOq43jpfVf53XJ0ihhINXCndDmtmdKy1JkR2XNZwvu-G38XUpd4dNB1jfSwzyM7Md6nLlTmOGLW32UBtJm9tRU4q3tQkYX24Gq5tWVL0GDNFuLChD2wy6UGrG18RjaEmu55o6UFZt4Za14U0kYahBEMsW3Kni7G1/w427-h240/IMG_2350.JPG" width="427" /></a></blockquote></blockquote><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Ajatus siitä, että saan olla viikon lämmössä, aalloilla, tuulessa ja auringon laskuissa lämmittää. Tuntuu hyvältä olla täällä. Muualla. Poissa.<div><br /></div><div>Täällä on kissoja paljon. Osa niistä muistuttaa omia kissojamme menneiltä vuosilta. Yhtä röyhkeitä ja huumorintajuisia. <div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhigiy8fStilX2h6K1FBlXEgmxTZqSyhQbpFemtB6v98aSyey0fOY_-jHUp0-flxpWBsDP_u0sOcgbJBkNxumvV0kp12-_DgkFdJwhBXrKYlectmNTnP2JYLiuaOkZjNLaymvYpxZrr7mBovpjOhQDoJTc2iyemX7ISMkS3e6zdpCOoN4c2oX2Lo6vw/s6000/IMG_2335.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhigiy8fStilX2h6K1FBlXEgmxTZqSyhQbpFemtB6v98aSyey0fOY_-jHUp0-flxpWBsDP_u0sOcgbJBkNxumvV0kp12-_DgkFdJwhBXrKYlectmNTnP2JYLiuaOkZjNLaymvYpxZrr7mBovpjOhQDoJTc2iyemX7ISMkS3e6zdpCOoN4c2oX2Lo6vw/w415-h233/IMG_2335.JPG" width="415" /></a></div><div><br /></div>Tuuli on juuri sopiva. Nämä veneet ovat alirikattuja eli lyhyesti, liian vähän kaikkea kokoonsa nähden. Se tuo omat haasteensa purjehtimiseen. Mutta miehistö sai veneen kulkemaan jossain vaiheessa jopa 9kn. Eli ihan jees!<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgznEj_Xl-SbjCxMLjbs8fEGPHdnk78EhunKkdxKZ-xqMkHGbHotvnrYQo4uVytiXK9gEFfncZ58OXmVOq31WoDxz8gfKf3byA4FtBnRmB5c7oDIatWAfB_iWVx3NfoYeUpsDHXFV0UOVs1MxAHBY1KJFSm0vs0ft1Ss648DIK9wkn5tnRpZYPXUMw4/s6000/IMG_2354.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgznEj_Xl-SbjCxMLjbs8fEGPHdnk78EhunKkdxKZ-xqMkHGbHotvnrYQo4uVytiXK9gEFfncZ58OXmVOq31WoDxz8gfKf3byA4FtBnRmB5c7oDIatWAfB_iWVx3NfoYeUpsDHXFV0UOVs1MxAHBY1KJFSm0vs0ft1Ss648DIK9wkn5tnRpZYPXUMw4/w403-h227/IMG_2354.JPG" width="403" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Reissu oli meidän urheiluseuran yhteinen (Club Sportivo Fernet Branca) ja veneitä oli yhteensä viisi kappaletta.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo7-plERBZX16cJ5UIiLmVVHfWulZ6WVaIGMz7awITrkSuBdzQzGnxXCXO3pSwzZYTQTMCXcDBZgi6YFr-KYou68Syo8E1ks5nSr8fsauQ99ayWuSV-6Get4i_xHcVJzFO_veI9pgbXrHocmjbS47KgT9SITYtIS3Mi97e1slDk4-CkYZv_WxRzoyy/s6000/IMG_2373.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo7-plERBZX16cJ5UIiLmVVHfWulZ6WVaIGMz7awITrkSuBdzQzGnxXCXO3pSwzZYTQTMCXcDBZgi6YFr-KYou68Syo8E1ks5nSr8fsauQ99ayWuSV-6Get4i_xHcVJzFO_veI9pgbXrHocmjbS47KgT9SITYtIS3Mi97e1slDk4-CkYZv_WxRzoyy/s320/IMG_2373.JPG" width="320" /></a></div><div><br /></div>Aallot veivät meitä tuulen mukana eri kohteisiin. Siellä täällä näkyi suuria Kreikan lippuja ja joitakin kanssa purjehtijoita. Tiesimme, että satamat saattavat olla täynnä. Joku muukin halusi nauttia merestä, tuulesta ja toivottavasti myös heillä oli hyvää seuraa.</div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjldsFJ0TykD37sTbXAeR_LSKZ0sLV1nMSocTHkLbK46ylVetFvnfTSuZ10fxMy_QC2ug8RBWPOQNmCuruHZQ8MI5zosnm3l_HBN110ojhpIVAh5eBDXrmi-Q0Fum1xLwemMjCuh6xTGMbXltT22Pszg7bGvyBwzA7S_oD0W6w8HIQCGs4T6IPvDpa4/s6000/IMG_2385.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjldsFJ0TykD37sTbXAeR_LSKZ0sLV1nMSocTHkLbK46ylVetFvnfTSuZ10fxMy_QC2ug8RBWPOQNmCuruHZQ8MI5zosnm3l_HBN110ojhpIVAh5eBDXrmi-Q0Fum1xLwemMjCuh6xTGMbXltT22Pszg7bGvyBwzA7S_oD0W6w8HIQCGs4T6IPvDpa4/s320/IMG_2385.JPG" width="320" /></a></div><div><br /></div>En pysty jyskyttävältä päänsäryltäni kirjoittamaan kamalan pitkää proosaa, joten lyhyestä virsi kaunis.</div><div>Alla lisää kuvia.</div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxpqFR30_rpKPWreECutZvp32FI841EFn5mHJQwG2Kpwo_6EA6pVJx7lkGYh5hOoYhvkKNCpmuI1mDRRwsZSAmwkWTa0n_7fEJoh4pAkQ8C-O0ovTiKbTA2hx91GOwcTonYoIVNzrl_PP3t2PKUNdwdJpQ545xs1D5C12V7UUz27H1prQvZeYXPM7x/s6000/IMG_2404.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxpqFR30_rpKPWreECutZvp32FI841EFn5mHJQwG2Kpwo_6EA6pVJx7lkGYh5hOoYhvkKNCpmuI1mDRRwsZSAmwkWTa0n_7fEJoh4pAkQ8C-O0ovTiKbTA2hx91GOwcTonYoIVNzrl_PP3t2PKUNdwdJpQ545xs1D5C12V7UUz27H1prQvZeYXPM7x/s320/IMG_2404.JPG" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio-JyNos6Co6sGSPx_ITILP0Oxt5E2mQa5nqiHWCeZy40zZUQ9UkKbRl4gOl1Rr9f6oRGXyjhrPNcDFYJA_TuR648pB3UHlNKggPhBPcWy1bK80gX-BqKAkm83dlnirY6XVZgXKem97eRUf9c9ILmQG0uP-6Ep6_SmYAdZX6j98VUTRZsr5Tfl3y0L/s6000/IMG_2419.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio-JyNos6Co6sGSPx_ITILP0Oxt5E2mQa5nqiHWCeZy40zZUQ9UkKbRl4gOl1Rr9f6oRGXyjhrPNcDFYJA_TuR648pB3UHlNKggPhBPcWy1bK80gX-BqKAkm83dlnirY6XVZgXKem97eRUf9c9ILmQG0uP-6Ep6_SmYAdZX6j98VUTRZsr5Tfl3y0L/s320/IMG_2419.JPG" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4fUSuERE9TJlRQfymG-Y4uS1rMvkY3ZJpqObMQxCU1jmzuNJAQwq-Bu8F4nyoHEd2i_Z39w-UFVZsuRUjCZ14KyRjV_olOWVWNTF6qASmCp-CoCYtIe3WatbbtbPXDqTjh92mn5-Kw4RVtJeujBmZ7pSwyRueKTPaHMgqTxHe7uFC5bpI3eOInJuw/s6000/IMG_2437.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4fUSuERE9TJlRQfymG-Y4uS1rMvkY3ZJpqObMQxCU1jmzuNJAQwq-Bu8F4nyoHEd2i_Z39w-UFVZsuRUjCZ14KyRjV_olOWVWNTF6qASmCp-CoCYtIe3WatbbtbPXDqTjh92mn5-Kw4RVtJeujBmZ7pSwyRueKTPaHMgqTxHe7uFC5bpI3eOInJuw/s320/IMG_2437.JPG" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwd2tdNhROnkzg8O4_ykWgTpJIAr55wzzWJQCACeKNRFT91INte2X8DZyR2y86Y7kWByHfm8dfHZm0McUvRxD597Na8Cz5sTGMfgErN1Ucm7MOHqxd_2tfFhv6pdXnfMN9a1oZUimVYN3rB1iNKw9UmKlzkuY0ciV04Cm2MHyzZ_sBbBQT7nJt0S7b/s6000/IMG_2451.