Siirry pääsisältöön

Olenko minä jotenkin siveä vai sittenkin ehkä turhan tietoinen

Luen kirjaa.
Teen tutkimusta eroottisesta kirjallisuudesta ja otin työn alle huippusuositun Fifty Shades of Gray https://kirja.elisa.fi/ekirja/fifty-shades-sidottu

Olen lukenut kirjasta nyt kohta kymmenen lukua. Minusta tuntuu, etten pysty tähän. Siis lukemaan tätä kirjaa loppuu. En voi uskoa, että mikään huonosti kirjoitettu voisi oikeasti olla näin suosittu.
Aihe on kutkuttava, mutta jotenkin niin kaikkien saatavilla. En mitenkäään pysty samaistumaan teennäisesti keksittyyn roolihenkilöön kuten Anastasia. En löydä mitään yhteneväistä.

Istuin bussissa kun vihdoin pääsin ensimmäiseen rakastelukohtaukseen ja hyppäsin sen yli.
Hyppäsin sen yli, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut lukea tekstiä mikä ei jätä mitään mielikuvituksen varaan. On niin uuvuttavaa lukea toisen ihmisen liian tarkasti kuvailemia fantasioita. Olin tyrmistynyt kun ensimmäisen kuolettavan tylsän kappaleen jälkeen vilkaisin sivumäärää ja tajusin kirjassa olevan lähemmäksi viisisata sivua. Silmänvalkuaiseni pyörähtivät ympäri ja ajattelin, että tämä kaikki on omaksi hyväkseni. Tuntuu siltä, kuin tämä olisi seksifantasioiden ympärille rakennettu stoori joka ei kanna ilman tissejä ja nahkaremmejä.

Luen tämän kirjan siksi, että lupasin ystävälleni, mutta myös siksi, että haluan tietää mistä ihmiset pitävät. Tosin nyt olen tulossa siihen tulokseen, että Suomalaisen ja Ameriikkalaisen näkemys hyvästä kirjasta poikkeavat niin paljon toisistaan, ettei tämä ole ehkä paras valinta selvittämään Suomineidon eroottista latausta, tai lähinnä sitä, mistä halutaan lukea.

Aion lukea vielä jotain muuta, mutta en usko, että se muuttaa tapaani kirjoittaa erotiikkaa. Huomatkaa, ettei minulla ole vielä tapaa kirjoittaa nimenomaa erotiikkaa, vaikkakin tapani kirjoittaa kaikkea on jollakin tavalla ominaista minulle. Uskon, että kirjoittamastani erotiikastakin huomaa, että minä olen sen kirjoittaja.

Haluankin nyt pyytää teiltä kommentteja. Mistä te haluatte lukea? Minkälaista erotiikkaa teidän tietokoneidenne näytöstä tihkuu? Mitä ajattelette salaa tai ääneen? Miten haluatte lukea sen? Yksityiskohtaisesti kerrottuna vai niin, että mielikuvitukselle jää varaa? Haluatteko tuntitolkulla kestävää seksiä vai sitten sitä perinteistä,  vähän väritettyä ja nopeaa? Haluatteko kuulla kukkien väristä jonka päällä makaatte kun komea muukalainen vie teidät seitsemänteen taivaaseen vai kenties muukalaisen rintalihasten sykkeen tahdin kun hän ottaa teidät armottomaan syleilyyn?

Huomaan, että rohkeudestani ja suoruudestani huolimatta en pidä ilmaisuista "pillu" tai "kyrpä", joten en aio niitä käyttää teksteissäni, vaikka ne muuten olisikin roiseja... EN vain siedä ihmisen ruumiin halventamista. EN edes kirjallisuuden nimissä. Jätetään ne siis omaan arvoonsa ja annetaan milukuvituksenne työstää siitä sellaista kun haluatte, eikö?

Kommentit

  1. :-) Alku aina hankalaa. Niin minullakin. Huomasin, että suurin lukuesteeni oli ennakkoasenteeni ja kyynisyyteni. Pääni huusi, että tämä on pas***. Ohitin ne ja jatkoin. Pääsin maaliin, jopa hieman hymyillen.

    Huomasin kirjan tuovan mieleeni ne lukuisat tarinat, joita teininä kirjoittelin salaisista ihastuksista ja miten mielikuvitus lenteli. Mihin ne kaikki ihanat iltapäiväunelmat olivat kadonneet ...

    Tähän kohtaan tulee oodi sinulle, mutta haluan tehdä sen naamatusten, joten muistuta, että puhutaan, kun tavataan.

