Viimeaikoina olen pohdiskellut syntyjä ja syviä. Ravitsemus on ollut mielessä jokainen päivä. Tänään kuitenkin huomasin ajattelevani, että olen onnellinen. Elän unelmaani. Minun unelmaa. Minun elämää.
Kun olin nuori mimosa ja harjoittelin aikuisuutta Korson kaduilla ja Jokivarren metsissä, halusin vain normaalia elämää. Halusin miehen joka katsoo formuloita, juo olutta ja on tavallinen. Halusin olla tavallinen. Elää tavallista elämää. Kuin joku olisi kuullut ajatukseni silloin. Itkin yksin murrosikää ja äiti lohdutti. Seikkailin pitkin elämän polkuja ja möyrin ojanpohjia. Kuin joku olisi kuullut ajatukseni. Tapasin Simon.
Tavallisuus on mystillinen käsite. Jokaisella on oma ajatus tavallisuudesta. Minun ajatukseni on muuttunut. Tavallinen on onnea ja onni on tavallista. Niin sen pitäisi olla. Niin se on. Vaikka elämässämme on säröjä ja ylämäkiä alamäkien kanssa on se silti onnellista ja tavallista. Olemme kestäneet talouden heittelehtimiset ja ekonomistien uhkaukset. Kestämme ne tulevassakin. Olemme realisteja mutta silti elämme unelmissa.
Olemme ymmärtäneet, että onnen avaimet on meillä itsellämme. Elämää ei tarvitse elää ajelehtien. Vaikka kaikkea ei voi saada, vaikka elämä ei ole kaikille antanut samoja eväitä... on se silti sinun käsissäsi. Sinun unelmasi. Sinun elämäsi. Päätä itse miten elämäsi elät. Mitään ei saa ellei sen eteen näe vaivaa. Rahalla ei voi ostaa onnea.
Ja vaikka aina on elämässä parannettavaa ja muutettavaa niin juuri nyt en halua muuttaa mitään. Vaikka haluaisin olla läheisempi joidenkin ihmisten kanssa, auttaa toisia enemmän, kuluttaa vähemmän ja parantaa sairauksia... en halua muuttaa nyt mitään. Teen joka päivä töitä rakkaitteni eteen ja muutoksia tulee väistämättä, mutta ne kuuluu tähän elämään. En muuta mitään vaan aion olla onnellinen tästä hetkestä kaikkine vivahteineen.
Kun olin nuori mimosa ja harjoittelin aikuisuutta Korson kaduilla ja Jokivarren metsissä, halusin vain normaalia elämää. Halusin miehen joka katsoo formuloita, juo olutta ja on tavallinen. Halusin olla tavallinen. Elää tavallista elämää. Kuin joku olisi kuullut ajatukseni silloin. Itkin yksin murrosikää ja äiti lohdutti. Seikkailin pitkin elämän polkuja ja möyrin ojanpohjia. Kuin joku olisi kuullut ajatukseni. Tapasin Simon.
Tavallisuus on mystillinen käsite. Jokaisella on oma ajatus tavallisuudesta. Minun ajatukseni on muuttunut. Tavallinen on onnea ja onni on tavallista. Niin sen pitäisi olla. Niin se on. Vaikka elämässämme on säröjä ja ylämäkiä alamäkien kanssa on se silti onnellista ja tavallista. Olemme kestäneet talouden heittelehtimiset ja ekonomistien uhkaukset. Kestämme ne tulevassakin. Olemme realisteja mutta silti elämme unelmissa.
Olemme ymmärtäneet, että onnen avaimet on meillä itsellämme. Elämää ei tarvitse elää ajelehtien. Vaikka kaikkea ei voi saada, vaikka elämä ei ole kaikille antanut samoja eväitä... on se silti sinun käsissäsi. Sinun unelmasi. Sinun elämäsi. Päätä itse miten elämäsi elät. Mitään ei saa ellei sen eteen näe vaivaa. Rahalla ei voi ostaa onnea.
Ja vaikka aina on elämässä parannettavaa ja muutettavaa niin juuri nyt en halua muuttaa mitään. Vaikka haluaisin olla läheisempi joidenkin ihmisten kanssa, auttaa toisia enemmän, kuluttaa vähemmän ja parantaa sairauksia... en halua muuttaa nyt mitään. Teen joka päivä töitä rakkaitteni eteen ja muutoksia tulee väistämättä, mutta ne kuuluu tähän elämään. En muuta mitään vaan aion olla onnellinen tästä hetkestä kaikkine vivahteineen.
Kommentit
Lähetä kommentti