Siirry pääsisältöön

Olenko minä jotenkin siveä vai sittenkin ehkä turhan tietoinen

Luen kirjaa.
Teen tutkimusta eroottisesta kirjallisuudesta ja otin työn alle huippusuositun Fifty Shades of Gray https://kirja.elisa.fi/ekirja/fifty-shades-sidottu

Olen lukenut kirjasta nyt kohta kymmenen lukua. Minusta tuntuu, etten pysty tähän. Siis lukemaan tätä kirjaa loppuu. En voi uskoa, että mikään huonosti kirjoitettu voisi oikeasti olla näin suosittu.
Aihe on kutkuttava, mutta jotenkin niin kaikkien saatavilla. En mitenkäään pysty samaistumaan teennäisesti keksittyyn roolihenkilöön kuten Anastasia. En löydä mitään yhteneväistä.

Istuin bussissa kun vihdoin pääsin ensimmäiseen rakastelukohtaukseen ja hyppäsin sen yli.
Hyppäsin sen yli, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut lukea tekstiä mikä ei jätä mitään mielikuvituksen varaan. On niin uuvuttavaa lukea toisen ihmisen liian tarkasti kuvailemia fantasioita. Olin tyrmistynyt kun ensimmäisen kuolettavan tylsän kappaleen jälkeen vilkaisin sivumäärää ja tajusin kirjassa olevan lähemmäksi viisisata sivua. Silmänvalkuaiseni pyörähtivät ympäri ja ajattelin, että tämä kaikki on omaksi hyväkseni. Tuntuu siltä, kuin tämä olisi seksifantasioiden ympärille rakennettu stoori joka ei kanna ilman tissejä ja nahkaremmejä.

Luen tämän kirjan siksi, että lupasin ystävälleni, mutta myös siksi, että haluan tietää mistä ihmiset pitävät. Tosin nyt olen tulossa siihen tulokseen, että Suomalaisen ja Ameriikkalaisen näkemys hyvästä kirjasta poikkeavat niin paljon toisistaan, ettei tämä ole ehkä paras valinta selvittämään Suomineidon eroottista latausta, tai lähinnä sitä, mistä halutaan lukea.

Aion lukea vielä jotain muuta, mutta en usko, että se muuttaa tapaani kirjoittaa erotiikkaa. Huomatkaa, ettei minulla ole vielä tapaa kirjoittaa nimenomaa erotiikkaa, vaikkakin tapani kirjoittaa kaikkea on jollakin tavalla ominaista minulle. Uskon, että kirjoittamastani erotiikastakin huomaa, että minä olen sen kirjoittaja.

Haluankin nyt pyytää teiltä kommentteja. Mistä te haluatte lukea? Minkälaista erotiikkaa teidän tietokoneidenne näytöstä tihkuu? Mitä ajattelette salaa tai ääneen? Miten haluatte lukea sen? Yksityiskohtaisesti kerrottuna vai niin, että mielikuvitukselle jää varaa? Haluatteko tuntitolkulla kestävää seksiä vai sitten sitä perinteistä,  vähän väritettyä ja nopeaa? Haluatteko kuulla kukkien väristä jonka päällä makaatte kun komea muukalainen vie teidät seitsemänteen taivaaseen vai kenties muukalaisen rintalihasten sykkeen tahdin kun hän ottaa teidät armottomaan syleilyyn?

Huomaan, että rohkeudestani ja suoruudestani huolimatta en pidä ilmaisuista "pillu" tai "kyrpä", joten en aio niitä käyttää teksteissäni, vaikka ne muuten olisikin roiseja... EN vain siedä ihmisen ruumiin halventamista. EN edes kirjallisuuden nimissä. Jätetään ne siis omaan arvoonsa ja annetaan milukuvituksenne työstää siitä sellaista kun haluatte, eikö?

Kommentit

  1. :-) Alku aina hankalaa. Niin minullakin. Huomasin, että suurin lukuesteeni oli ennakkoasenteeni ja kyynisyyteni. Pääni huusi, että tämä on pas***. Ohitin ne ja jatkoin. Pääsin maaliin, jopa hieman hymyillen.

    Huomasin kirjan tuovan mieleeni ne lukuisat tarinat, joita teininä kirjoittelin salaisista ihastuksista ja miten mielikuvitus lenteli. Mihin ne kaikki ihanat iltapäiväunelmat olivat kadonneet ...

    Tähän kohtaan tulee oodi sinulle, mutta haluan tehdä sen naamatusten, joten muistuta, että puhutaan, kun tavataan.