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwd2tdNhROnkzg8O4_ykWgTpJIAr55wzzWJQCACeKNRFT91INte2X8DZyR2y86Y7kWByHfm8dfHZm0McUvRxD597Na8Cz5sTGMfgErN1Ucm7MOHqxd_2tfFhv6pdXnfMN9a1oZUimVYN3rB1iNKw9UmKlzkuY0ciV04Cm2MHyzZ_sBbBQT7nJt0S7b/s320/IMG_2451.JPG" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY_PK1_cLbQmh26pfNOXHF9h1JyGiFuV6duf70FpIsbDL-3SjYrM26PaJRr3BZh3pF5ODicTsj5n382Z_53WKJDpdk3QRpxO5GXk2mmDjqoW0Myx46LlkbV4eQzzMaak8NvqH3PgEXWrHRS6uB9q9hMGGlhjSqZ7zuYqTKfCV3yS6IerAt4QlB7Z7q/s6000/IMG_2443.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="6000" data-original-width="3368" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY_PK1_cLbQmh26pfNOXHF9h1JyGiFuV6duf70FpIsbDL-3SjYrM26PaJRr3BZh3pF5ODicTsj5n382Z_53WKJDpdk3QRpxO5GXk2mmDjqoW0Myx46LlkbV4eQzzMaak8NvqH3PgEXWrHRS6uB9q9hMGGlhjSqZ7zuYqTKfCV3yS6IerAt4QlB7Z7q/s320/IMG_2443.JPG" width="180" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqokMXKBfMte1ZZFsDoF_-5KyYDdrpYnndgGCBnh4Y9MqeuGtabOiI-eG1N0uoLC8-ZL87RP9-_Cwx-ka6QlScVrmNKdZkVS8FivHRQ_WjVQCqljmmH74veH0dAfB5WyK1_pG4mxAjI_sppl-HQJePNo1idQGSblbS4o48f3MoENZBfPR2j-EkraDn/s6000/IMG_2449.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqokMXKBfMte1ZZFsDoF_-5KyYDdrpYnndgGCBnh4Y9MqeuGtabOiI-eG1N0uoLC8-ZL87RP9-_Cwx-ka6QlScVrmNKdZkVS8FivHRQ_WjVQCqljmmH74veH0dAfB5WyK1_pG4mxAjI_sppl-HQJePNo1idQGSblbS4o48f3MoENZBfPR2j-EkraDn/s320/IMG_2449.JPG" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpDfI0_EXV1LIeSRi7i7OGZHFiPcioyv7ojAQ3vLar-QfmTYoplSck5eO784jvj4C3fGGONWyQrFshk-R4EvhR81gqbWt6oOFnRDwmtzBTEx3vT4s8z9OZe-jf7GLFjN_I7FnyI9UDQ08XTYBOP7VC_EDidnWhRLFg4ZWHgt6P9nwb_RlJz6kBmTUE/s6000/IMG_2498.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3368" data-original-width="6000" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpDfI0_EXV1LIeSRi7i7OGZHFiPcioyv7ojAQ3vLar-QfmTYoplSck5eO784jvj4C3fGGONWyQrFshk-R4EvhR81gqbWt6oOFnRDwmtzBTEx3vT4s8z9OZe-jf7GLFjN_I7FnyI9UDQ08XTYBOP7VC_EDidnWhRLFg4ZWHgt6P9nwb_RlJz6kBmTUE/s320/IMG_2498.JPG" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicwpK0XUvG47IWVvKuYDOfBt96qLq7YtZgWWFIIHDR-ojX1hq32IewHhBcugUpIAJ1K1mrq4PI-Rg2OtVTnjkb5M5ToLgEJfP3pnLT-_hLKDMEPGf3yz3DtyN8efHkiGnlKkNyXpl-ygSdOEJtAwYg7DlHV-Qaa7KTDuYkLqrB4xNOBsI0vB22gOkX/s6000/IMG_2534.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="6000" data-original-width="3368" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicwpK0XUvG47IWVvKuYDOfBt96qLq7YtZgWWFIIHDR-ojX1hq32IewHhBcugUpIAJ1K1mrq4PI-Rg2OtVTnjkb5M5ToLgEJfP3pnLT-_hLKDMEPGf3yz3DtyN8efHkiGnlKkNyXpl-ygSdOEJtAwYg7DlHV-Qaa7KTDuYkLqrB4xNOBsI0vB22gOkX/s320/IMG_2534.JPG" width="180" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAumet8a1HVQkH4AQchFAgI2NRo4NDp0SSbi3VECh0jJ1e-MqnePqtwnMeQcIrYpoYIwn2Uvk8QxnBMYPoiJ2Pk5FrVFdZOBk-9Eh9NXPjKbcsUd6h-_AL1gIzbacx_LknMpycSspzLtsCpfbnRmn1D_MHDixwn5Igi-hulygyDEcQ9GLXRka-hmqw/s6000/IMG_2585.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="6000" data-original-width="3368" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAumet8a1HVQkH4AQchFAgI2NRo4NDp0SSbi3VECh0jJ1e-MqnePqtwnMeQcIrYpoYIwn2Uvk8QxnBMYPoiJ2Pk5FrVFdZOBk-9Eh9NXPjKbcsUd6h-_AL1gIzbacx_LknMpycSspzLtsCpfbnRmn1D_MHDixwn5Igi-hulygyDEcQ9GLXRka-hmqw/s320/IMG_2585.JPG" width="180" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Tähän on hyvä päättää tämä tynkä matkakertomus. Pidempi sellainen ilmestyy jossain vaiheessa Clubin sivuille. Nyt, buranaa naamariin ja potslojo!<br /><p><br /></p></div></div>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-51667871794548017462022-09-21T18:43:00.000+03:002022-09-21T18:43:17.021+03:00<p> Miksi elämä heittää eteen kaiken tämän? Enkö minä muka ole jo saanut tarpeeksi? En väitä, että kukaan on kuolematon, mutta onko pakko muistuttaa elämän lyhyydestä tällä syklillä? Onko aivan pakko?</p><p>En jaksa hengittää, en puhua. Ainoa mitä jaksan on tämä. Enkä tätäkään enää kauaa. Teen töitä hiljalleen. Sana kerrallaan. Saan olla joku muu. Joku joka jaksaa ja pystyy. Joku jonka elämä on vielä ehjää. Saan olla joku vahva ja kaunis. Minä en ole.</p><p>Suru on niin massiivista. Vasta nyt tajuan, ettei ole enää paluuta. Ei ole enää vaarilaa jossa mummukin asuu. </p><p>Tapasin sisaruksiani. Vaarilassa jossa mummukaan ei enää asu. Sekaisin tuntein ajoin pimenevässä illassa. Vaihdoin kaistaa ja sitten takaisin. Painoin kaasua ja sitten annoin vauhdin hyytyä. En kuullut radiosta mitään vaikka se soi. En nähnyt muuta liikennettä vaikka sitä oli. Jätin auton tuttuun ruutuun ja kävelin tuttua polkua. Avasin tutun oven, mutta en astunut enää tuttuun asuntoon.</p><p>Kaikki oli muuttunut, vaikka loppujen lopuksi siellä oli vain siivottu hiukan. Ensin olin vihainen. Miksi on siivottu ilman minua. Mutta samalla ajatuksen juoksulla totesin olevani hölmö. </p><p>Kaulassani killuu äitini sormus. En tajua miten se on mahtunut äidin sormeen. Se ei mene minun pikkirilliinkään. Koskettelen sitä vähän väliä. Kuin se toisi jotain takaisin. Poimin sen veristen tavaroiden joukosta. Minuun iskostui todellisuus kun otin sen. Mutta samalla aloin kieltää totuutta. Nyt se on vain vaikeampaa kuin isän kohdalla.</p><p>Isän kuoleman oli erilainen. Hän nukkui pois hengityskoneessa toukokuussa. Nyt. Nyt sen todellisuus on ottanut roolia ja kun äiti kuoli, minulle ei jäänyt enää mitään jäljelle. Missä on minun tukipilarini. Missä on minun suurin ihailijani. Missä minun idolini.</p><p>LUOJAN KIITOS jäljelle on jäänyt rakkaat sisarukseni, jokainen heistä. Perheeni, jokainen heistä. Ystäväni, jokainen heistä. Silti tuska tuntuu liian suurelta juuri nyt.</p><p>Haluaisin luovuttaa ja nukkua pois, mutta samalla sisälläni huutaa joku, ettei ole vielä aika.