Aurinko pilkistää verhon takaa. Olen kauhusta kankeana, sillä on uusi päivä. Ensi viikon maanantai lähestyy. Uusi viikko täynnä odotuksia ja pelkoa. "Ei tarvitse jännittää, hyvin se menee" sanotaan, mutta silti sitä jännittää aina.
Näyttöviikko. Se tarkoittaa sitä, että teen harjoittelupaikassa "valvovan silmän alla" kaiken. Minun pitää osoittaa tekemällä oma osaamiseni sovituista asioista. Olen sopinut esimerkiksi, että työskentelen lievästi autistisen henkilön kanssa. Etsimme yhdessä tulevaisuuteen vaihtoehtoja. Soitamme paikkoihin ja kyselemme, etsimme. Ja sitten teen CV:n useammankin kanssa. Englanniksi ja suomeksi.
Siinä ydin. Ei rakettitiedettä, mutta huolellisuutta vaativaa hommaa. Ja ennen kaikkea tietämystä, ongelmanratkaisukykyä ja hienostenuisuutta (outo sana). Joku voisi ajatella, että helppo nakki. Niin minäkin, mutta jännittää silti. Jos teenkin jonkun virheen, tai en osaakaan nähdä jotain asiaa oikealta kantilta tai tai tai...
Uskon itseeni, mutta jännitän. Äitini olisi ylpeä minusta, kävi miten kävi. Hän olikin. Ja hän oli innostunut tästä koulutuksesta. Ajatuksesta minusta auttamassa ihmisiä. Minäkin olen siitä innoissani. Ja kun vielä saisin tehdä sen niin, että siihen on yhdistetty mielenterveys- ja kenties päihdeongelmatkin. Että saisin todella auttaa ennaltaehkäisevästi tai laittaa kädet säkkiin ja kaivaa se toivo asiakkaalle. Että voisin yhdistää kaiken mitä olen elämässäni oppinut. Koulutuksistani oleellisia; yrittäjän eat, kokemusasiantuntijan koulutus, mieleterveys- ja päihdetyön at, kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalveluiden eat. Näillä saa varmasti hyvää aikaan.
Eilen innostuin uudesta ajatuksesta ystäväni kanssa. Hän on pitkään pohtinut mahdollisuutta järjestää mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvät messut, mutta se on jäänyt elämän takia ajatuksen tasolle. No me keksittiin, että voisihan sitä lähteä pienestä liikkeelle. Mun lempi hokemaa aina kokemusasiantuntijan roolissa.
Miltä kuulostaisi voimaannuttavan valokuvauksen viikonloppu mielenterveysluennoitsijan luennon saattelemana? Jospa viikonloppu järjestettäisiin Utössä mökissä, jossa laitetaan itse ruoka, vaiko kylpylähotellissa maaseudun rauhassa? Hinta olisi aika sama, mutta hotellissa ei tarvitsisi laittaa ruokaa ja siellä olisi mahdollisuus kenties hemmotella itseään.
En tiedä vielä. Kuten sanoin, ajatus lähti eilen lentoon. Toivottavasti lento päättyy turvalliseen laskeutumiseen, viikonloppuihin hienojen kurssilaisten kera ja itse kunkin voimaantumiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti