Kuinka moni meistä pystyy rehellisesti katsomaan itseään peilistä? Olenko minä oikeasti terve? Onko normaalia, että turvottaa? Onko normaalia, että väsyttää koko ajan ja on innoton olo? Onko normaalia, että olen jatkuvasti vähän flunssainen? Miksi nilkat turpoaa? Pystynkö tunnustamaan, että syön salaa? En syö välttämättä salaa muilta vaan itseltäni. Minulla saattaa olla niin nälkä, että kiukuttelen kuin pikkuihminen tai tunnen oloni heikoksi vaikka söin ihan hetki sitten. Voinko katsoa itseäni peilistä ja tunnustaa, että minulla ei oikeastaan ole nälän tunnetta vaan himo. Tunnen ääretöntä halua syödä leipää. Kun ehdotan ihmiseille, että leivästä voisi luopua niin monet huudahtaa, etteivät luovu siitä. LEIPÄ ON TERVEELLISTÄ?
Katsotko itseäsi koskaan peilistä? Tunnetko itsesi oikeasti? Huomaatko joskus, että katsot elämääsi kuin ulkopuolelta...
Hei, nimeni on Elli ja olen holisti. Olen ruokaholisti. Ruoka on minulle pakkomielle. Tiedän, että minua katsova nauraa ja ajattelee, että suksi normaalivartaloinesi ja hukuttaudu! Mutta tosiasiassa minulla on ongelma. Syön salaa. Itseltäni. Ahmin ja tulen hulluksi ruoan kanssa. Olen niin nälissäni, että oksettaa vaikka edellisestä ruokailusta ei ole kauaa. Vihaan ruokaa ja samalla rakastan sitä. EN omaa tervettä suhdetta ruokaan.
Minä olen addikti. Olen addiktoitunut leipään, pastaan, riisiin ja perunaan. Pulla... ihana pulla. Rrrrrakastan croisanttia. Syön leipää aamulla. Syön sitä vielä yhden. Syön sitä lounaalla, päivällisellä välipalalla ja illalla. Kokouspullat tuplana. Huoh....
Hei. Nimeni on Elli ja olen holisti.
Haluan parantua. Olen ottanut edistyksen askelia ja tänä viikonloppuna minusta tuntui siltä, että olen lähempänä terveyttä kuin pitkään aikaan. Vaikka voin huonosti lähes joka aamu ja joudun pinnistelemään, että syön riittävästi ja oikein, olen terveyden tiellä. Tänään en syönyt keksiä, leipää enkä jäätelöä. En edes halunnut niitä. Olen oivaltamassa, että minun elimistöni on sairastunut ja se tarvitsee oikeaa ravintoa parantuakseen. Tänään oli helpompi olla. Niveliäni ei särkenyt, minua ei närästänyt enkä ole turvoksissa. Päätäni särki vain vähän. Mieleni on kevyempi ja vaikka viikonloppu on ollut erittäin vilkas ja lapsitäyteinen, tunnen olevani hengissä. Elossa.
Voin katsoa itseäni peilistä, kokovartalopeilistä tuntematta kuvotusta. Alan tunnistaa itseni peilistä ja minusta tuntuu siltä, että voin kohta sanoa tuntevani itseni. Tunnen kurvini ja sopukkani. Tunnen omat luomeni ja kylkieni kaaren. Lantioni kaari on kaunis. Minun pakarat ja voimakkaat reidet. Pohkeiden lihakset ja kaikki mustelmat. Minulla on olkapäät ja käsivarret. Olen ihan kokonainen nainen.
Olen paranemassa. Olen niin onnellinen siitä ja toivoa täynnä. Hei, olen Elli ja olen holisti. Olen sinun tukihenkilösi ja vien sinut läpi kaikkien portaiden kohti parempaa. Kohti tervettä suhdettä ruokaan.
Katsotko itseäsi koskaan peilistä? Tunnetko itsesi oikeasti? Huomaatko joskus, että katsot elämääsi kuin ulkopuolelta...
Hei, nimeni on Elli ja olen holisti. Olen ruokaholisti. Ruoka on minulle pakkomielle. Tiedän, että minua katsova nauraa ja ajattelee, että suksi normaalivartaloinesi ja hukuttaudu! Mutta tosiasiassa minulla on ongelma. Syön salaa. Itseltäni. Ahmin ja tulen hulluksi ruoan kanssa. Olen niin nälissäni, että oksettaa vaikka edellisestä ruokailusta ei ole kauaa. Vihaan ruokaa ja samalla rakastan sitä. EN omaa tervettä suhdetta ruokaan.
Minä olen addikti. Olen addiktoitunut leipään, pastaan, riisiin ja perunaan. Pulla... ihana pulla. Rrrrrakastan croisanttia. Syön leipää aamulla. Syön sitä vielä yhden. Syön sitä lounaalla, päivällisellä välipalalla ja illalla. Kokouspullat tuplana. Huoh....
Hei. Nimeni on Elli ja olen holisti.
Haluan parantua. Olen ottanut edistyksen askelia ja tänä viikonloppuna minusta tuntui siltä, että olen lähempänä terveyttä kuin pitkään aikaan. Vaikka voin huonosti lähes joka aamu ja joudun pinnistelemään, että syön riittävästi ja oikein, olen terveyden tiellä. Tänään en syönyt keksiä, leipää enkä jäätelöä. En edes halunnut niitä. Olen oivaltamassa, että minun elimistöni on sairastunut ja se tarvitsee oikeaa ravintoa parantuakseen. Tänään oli helpompi olla. Niveliäni ei särkenyt, minua ei närästänyt enkä ole turvoksissa. Päätäni särki vain vähän. Mieleni on kevyempi ja vaikka viikonloppu on ollut erittäin vilkas ja lapsitäyteinen, tunnen olevani hengissä. Elossa.
Voin katsoa itseäni peilistä, kokovartalopeilistä tuntematta kuvotusta. Alan tunnistaa itseni peilistä ja minusta tuntuu siltä, että voin kohta sanoa tuntevani itseni. Tunnen kurvini ja sopukkani. Tunnen omat luomeni ja kylkieni kaaren. Lantioni kaari on kaunis. Minun pakarat ja voimakkaat reidet. Pohkeiden lihakset ja kaikki mustelmat. Minulla on olkapäät ja käsivarret. Olen ihan kokonainen nainen.
Olen paranemassa. Olen niin onnellinen siitä ja toivoa täynnä. Hei, olen Elli ja olen holisti. Olen sinun tukihenkilösi ja vien sinut läpi kaikkien portaiden kohti parempaa. Kohti tervettä suhdettä ruokaan.
Kommentit
Lähetä kommentti