</p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-51630276681973294842022-09-13T20:13:00.001+03:002022-09-13T20:13:09.697+03:00Äidille. Rakkaimmalle. <p>Maailma tuntuu nyt niin epäoikeudenmukaiselta. Sattuu niin, etten voi hengittää ilman vihlovaa kipua. En voi uskoa todeksi sitä, että äitini on poissa. Olen vereslihalla ja niin yksinäinen. Vaikka ympärilläni on paljon ihmisiä, vain jokunen ymmärtää miltä tämä tuntuu, vaikka jokaisen kipu onkin erilaista. </p><p><br></p><p>Sinun tyhjä sohvankulmasi. Istuin siihen tänään. Oli kuin se olisi vielä ollut lämmin. Siihen on painunut sinun jälkesi. Tunnustelin sitä. Yritin aistia sinua. Yritin kaivaa mieleni lokeroista muiston sinusta eläväksi. Mutta sinä et enää tule takaisin. </p><p><br></p><p>Hymyilit sunnuntaina. Olit huolissasi asioista ja ehkä koit yksinäisyyttä, mutta sanoit rakastavasi minua. Ja minä sanoin rakastavani sinua. Kuulen äänesi. Näen sinut silmissäni, sielussani. Kuulen lohdulliset sanasi. Näen suuren sydämesi. </p><p><br></p><p>Olen ehkä väsynyt ja tuskainen. Mutta en halua. En halua tuntea tätä tunnetta. Tätä musertavaa tunnetta. En halua. </p><p><br></p><p>Älykkäin nainen päällä maan on mennyt. Mennyt pilven reunalle honeyn viereen. Suojelemaan meitä. Rakastamaan meitä. </p><p><br></p><p>Älysi oli hämmentävä viimeiseen saakka. Olit tunteiltasi älykäs ja tietomääräsi oli käsinkosketeltavan suuri. Jaksoit olla aina vaan utelias elämää ja maailmaa kohtaan. Tunsit suurta surua maailman vääryyden vuoksi ja samaan aikaan suunnatonta iloa pienistä ihmeistä. </p><p><br></p><p>Äiti. Mummu, isomummu, puoliso, sisko, ystävä ja kaikkea. Rakkain niin monelle. Lähellä sydäntä, lähellä. </p><p><br></p><p>Jätän tämän tähän ja kiitän kaikkia osanotoista.</p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-393009964553945872022-09-01T18:47:00.000+03:002022-09-01T18:47:19.283+03:00Kaksi jalkaa ja kaksi kättäMielessä lepää ajatus siitä, että olen kykenevä ihminen, vaikka joskus tuntuu, etten ole. Samettisen pehmeä ääni kaiuttimista laulaa jotain suloista, enkä saata olla ajattelematta menetettyjä rakkaitani. Ajatus kiertää, velloo ja ryömii. En pääse irti. Yritän kaikkeni noustakseni täältä. Olen kuilun partaalla sukeltamassa liian syvään päätyyn. Vain kaksi jalkaa ja kaksi kättä pitää minut tässä maailmassa. Pidän niillä tiukasti kiinni kuilun reunassa kasvavasta puusta ja toivon ihan helvetisti, että se ei repeä juuriltaan.<div><br /></div><div>Mahassa kouristelee. Silmiä kirvelee. Keuhkoissa polttelee. Ikävä.</div><div><br /></div><div>Viime päivät on olleet tunteiden sekameteliä. Olen tuntenut kaikki tunteet mitä vain maailman kirjoissa on lueteltu. </div><div><br /></div><div>Olen ollut kykenevä ihminen, mutta juuri nyt kykyni on kadoksissa. En osaakaan ottaa itseäni irti tästä piinasta. </div><div><br /></div><div>Ikävä ei kuole koskaan, mutta se muuttaa itseään siedettävämmäksi ajan kanssa. Uskon ja tiedän niin. </div><div><br /></div><div>Kykenisinkö rikkomaan hiljaisuuden ja tarttumaan hetkeen? Ajattelin niin ja päätin, että minä pystyn. Ja silti nyt tuntuu siltä, että koko maailmani on vaarassa hukkua perkeleen alle. </div><div><br /></div><div>Olen sekava ja puhun nyt kaikesta yhtä aikaa. Antakaa se anteeksi. Jatkossa lupaan olla yhtä sekava ja loputtoman surumielinen. Ja paskat. Oikeasti olen posi. Täällä olen vain itseäni varten. Päätökset, ikävä, elämä. Kaikki suloisesti sekaisin.</div><div><br /></div><div>Anteeksi ja kiitos.</div>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-52394633941547759132022-08-30T18:14:00.003+03:002022-08-30T18:14:59.763+03:00Kohti tuntematonta ja sen yli!<p> Meidän sohva on mulle tuttu. Meidän nojatuoli on mulle tuttu. Vuoteessa on mun jälki. Vitriinissä mun mummokupit.</p><p>Panikoin ja hyperventiloin. Olen tehnyt päätöksen yhdessä muun perheen kanssa ja silti pelkään, että se oli suurin virhe ikinä. </p><p>Aloitan tämän tarinan alusta.</p><p>Vuosia sitten asuimme Espoossa, Matinkylässä. Onnellisesti, mutta ahtaasti. Ahtaudesta inspiroituneena ostimme talon Kirkkonummelta. </p><p>Ehdimme asua Kirkkonummella onnellisesti ja tilavasti puolitoista vuotta, kun talomme osoittautui asumiskelvottomaksi. Onni loppui siihen. Ja tila.</p><p>Muutimme evakkoon pieneen kolmioon Kirkkonummen keskustaan. Siitä kävi onnen kantamoinen (vai kävikö?) ja pääsimme muuttamaan erillistaloon, jossa oli enemmän tilaa, mutta ei tarpeeksi. Kirkkonummella edelleen. Mutta sitten kävi kuin kävi ja meidän vuokrasopimus päättyi siihen, että omistaja möi talon. Meille jäi luu käteen, mutta saimme kuin saimmekin toisen asunnon tilalle. Yhtä kokoinen ja Kirkkonummella, mutta edelleen pieni, evakkoasunto. Emme tälläkään kertaa saaneet "nauttia" pitkään tästä, sillä sekin haluttiin myydä ja sopimus irtisanottiin vajaan vuoden asumisen jälkeen. Muutoista väsyneenä löysimme luullaksemme riittävän asunnon Upinniemestä, Kirkkonummelta. Se ei myöskään toiminut meille upeasta luonnosta huolimatta. Liian kaukana Lapsen ystävistä. Siksi jälleen hakemuksia sisään ja muuttoa miettimään. Tässä vaiheessa kaksi lapsista muutti omiin koteihinsa ja viimeisin asunto on nyt sitten tämä. Kolmio Kantvikissa, Kirkkonummella. Tähän oltiin jäämässä siiheksi, kunnes lapsi siirtyy yläkouluun. Ajattelimme niin. Todella, todella ajattelimme niin.