    Oletan tai oikeastaan tiedän, että sinä osaat kirjoittaa laadukkaammin. Tässä blogissa on paljon todisteita siitä <3. Mitä itse kaipaan on romantiikka.
    Olen auttamaton romantikko. Luulen, että en jaksaisi lukea pelkkää jynssäystä ilman kiihkeää rakkaustarinaa. Sellaista, joka kutittaa ihanasti masun pohjassa, joka saa minut hihittelemään itsekseni jännityksestä peiton alle hautautuneena.

    En oikeasti malta odottaa tekstejäsi. En voi edes kuvitella, miten sinun tarinankerrontasi valtaa tämän genren ... huh!Kyllä varmasti alkaa tälläkin tädillä sukat pyörimään jaloissa ;-) Tsemppiä!! I Think you know who ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun sattuu, sattuu niin paljon.

Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanhuuto tuntuu kauhealta. Kuin ilmat lyötäisiin pihalle. Kuin joku potkisi sinua päähän. Au, sattuu! Sattuu! Minua on syytetty kaikenlaisesta ja oltu samalla syyttämättä. Mutta se tuntuu syytökseltä, kun saat vuosien painon päällesi yhdeltä istumalta. Et voi muuta kuin kuunnella. Et voi, sillä jokaista sanaasi voidaan käyttää sinua vastaan. Joten mieti mitä sanot tai joudut oikeuden eteen. Voi, kun aikaa voisi kääntää taaksepäin. Kun voisinkin muuttaa muiden kokemaa toiseksi. Kun voisinkin muuttaa traumat traumattomiksi. Mutta en voi. Minun pitää siettää se kipu, joka kaikesta tulee. Kipu ja ikävä. Suuri ikävä. Se tunne kun, kun musta vyöryy yli. Kun henki ei enää kulje. Et voi itkeä, et nauraa. Et pysty sanomaan mitään järkevää, tai ainakaan mitään mikä riittäisi. Istun sohvanreunalla. Katson suurin silmin ihmisiä ympärilläni. Mitä olenkaan tehnyt? M...

Kauneutta ja kauheutta.

Kaiken kauheuden keskellä on kauneutta. Sellaista, joka jää usein näkemättä. Teen työtä ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja ovat yleensä epätoivoisia. Epätoivo on hirvittävää ja kokonaisvaltaista. Sellaista, joka imee kaikki voimat sinusta ja ympärilläsi olevista ihmisistä. Tai sitten kuljen yhtä matkaa sellaisten kanssa, joiden elämänhallinta on kadoksissa tai sitä ei koskaa ole ollutkaan. Näitä ihmisiä yhdistää surumielisyys ja se epätoivo. En osaa edes kuvitella miltä näistä ihmisistä loppujen lopuksi edes tuntuu. Näen mitä he käyvät läpi, mutta se, miten se näyttäytyy minulle voi olla jotenkin vääristynyttä tai esiripun edessä esitettyä. Yksi työni hedelmistä onkin se, kun näen pilkahduksen toivoa ja iloa. Kun näen, miten asiakas nousee syvimmistä vesistä pinnan lähelle edes hetkeksi. Ilo on ehkä liioiteltua, mutta kun näen edes sen tapaista. Yritän luoda toivoa jokaisella tapaamisella, mutta joskus se on mahdotonta. Silloin pitää pystyä empatiaan ja ol...

Mä voin ihan hyvin nyt. Käyn laittamassa pyykit.

"I got no roots..." soitin toistaa. Mun sisällä sykkii jokin, en ole ihan varma mikä. Musta tuntuu, että mun on pakko kirjoittaa jotain. Olen saanut odottamatonta hyväksyntää viime aikoina ja se kuplii. On niin hyvä olla hetkittäin, kun joku luottaa niin paljon, että haluaa mun olevan läsnä. Tärkeitä juttuja. Mulle ja tälle. Istun sohvalla. Makasin äsken. Mulla on fyysisesti huono olo. Söin kanamakkaran, halloumia, sieniä ja pitkiä papuja. Mitä kaapista nyt löysin. Rahat on loppu. Viimeiset meni lapsen rokotukseen. Päätä on taas särkenyt monta päivää putkeen. Niskat on ihan jumissa ja siksi varmaan kipuilen.  Koira söpöilee. Se tekee sen joskus ihan tahallaan. Joskus unissaan. Rakastan tuota pikkuista lellaripentua.  Mut tästä mitään ei ollut mun asia. Se oli ehkä enemmän se, että voin nyt aika hyvin. Vaikka joskus olenkin musta ja harmaa, sielu verellä ja silmät ummessa. Mut nyt... aika hyvin. Tekisi mieli kirjoittaa laulun sanat. Mutta viimeksi kuin tein niin, siitä sävelle...