    Oletan tai oikeastaan tiedän, että sinä osaat kirjoittaa laadukkaammin. Tässä blogissa on paljon todisteita siitä <3. Mitä itse kaipaan on romantiikka.
    Olen auttamaton romantikko. Luulen, että en jaksaisi lukea pelkkää jynssäystä ilman kiihkeää rakkaustarinaa. Sellaista, joka kutittaa ihanasti masun pohjassa, joka saa minut hihittelemään itsekseni jännityksestä peiton alle hautautuneena.

    En oikeasti malta odottaa tekstejäsi. En voi edes kuvitella, miten sinun tarinankerrontasi valtaa tämän genren ... huh!Kyllä varmasti alkaa tälläkin tädillä sukat pyörimään jaloissa ;-) Tsemppiä!! I Think you know who ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun sattuu, sattuu niin paljon.

Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanhuuto tuntuu kauhealta. Kuin ilmat lyötäisiin pihalle. Kuin joku potkisi sinua päähän. Au, sattuu! Sattuu! Minua on syytetty kaikenlaisesta ja oltu samalla syyttämättä. Mutta se tuntuu syytökseltä, kun saat vuosien painon päällesi yhdeltä istumalta. Et voi muuta kuin kuunnella. Et voi, sillä jokaista sanaasi voidaan käyttää sinua vastaan. Joten mieti mitä sanot tai joudut oikeuden eteen. Voi, kun aikaa voisi kääntää taaksepäin. Kun voisinkin muuttaa muiden kokemaa toiseksi. Kun voisinkin muuttaa traumat traumattomiksi. Mutta en voi. Minun pitää siettää se kipu, joka kaikesta tulee. Kipu ja ikävä. Suuri ikävä. Se tunne kun, kun musta vyöryy yli. Kun henki ei enää kulje. Et voi itkeä, et nauraa. Et pysty sanomaan mitään järkevää, tai ainakaan mitään mikä riittäisi. Istun sohvanreunalla. Katson suurin silmin ihmisiä ympärilläni. Mitä olenkaan tehnyt? M...
En muista enää mikä aamu se oli. Tai päivä. Tai mikään. Mut seisoin tiskipöytään nojaten ja katselin mun perhettä. Pieni neljävuotias, yksitoista- ja neljätoistavuotiaat sekä kissa ja mies. Siellä ne touhusivat jotain. En muista mitä, mutta siellä ne kaikki oli. Meillä oli talo ja kaikki hyvin. Paitsi mulla. Mä tajusin siinä, että mä kuolen, jos en tee jotain. Jos nyt en pysähdy ja tee jotain. Monta vuotta myöhemmin on vettä virrannut. Osa perheestä on jakautunut eri osoitteisiin ja lisääkin on tullut. Nyt meitä on kahdeksan. Joo, musta on tullut mummu. Kissa on vaihtunut koiraan. Istun nyt tässä meidän vihreällä sohvalla, vuokrakodissa, kerrostalossa. Ja tunne on sama. Jos nyt en pysähdy, niin kuolen. Musta ei ole tuntunut tältä sitten kohta kymmeneen vuoteen. Luulin jo, ettei koskaan enää tunnukkaan, vaikka tiesin kyllä toisin. Paskaa on satanut niskaan ihan riittävästi. Ihmisiä on menehtynyt ja ihmissuhteita on kariutunut. On menetetty määrätön määrä rahaa ja energiaa helvetin itsep...

Kello on yöllä 1:45 ja istun pimeässä keittiössä ja kirjoitan. Päästän irti.

Ihan kohta on aika. On aika päästää irti. Surusta, ikävästä, kivusta ja tuskasta. Sisaruksista. Puukonkääntäjistä. Tämä matka Teneriffalle huhtikuun alussa 2022. Matka on ollut tähän astisen elämäni kauhein matka. Vaikka millä mittarilla laskisi, niin tämä on ollut elämäni suurimpia tragedioita. Olen saanut ja minulta on otettu. On otettu ja olen saanut. Kaikkea sitä ja moneen eri kertaan. Kaikki alkoi siitä, kun faija sairastui lomamatkalla koronaan. Ensimmäiset maailmanlopun merkit alkoivat jos siitä miten me aloimme hoitamaan faijan asioita siellä. Kaikki meni väärin. Ihan kaikki.  Matkan aikana faija sairastui ja kuoli rakastamassaan paikassa Teneriffalla päivettyneenä, iho käsivarresta kesien. Pidimme faijaa kädestä kiinni ja annoimme luvan lähteä. Oli aika. Taistelu oli jatkunut jo siitä, kun faija sairastui ensimmäisen kerran munuaistautiin  karvan päälle 40 vuotiaana. Nyt oli aika lopettaa pelleily ja antaa ikuinen rauha. Kaikesta kivusta ja tuskasta vapautunut isä lip...