</p><p>Tänään. Sohva on mulle tuttu. Nojatuoli on mulle tuttu. Vuoteessa on mun jälki ja vitriinissä mummokupit. Mutta ne pitäisi jälleen muuttaa. <br /></p><p>Laitoin asuntohakemuksen toissaviikonloppuna vähän kokeillakseni ja lomakkeelle laitoin aikaisimman muuttopäivän joulukuuhun. Mutta viimeviikolla alkuviikosta minulle soitettiin, että olisi asunto tarjolla. Espoosta. Nyt. Olin ensin, et JEE! Mutta sitten et APUA! Toivoin, että asunto on läävä, mutta ei. Se oli oikein siisti. Ei uusi, mutta siisti. Pienempi kuin tämä, mutta riittävä meille kolmelle. Sijainti ei ollut ehkä se mitä ajattelin, mutta ehkä ihan hyvä. Erilainen, kaupunkimainen ja ihmismäinen. Ei maalla. Luontoa astetta vähemmän, mutta on kuitenkin. Palvelut lähellä ja koulu. Se tärkein, eli koulu. </p><p>Panikoin ja hyperventiloin. Pelkään kuollakseni. En ymmärrä oikein itsekään tätä pelkoa, mutta kai se on sitä, että huoli lapsesta saa yli suuret mittasuhteet. Päätimme silti muuttaa.</p><p>Järkisyyt tässä painaa. Pohdimme tätä yhdessä perheenä perusteellisemmin, kuin mitään muita päätöksiä ikinä. Ja olemme tehneet isojakin päätöksiä. Monta. On vain älykästä muuttaa lähemmäksi rakkaita vanhuksiamme. On vain järkevää muuttaa lähemmäksi mahdollisia työpaikkoja. On vain järkevää... repiä lapsi juuriltaan ja viedä täysin uusiin maisemiin. Erityinen lapsi, jolle ihmiset on vaikeita. Jolle ujous ja ihmisten välttely on arkea. Lapsi, joka tukeutuu vahvasti sisaruksiinsa, jotka ovat tähän mennessä asuneet ihan lähellä. </p><p>Revinkö lapsen juuriltaan ja rikon lapsuuden? Teenkö virheen ja rikon perheeni uupumuksella? </p><p>Palaan ajatuksissani takaisin kotiin. Tähän sohvalle joka tunnistaa minun takapuoleni ja muotoutuu käskemättä. Nostan jalkani tälle arkulle, joka sulkee sisäänsä rakkaani viskikokoelman ja kasan kaukosäätimiä. Kannattelen sylissäni tätä kannettavaa tietokonetta, joka sekin muuttaa mukanani. Tutut tavarat, valokuvat ja jääkaapin sisältö lievittävät pakokauhua. Ja tätä kirjoittaessani paniikki alkaa helpottaa. Hyperventilaatio lakkaa ja alan ymmärtää, että tämä voi olla hyväkin asia. Liioittelu alkaa saada oikeita mittasuhteita ja sykkeeni laskee. </p><p>Kiitos, että kuuntelit hätääni. Ehkä turhaa sellaista. Pienet on minun murheeni. Muistutan itseäni julmuuksista joita maailmalla tapahtuu. Muistutan tragediasta, joka meitä on kohdannut keväällä, rakastani jo viimevuoden lopulla. Muistutan itseäni siitä, että elämässä on vaikeampiakin asioita ja jos katson jo aikuiseksi kasvanutta kahta lastani, voin olla heistä ylpeä. Iltatähdestä kasvaa yhtälailla upea yksilö, joka saa varmasti voimaa tästä kokemuksesta. En anna hänen jäädä jalkoihin, vaan teen kaikkeni sen eteen, että hän kasvaa ihanaksi aikuiseksi ja saa ympärilleen luotettavia ihmisiä. Kävi miten kävi.</p><p>Kiitos ja amen.</p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-68849041091791709452022-07-30T18:27:00.001+03:002022-07-30T18:27:12.317+03:00Arki. Ota minut sellaisena kuin olen. Ole hellä ja rakastava. <p>Aamu aukesi, silmäni eivät. Raotin niitä varovasti toivoen, ettei vielä tarvitsisi nousta. Siirsin peiton syrjään ja kampesin itseni laidalle istumaan. </p><p><br></p><p>Tänä aamuna minua lähinnä hymyilytti. Rakkaista rakkaimmalla lapsenlapsellani olisi syntymäpäiväjuhlat ja saisin syleillä ja leikkiä. Olla vaan. Olla mummuna ja hömpöttää. </p><p><br></p><p>Aamiainen valmistui kuin itsestään. Tavallaan. Simomussu paistoi herkkuleivät ja keitti kahvit. Ihan niin kuin jokaisena viikonloppu aamuna. Rakastan häntä. Ja aamiaistani. </p><p><br></p><p>Koira oli jo jalat ristissä ja kupla otsassa menossa pissille, kun minä vasta keräsin itseäni. Outoa. Viimeisen kuukauden olemme viettäneet lomaa erilaisissa paikoissa ja erilaisilla aamurutiineilla. Palaaminen tähän arkeen sujui kuitenkin mutkatta, kun sain itseni vihdoin ulos aurinkoon. Koira loikki tyytyväisenä nurmella ja nautti omien nurkkien nuuhkuttelusta. </p><p><br></p><p>Loma tuntui pitkältä. Se oli paras loma ikinä. Kaiken jälkeen olin voimaantuva ja eheytyvä. En sano, että suru olisi väistynyt mihinkään. Että ikävä olisi minua rauhaan jättänyt. Mutta olen muistellut ja rakastanut pakahtumiseen saakka. Isäni ääni on nauranut kanssani, kuunnellut Elvis covereita, tanssinut kesäillassa, juonut punaviiniä ja valitellut kihtiä. Rakas. </p><p><br></p><p>Arki. Ole minulle hellä. Anna armoa ja ota minut sellaisena kuin olen. Älä pakota kiireeseen ja pimeään. Anna valoni loistaa. </p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-36028382694351060902022-07-14T21:30:00.001+03:002022-07-14T21:30:33.563+03:00Lasillinen kylmää<p>Varpaita paleltaa. Mutta mieli on tyyni. Lasissa kylmää, vaikka ilma ei ole morsianta nähnytkään. Lasi tuntuu mukavalta kädessä. Sen sileä pinta jotenkin lohduttaa. Pyörittelen hennosti vaaleanpunaista lientä ja ihmettelen, miten se voikin maistua niin hyvältä juuri nyt. </p><p>Ulkona sataa ja paistaa. Asteikko hiipii mielestäni liian viileän puolella, mutta en salli itseni valittaa. Jos sallisin, valittaisin kaikesta ja koko ajan. Sen sijaan muikeilen ja otan sivistyneitä suullisia pikkuisen paheellisesta juomastani. Ajattelen, että kesä on vasta alussa ja elämä vielä edessä. Ja niinhän se onkin. </p><p>Olen vielä nuori. Elämänkokemus on kasvanut minun kanssani ja ylikin. Se on jo pidempi kuin minä. Tuo hupsu pieni juttu. Elämänkokemukseni on minulle hyvin rakas. Se haistattelee minulle usein, kuten kunnon teinin pitääkin, mutta rakastan sitä silti. Niin paljon, etten anna sen mennä luotani milloinkaan. Se ei voi kuolla ennen minua, joten en ole huolissani. Joskus voisin enemmänkin jutella sille. Silitellä päätä ja pitää sylissä, mutta elämän pyörteissä se tuppaa jäämään. Niinpä yleensä vain halaan sitä pikaisesti