Kaiken kauheuden keskellä on kauneutta. Sellaista, joka jää usein näkemättä.
Teen työtä ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja ovat yleensä epätoivoisia. Epätoivo on hirvittävää ja kokonaisvaltaista. Sellaista, joka imee kaikki voimat sinusta ja ympärilläsi olevista ihmisistä. Tai sitten kuljen yhtä matkaa sellaisten kanssa, joiden elämänhallinta on kadoksissa tai sitä ei koskaa ole ollutkaan.
Näitä ihmisiä yhdistää surumielisyys ja se epätoivo. En osaa edes kuvitella miltä näistä ihmisistä loppujen lopuksi edes tuntuu. Näen mitä he käyvät läpi, mutta se, miten se näyttäytyy minulle voi olla jotenkin vääristynyttä tai esiripun edessä esitettyä.
Yksi työni hedelmistä onkin se, kun näen pilkahduksen toivoa ja iloa. Kun näen, miten asiakas nousee syvimmistä vesistä pinnan lähelle edes hetkeksi. Ilo on ehkä liioiteltua, mutta kun näen edes sen tapaista. Yritän luoda toivoa jokaisella tapaamisella, mutta joskus se on mahdotonta. Silloin pitää pystyä empatiaan ja olemaan läsnä. Vaikka en ole terapeutti, olen ihminen, joka on sillä hetkellä toisen elämässä. Auttamassa tämän yhden haasteen yli.
Olen aina sanonut, että se yksikin ystävällinen hymy tai lause, saatikka kädestä kiinni pitäminen voi olla toiselle ratkaiseva tekijä. En sano, että olen se ratkaiseva tekijä, enkä edes yritä olla sitä. Läsnäoloni ei ole helpoimpia hetkiä, sillä silloin usein ollaan tekemisissä ihmisen kriisissä. Keskellä suurta tragediaa joka juuri tekee juuri tästä ihmisestä raunion. Silloin on turha olla ihmiselle mitään muuta, kuin oma itsensä.
Empatia on taitolaji. Se uuvuttaa herkästi. Siksi on tärkeää muistaa oma rajallisuutensa. Ei pidä syyllistyä, jos ja kun on päiviä, jolloin tuntuu, ettei tässä elämässä ole mitään järkeä, eikä varsinkaan mistään kaunista. Joskus en itsekään näe sitä ja joka päivä ei jaksa olla kaivelemassa, mutta usein työskentelen useamman päivän ja kuukauden ihmisten kanssa. Sinä aikana sattuu kyllä itsellekin se päivä, kun jaksaa kaivaa. Niistä päivistä voi ammentaa muihin päiviin ja muistuttaa tätä hänen omasta hyvästä ja kauniista. Uskon, että se, mikä saa ihmisen jaksamaan on se, että joku näkee sinussa hyvää, koska sitä ei itse itsessään henkilökohtaisen katastrofin keskellä välttämättä näe. Kun joku toinen osoittaa sormella; olet hyvä tyyppi, olet saanut aikaiseksi tänään paljon. Olet ehdottomasti tehnyt hyvää itsesi eteen ja mennyt kohti tavoitetta askelin. Ehkä pienin, mutta päättäväisin.
Ihmisen on kauniita huolimatta ulkoisesta kuoresta. Huolimatta päihdeongelmasta, hygienia haasteista, kodin sotkuisuudesta, omasta syystä tai mitä ikinä. Aina, aina löytyy jotain kaunista. Päihdeongelmainen voi olla maailman sympaatisin ihminen. Väkivaltainen voi rakastaa tai tehdä kuvavaa taidetta. Sotkuisen kodin keskellä voi olla nalle, joka merkitsee enemmän kuin sata ihmistä ympärillä. On vain katsojan näkökulmasta kiinni huomaako sen. Ja ennen kaikkea tuoko sen esiin.
Kannustan kaikkia sanoittamaan ääneen toiselle kauneutta. Sano läheisellesi/työkaverillesi, kenelle tahansa, kun huomaan jotain hyvää. "Hei sulla on ihana paita tänään, osaat kyllä pukeutua.", "Puhuit kyllä kauniisti ja viisaasti, arvostan." "Sä teit paljon, vaikka susta tuntuu, että tallaat paikallasi. Siivosit tiskipäydän ja se näyttää nyt tosi hyvältä.", "Kiitos kun soitit takaisin.". Ja hei, unohtamatta konkreettista kauneutta. Onhan nyt kesä ja luonto on puhjennut kukkaan. Talvella jalkojen alla narskuva lumi, syksyllä ruska.
Ei tarvitse keksimällä keksiä, kun avaa silmänsä. Näkee. Mieti vähän, miten hyvältä itsestä tuntuu, kun joku sanoo sinulle jotain hyvää ja kaunista.
Tähän lopuun vielä kerron, miten meillä työyhteisössä kerättiin työryhmäpäivään mennessä palautetta toisiltamme esihenkilön kannustuksesta. Se otti tulta alleen ja poiki mielettömän buustin ihmisissä. Itse ainakin koin palautteen niin ihanana, että loistin sen varjolla pitkään. Hymyilyttää edelleen. Se hetki oli kaunista. Palaute ei aina tarvitse olla kerroshampurilainen tai kääritty kultaisiin kuoriin. Mutta se on jo eri tarinaa se.
Tulihan paatoksellinen teksti. Muistakaa sanoittaa myös oman elämänne kauniita asioita.
Oma tämän päivän kaunis asia olkoon tää mun juomapullo ja sen mukana tuoma muisto viimekesästä.
Kiitos ja anteeksi.
Ihanaa hienoa tekstiä
VastaaPoista