ja palaan taas askareisiini. </p><p>Lasini pohja alkaa näkyä. Revin villasukat makkaralta ja kääriydyn vilttiin. Kukaan ei tarjoile minulle lisää, mutta ei haittaa. Olen jo kyllin humalassa tähän iltaan. </p><p>Aurinko laskee ja pimeä alkaa tulla. Kyllä. Pimeä. Juhannus vasta oli ja nyt tulee jo pimeää. Olisin alakuloinen, mutta en viitsi. Se on ihan laimeeta hommaa. </p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-88436655979471272262022-06-30T20:39:00.001+03:002022-06-30T20:39:19.596+03:00Aaltojen loiskeessa, elämän pyörteessä<p><span style="font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; -webkit-text-size-adjust: auto;">Tuhka laskeutui merenpinnalle tuulen pyörteissä. Samalla sekunnilla kun se kosketti aallon pohjaa minä jäin kuuntelemaan surua. En kuullut sitä, vaikka se rusensi sieluani ja tiristi kyyneleet poskilleni. Ajattelin riipaista kännit, mutta en pystynyt edes siihen. Itkin siskon sanoille. Kauniille ja totuuden mukaisille. Itkin hiukan.</span><span style="font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; -webkit-text-size-adjust: auto;"> </span></p><p class="p2" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 22px; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;"></span><br></p><p class="p1" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;">Eilen yritin jatkaa elämääni. Opintojen parissa työelämässäoppimassa. Ja niin teinkin. Menin. Kehuin ja sain kehuja. Reflektoin ja pohdin, ajattelin ääneen keskustellen. Suljin itkun sisääni. </span></p><p class="p2" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 22px; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;"></span><br></p><p class="p1" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;">Aamulla yritin nousta. Epäonnistuin. Makasin selälläni unen ja valveen välimaastossa. Koira jalat ristissä tökki nenällään sääreen. ”Mentäiskö pissille pliis!”. Ja me menimme. Harjasin hampaat ja kävin itsekin pissillä. Mutta sitten vajosin pehmeälle sohvalle ja jäin siihen. Ei ajatuksia, tunteita, puhetta. Vain painostava hiljaisuus ja pakottava ikävä. </span></p><p class="p2" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 22px; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;"></span><br></p><p class="p1" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;">Ikävä ihmistä joka kasvatti minut. Ihmistä jota rakastin varauksetta ja joka rakasti minua takaisin juuri tällaisena kun olen. Ilman odotuksia ja vaatimuksia. Miestä, joka oli perheen pää. Miestä, joka tunsi minut. Näki kasvoiltani milloin olin vailla satikutia, vailla helliä sanoja, vailla kuuntelevaa korvaa ja lohduttavaa olkapäätä. </span></p><p class="p2" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 22px; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;"></span><br></p><p class="p1" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;">Faija oli elämäni pilari. Tukijalka ja mitäniitänyton. Ihminen joka sai osakseen liikaa sairautta, epäonnea ja muuta paskaa. Joka ei enää jaksanut ja antoi itselleen vihdoin vapauden kaikesta kivusta. Nyt oli aika mennä. </span></p><p class="p2" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 22px; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;"></span><br></p><p class="p1" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;">Haluan vain sanoa, että olen kiitollinen. Että minulla on perheeni, kaikki sisarukseni, mutsi ja kaikki ihmiset ympärilläni. </span></p><p class="p2" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 22px; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;"></span><br></p><p class="p1" style="margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; font-stretch: normal; font-size: 17px; line-height: normal; -webkit-text-size-adjust: auto;"><span class="s1" style="font-family: UICTFontTextStyleBody;">Faija. Rakastan sua nyt ja aina. Kiitos kaikesta. </span></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-77094392557532056622022-05-30T21:14:00.000+03:002022-05-30T21:14:35.492+03:00Mä mietin. Sitten harkkapaikasta. Syyllisyydestä ja hyvästä fiiliksestä. Vähän kuolemaa ja sikana elämää.<p>Todella pitkästä aikaa olen innoissani ja hyvällä tuulella. Tunnen itseni energiseksi ja draivi on hyvä.</p><p>Mutta kaikilla ei ole niin ja tunnen lievää syyllisyyttä asiasta. </p><p>Ympärilläni on ihmisiä, jotka surevat ja ovat alakuloisia, jopa masentuneita. Ahdistuneita ja kokevat yksinäisyyttä. Millä oikeudella minä en tunne niin? Haluaisin puristaa jokaista ja ottaa syliin. Silittää päätä ja lohduttaa, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.</p><p>Olen menettänyt rakkaista rakkaimman isäni. Tapahtumat ovat järkyttäviä ja synkkiä. Niin synkkiä, että vakuutusyhtiölle sisareni kirjailemassa kirjeessä läpikäydyt muistot tulvahtivat sieluuni kammottavalla voimalla. Voima olkoon kanssasi sisko. Teet arvokasta työtä läheistesi eteen. </p><p>Mutta ei. En tunne suurta tuskaa tai ahdistusta. Suruakin vain ajoittain. Pelkään, että tilanne muuttuu jossain vaiheessa. Itken kännipäissäni räkä poskella kaiken ulos tilanteessa, jossa se ei ole soveliasta. Tai sitten hajoan atomeiksi nanosekunnissa, enkä pysty suoriutumaan arjesta pitkään aikaan.</p><p>Syyllisyyden kanssa kamppailen kyllä, mutta samalla olen erittäin iloinen siitä, että minulla on ennemmin hyvä olo, kuin paska fiilis. </p><p>Hyvä oloni johtuu mahtavasta työyhteisöstä jossa saan nyt suorittaa harjoitteluani. Esimies liidaa äärimmäisen rentoa, ammattitaitoista, hauskaa ja empaattista porukkaa. Lisää positiivisia synonyymeja olisi vaikka millä ja mitalla. Toinen seikka on tuleva harkka MTKL:ssa. Saan kunnian olla mukana tekemässä jännittäviä, uusia ja ihania juttuja. Niistä lähempänä enemmän. Lisäksi ohjaajanani on erittäin pätevä ja positiivinen ihminen. Hän osaa nostaa itsetuntoani kummallisesti muutamilla sanoilla ja sai minut tänäänkin tuntemaan itseni arvokkaaksi ja tärkeäksi. Lisäksi on kesä ja kärpäset. Opinnot sujuu ja koira on söpö.</p><p>Joskus ajattelen, että tunnen syyllisyyttä vain siksi, että pitää tuntea. Mutta ei se ole niin. Tunnen ihan aitoa syyllisyyttä ja surua, mutta olen niin hyvin lääkitty, etten syöksy enää päistikkaa alakuloon. Ei mikään ole varmaa. Ei edes se, että suren arvokkaasti. Mutta surenko arvokkaasti? Mikä on edes arvokkaasti suremista? </p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-30561019475865468782022-05-11T12:25:00.001+03:002022-05-11T12:25:39.660+03:00Vanhuus yllättää<p> Radio pauhaa makuuhuoneessa. Tv olohuoneessa. Selaan kännykkää, enkä mieti. Sitten se tulee mieleen.</p><p>Mutsi on vanhus. Milloin niin kävi? Miksi niin kävi ja miksi hänellä on kipuja?</p><p>Mutsi on ollut tervein ja upein ihminen ketä tunnen. Mutsilla ei ole ennen tätä ollut kipuja. Ei flunssaa kummempaa. Sitäkin harvoin. </p><p>Nyt hän kulkee kyyryssä, jos kulkee. Istuu sohvalla ja juttelee kuten ennen, mutta jotain on muuttunut. Mutsista on tullut vanhus. Enkä minä ole huomannut sitä. Totuus lävähti kasvoille, kun faija nukkui pois. </p><p>Silloin tajusin mihin maailmaan olemme ajautumassa. Olemme ajautumassa tai ajautuneet siihen pisteeseen, missä oma elämä alkaa tuntua toisarvoiselta ja pelottavalta. Missä kaikki ajatukset pyörivät mutsin luona. </p><p>Mutsi nauraa makuuhuoneessa ja puhuu puhelimessa ystävättärensä kanssa. Kuuntelen hänen nauruaan ja sydämessäni läikähtää onni. Hänen huumorintajunsa on säilynyt kivuista huolimatta. Mun mutsi on maailman hauskin tyyppi!</p><p>Muistan miten kipulääkkeiden viemä terä palautui ja vitsit suihkivat pitkin huoneen seiniä. Ihanaa! Ihana nauraa hänen kanssaan. Sitä ei vanhuus ole poistanut.</p><p>Vanhempieni vanhuus on ollut minulle sokea piste. En ole halunnut ajatella sitä ja vaikka totuus on läpsinyt minua poskille jo vähän aikaa, olen vältellyt sitä tehokkaasti. Nyt. Ei ole enää paluuta. </p><p>En kuitenkaa enää pelkää sitä. Huomaan ajattelevani kuinka onnekas olen. Saan kokea mutsin vanhuuden. Kaikille ei sitä iloa suoda. Mutsin vanhuus on siunaus sillä se helpottaa mm. omaan vanhenemiseeni liittyviä pelkoja ja epäilyksiä. </p><p>Mutsi. Rohkea ja ihana nainen. Nainen, joka ei pelkää. Joka kohtaa oman vanhuutensa arvokkaasti ja rohkeasti. Mutsi on vanhus ja rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on. Naurava, viisas ja rakastettava vanhus. </p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-29919739835540901962022-05-04T19:01:00.000+03:002022-05-04T19:01:00.426+03:00Kun isäni otti ja kuoli. Lyhyt tuntojen purkaus.<p> On sanomattakin selvää, että elämäni on muuttunut. Mutta jotenkin jännästi... se ei ole muuttunut. Istun tässä sohvalla läppäri sylissäni, kuten ennenkin. Arki rullaa kotona, koulussa, töissä, kuten ennenkin. Koira on oma suloinen itsensä, lapsi ruinaa uutta skuuttia, ruoka porisee hellalla ja mikään ei ole muuttunut.</p><p>Isäni nukkui pois. Lähti saappaat jalassa, kuten sanotaan. Jos jostain, niin siitä olen onnellinen. Ei pitkittynyttä kärsimystä, ei tuskaa jota ei pysty käsittelemään, ei sairaanloista yksinäisyyttä. Vain kuolema, joka vei mennessään. Lähes kerralla. </p><p>Varmasti jokainen haluaa lähteä saappaat jalassa, mutta faija ansaitsi sen. Kaiken sen jälkeen. Kaiken kokemansa ja elämänsä jälkeen. Hänen elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Ei helppoa, eikä kotoisaa. Eihän kenenkään elämä ole, mutta faija sai kyllä tarpeeksi paskaa niskaansa. Sairauksia, taloushuolia, konkursseja ja mitä vielä.</p><p>Faija rakasti Elvistä ja aurinkoa. Elviksen kokoomalevy ajautui joskus minulle ja kuuntelin sitä jonkin syyn vuoksi, en muista miksi. En oikeastaan tunne Elvistä muutamaa ylisoitettua hittiä lukuunottamatta, mutta itkin kun isäni poismenon jälkeen se soi hotellin ravintolassa. Ikinä kuullutkaan koko biisiä, mutta sen esittäjä kertoi laulun olevan Elvistä. Siispä itkin muutaman kyyneleen.</p><p>Minä, sisko ja siskontyttö otettiin tatuoinnit faijan muistolle. Jokaisella on omanlaisensa, mutta kaikissa on sama innoittaja. Faija.</p><p>Ja sitten itkusta sananen. En ole itkenyt kunnolla kertaakaan. En kertaakaan. Tänään itku oli lähellä töissä kerran, mutta ei niin lähellä, että olisin tuntenut tarvetta tiristää kyyneliä. Älkää nyt herranijumalani sentään luulko väärin! En ole itkenyt, mutta olen surun murtama. Ei mene hetkeäkään, kun mieleni tekisi huutaa: "faija on kuollut, antakaa minulle armoa!" Mutta en huuda, enkä edes inahda. Sen sijaan hengitän, elän, olen, ajattelen ja olen ajattelematta. Teen mitä pitää ja tunnen tyytyväisyyttä siihen, että pystyn. Siivosin tänään tiskipöydän ja olin siitä ylpeä. Ok muuten on kyllä paskaista. Mut, paskanko väliä?</p><p>Faija piti siisteydestä. Minä olin tarkka siisteydestä, kunnes päätin päästää itseni helpommalla ja luovutin. Pidän edelleen siisteydestä, mutta "se akka joka siivoaa meillä" ei jaksa välittää.</p><p>Faija RAKASTI aurinkoa. Niin minäkin. Sillä erotuksella, että faijan ei tarvinnut kuin ajatella keväällä aurinkoa, niin nahka ruskistui ja iho kesi. Minä taas saan grillata huolella ennen, kuin se näkyy missään. (Toim. huom. grillaaminen on epämuodikasta ja epäterveellistä!) Sinä päivänä, kun hyvästelimme faijan sairaalan vuoteella, hänen käsivartensa iho kesi. Hän oli siis saanut aurinkoa jota niin rakasti.</p><p>Faija oli myös motoristi. Minä olen veneilijä. Meitä yhdisti intohimo ja sitoutuminen, sekä ihan päätön halu harrastaa omaa lajiaan. Muistan hyvin, miten faija istui pyöränsä päälle ylpeänä. Voin kuvitella miten hyvältä ajaminen tuntui, koska uskon tuntevani samaa huumaa ja rakkautta. Faija joutui luopumaan kolmipyöräisestä moottoriajoneuvostaan joitain vuosia sitten ja se oli hänelle kova paikka. Tilalle tuli sähkömopo. Se ei ihan ollut sama asia, mutta antoi vapautta, jota faija varmasti kaipasi.</p><p>Olen puhunut sisarusteni kanssa. Äitini kanssa. Mieheni kanssa. Lasteni kanssa, työpaikalla, koulussa, ystäville ja ehkä kaupan kassallekin. Kaikesta puheesta huolimatta en pääse tuskastani. Veljeni viisas sanoi hyvin, kun sanoi, ettei tämä tunne koskaan häviä, mutta muuttaa muotoaan. Sen sanottuaan muistin, että erittäin läheisen ja rakkaan serkkuni kuolemasta on kulunut jo kymmeniä vuosia, ja silti tämä tunne on. On, eikä lähde. Muuttunut ja taustalla, mutta on silti. </p><p>Päätän raporttini tältä erää tähän.</p><p>Kiitos. </p><p>Rakkautta.</p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-21245354321873138532021-12-04T13:42:00.001+02:002021-12-31T13:54:01.075+02:00Lenille.<p> Mä olin ihan pikkuinen. Sellainen alakoululainen. Mulla oli kivi. Sellainen sileä missä luki Leniza. Kauneimmalla kaunolla kirjoitettu, millä vain minun pikkuinen käteni osasi. Kuljin se mukana joka paikkaan. Koulussa se oli penaalissani ja katselin sitä kyynelsilmin. Sisko. Olit niin kaukana silloin. Ameriikassa asti. Sielussani oli ikävä.</p><p>Elämä ajoi meitä erilleen. Sinulla oli omasi ja minulla omani. Elin hurjia nuoruusvuosia ja sain siipeeni liikaakin. Ja silloin. Juuri silloin sinä otit minua kädestä kiinni ja vedit syliisi. Silitit minua hiuksista ja hymyilit. "Ymmärrän sinua. Sisko, olet tärkeä" Ja olimme taas yhdessä. Sisko ja minä.</p><p>Paljon olen sinulle velkaa. Lähes kaiken. Olet kantanut minua aina. Luotan sinuun. Luotan elämään. Sisko. Kasvoin sellaiseksi naiseksi joka tänään olen, sinä vierelläni.</p><p>Olet minulle yksi maailman tärkeimmistä. Kiitollisena sinulle, halusin vain sanoa, että rakastan sinua.</p><p>Hyvää syntymäpäivää!</p><p><br /></p><p>Rakkaudella</p><p>Pikkusisko</p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-39412360777829098272021-11-25T17:55:00.001+02:002021-11-25T17:55:06.001+02:00Ihminen jättää minuun jälkensä ja tekee minusta sen mikä olen.<p> Aamulla kello soi liian aikaisin. En ole tottunut näihin aamuihin. Eikä koiranikaan. Se katselee minua kulmiensa alta, eikä halua nousta. Sitä ei kiinnosta.</p><p>Tosiasia kuitenkin on, että minun on noustava ja koiran on käytävä pissalla. Se mulkoilee minua pahana, kun tönin sitä pepulle. "Noniin, ylös siitä nyt..." Käytän vastahakoisen pikkupiskin pihalla ja palautan sen lämpöiseen.</p><p>Auto pörähtää käyntiin. Mieleni jää koiran kanssa sängyn päälle nukkumaan, mutta ruumiini tekee mitä siltä odotetaan. Käynnistää auton, ajaa pitkin maantietä, pysähtyy valoihin, jatkaa matkaa ja pysäköi. Nousee ylös autosta, soittaa ovikelloa, kuittaa työpaikan avaimen ja riisuu päällysvaatteet. Sitten se alkaa. Työpäivä.</p><p>Juon kahvia ja lueskelen yön tapahtumia. Rauhallista. Joku on halunnut tupakkaa yöllä ja toinen ei ole saanut unesta kiinni. Ei mitään merkittävää tai normaalista poikkeavaa.</p><p>Katselen merkintöjä ja mietin, miten minusta on kirjoitettu osastolla. Niillä jokaisella kerralla. Miten olen vaatinut tai ollut vaatimatta. Miten olen itkenyt ja ollut itkemättä. Pelannut korttia tai leikkinyt kuollutta. Miten jokainen soluni on huutanut apua, mutta olen tukahduttanut sen tyynyllä kasvoillani. Haukkonut henkeä kiirehtimättä, odottaen kuolemaa tai jotain, mikä sattuisi vähemmän, kuin elossa oleminen.</p><p>"Huomenta Elli!" Asukas sanoo iloisena. Täällä minua odotetaan. En osaa vielä tehdä kovinkaan montaa asiaa, mutta olen saanut tutustua näihin asukkaisiin vähitellen. Minulla ei koskaan ole kiire. Minulla on aikaa. Ehkä siksi, että olen opiskelija, enkä tosiaan osaa kaikkea, mutta myös siksi, että se kuuluu talon pelisääntöihin. Aika. Aikaa on ja pitää olla.</p><p>Istun sohvalle ja juttelen asukkaan kanssa. Mieleeni pulpahtelee jälleen omat muistot aamiaisista osastolla. Miltä leipä maistui ja kuinka kahvi oli pahaa. Miksi se oli aina seisseen makuista, vaikka oli aamu ja se oli takuulla tuoretta. Niin täälläkin. Jogurttia sai harvakseltaan. Yleensä puuroa, leipää tai lämmintä kättä. Päivällä lounas, sitten kahvi, päivällinen ja iltapala. Ruoasta ruokaan. Niin se rytmi menee. Ruoasta ruokaan.</p><p>Tänään ohjelmassa keskustelua apukysymysten avulla. Olen hiljaa ja kuuntelen. Mieleni sinkoilee omassa elämässäni ja kipupisteissäni. Peilaan jokaista asukasta omaan kohtalooni ja mietin, miten minä selviäisin tuosta tai tuosta. Huomaan olevani heikko ja itsepäinen. Miten helvetissä minä olen selvinnytkin näin pitkälle. </p><p>Istun tässä ja kuuntelen ihmeissäni kaikkia näitä tarinoita elävästä elämästä. Kuuntelen kun hymy leviää kasvoille vain siksi, että joku kysyy sinulta jotakin aivan turhan päiväistä. Kunhan joku kysyy ja joku kuulee. Yksinäisyys. Se minulle tulee tästä mieleen. Tiedän, ettei kaikki koe yksinäisyyttä. Heillä saattaa olla seuraa paljonkin... oman päänsä sisällä. Mutta sellaista seuraa, joka viihdyttää. He voivat olla hyvinkin tyytyväisiä ja onnellisia pienistä asioista. Sitten on niitä, jotka kuolevat joka yö. </p><p>Yksinäisyys on joskus niin käsin kosketeltavaa ja korviin kantautuvaa ääntä. Sellaista kamalaa, mitä ei halua kuulla, eikä nähdä. Itsekin voi varmasti löytää elämästään niitä hetkiä, kun on tuntenut yksinäisyyttä. Kerro se miljoonalla, niin pääset lähelle sitä tunnetta, jota minä tai moni muu olemme kokeneet. Ei kaikki koe sitä. Ei kaikki. Mutta joku. Ja se joku koskettaa minua. Se joku, jonka luona ei koskaan käy kukaan. Eikä kukaan kysy kuulumisia, paitsi minä tai ohjaaja. </p><p>Aamu kääntyy päiväksi ja käyn kävelyllä asukkaan kanssa. Olemme vähäsanaisia ja kuljemme rauhallisesti. Kannustan ja juttelen kevyesti. En sekoile sanoissani, en takkua ajatuksissani. Mieleni on kirkas ja päämääräni selvä. Olen tässä hetkessä vain tätä ihmistä varten. </p><p>SItten kirjoitan. Kirjoitan mitä olemme tehneet ja niin edelleen. Niitä asioita, mitä minusta on kirjoitettu. Niitä samoja. </p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-73372572645280998602021-11-13T13:43:00.004+02:002021-11-13T13:43:46.232+02:00Kuoleman hetkellä kaikki unohtuu ja anteeksi annetaan<p> Olen kohdannut surua ja kuoleman kohdalla antanut anteeksi. Menetin parhaan ystäväni, serkkuni, siskoni kymmeniä vuosia sitten. Jätin hänet raskain mielin. Unohdin kaiken pahan ja painoin mieleen kaiken hyvän. Jäljelle jäi lämmin muisto ja ikuinen ikävä.</p><p>Kun ihminen elää, olemme vihaisia ja katkeria. Muistamme ne huonot ajat ja vaalimme niitä, kuin pieniä lapsiamme. Aika ei paranna, vaikka niin sanotaan. Vai parantaako?</p><p>Kuolinvuoteella kohtaamme oman pienuutemme ja anteeksiantavaisuutemme. Unohdamme kaiken pahan. Muistamme vain kaiken hyvän. </p><p>Tärkeintä on antaa anteeksi. Jos pysyisimme siihen jo, kun elämä vielä kulkee keuhkoissamme. Voisimme elää tätä elämää kevyemmin mielin. Mutta ei. </p><p>Minä annoin juuri anteeksi eräälle henkilölle. En ole koskaan pitkävihainen, vaan tämä henkilö teki mielestäni jotain niin väärin, etten voinut antaa anteeksi kymmeneen vuoteen. Tajusin kuoleman kynnyksellä olleeni väärässä. Ihmiset tekevät virheitä ja päästävät suustaan sammakoita. Vaan kuolema paljastaa meistä oman ihimillisen puolemme. Se antaa meille uuden mahdollisuuden olla ihmisiä toisillemme. Päätin olla ihminen ja antaa anteeksi, unohtaa.</p><p>Tämä ihminen on hyvä. Virheistään huolimatta. Hän saattoi hautaan oman menneisyytensä, antoi anteeksi ja rakasti viimeiseen hengenvetoon saakka. </p><p>Ihminen on onnellinen silloin, kun mikään ei paina. Ei mennyt, ei tuleva. Vain tämä hetki. Ja tämä hetki voi olla nyt. Nyt tai ei koskaan.</p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-7308229669861376542021-11-05T17:37:00.004+02:002021-11-05T17:37:26.584+02:00"Kun kitara soi, ei itkeä saa."<p> Kannattelen itseäni kuilun partaalla. Olen eheä, vai olenko. Itkenkö vai nauranko, en tiedä enää.</p><p>Minun on jatkettava. Hiljaisuus loputon. Ei pääty, vaikka huudan. Huomaan olevani yksin. Sittenkin, vaikka en koskaan uskonut sitä mahdolliseksi. </p><p>Kuilu on syvä ja pimeä. Se kutsuu minua luokseen, mutta pyristelen vastaan. Saanko tuntea näin? Pitääkö minun vain hypätä ja antaa sen viedä mukanaan? Niinkö kuuluu tehdä? Kerro minulle, en tiedä. En ole koskaan ollut tässä. Olen katsellut ennenkin kuilua, mutta en koskaan näin.</p><p>Yksinäisyys on raastavaa. Se repii minua, vaikka tappelen vastaan. Sen pieni pää on noussut sielussani esille veren kätköistä. Kuohun yli äyräitten, vaikka olen tyyni.</p><p>Mieleni pieni. Älä tee temppujasi. Anna minun selvitä tästä. Älä sinäkin jätä minua yksin. Mieleni pieni. Jätän taakseni kaiken, johon olen kasvanut kiinni. Jäljelle jää vain ammottava haava, jonka umpeutuminen ei ole mahdotonta, mutta saatanallista. Kuin joku kaataisi viinaa haavalle uudestaan ja uudestaan.</p><p>"suru soittaa mustin koskettimin..." kuuntelen. Kuuntelen. Suru saa minut vaikeroimaan. Yksin.</p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8239643274527953027.post-68621745829060717212021-11-05T17:06:00.000+02:002021-11-05T17:06:26.717+02:00Se päivä jona sinä jätit minut <p>Sinä päivänä jona sinä jätit minut, peruskallioni järkkyi. </p><p>Sinä päivänä jona sinä jätit minut, mieleni läikkyi.</p><p>Sinä päivänä jona sinä jätit minut, jäin yksin.</p><p>Sinä päivänä, itkin.</p><p><br /></p><p>En osannut odottaa tätä</p><p>Minua, minua älä jätä</p><p>Katson sinua silmiin viimeistä kertaa, enkä tiedä miten selviän</p><p>Silmiisi katson, enkä tiedä miten sinua ilman elän</p><p><br /></p><p>Kun jokin sinussa vihdoin liikahtaa</p><p>Otan sen itseeni ja syleilen</p><p>Kun jokin minussa liikahtaa</p><p>annan sen sinulle ja rukoilen</p><p><br /></p><p>Kaiken se kesti, vaan ei tätä</p><p>Kaiken se kesti, vaan ei minua</p><p>Annoin kaikkeni, mutten kaikkeani</p><p>Annoit kaikkesi ja kaikkesi</p><p><br /></p><p>Miten purkaa nämä vuodet kipeät ja onnelliset</p><p>Miten jättää tämä kaikki taakse</p><p>Sinua, sinua kaipaan</p><p><br /></p><p>Itkin yöllä, itkin päivällä ja haluan, että olet minun vielä</p><p>Mutta tiedän, että tämä oli sanasi viimeinen</p><p><br /></p><p>Siksi kiitän sinua kaikesta</p><p>Kaikesta tästä</p><p>Olen saanut sinulta niin paljon</p><p>Enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa</p><p><br /></p><p>Minä rakastan sinua</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Jasmiinihttp://www.blogger.com/profile/10281727764926248892noreply@blogger.com0