Siirry pääsisältöön

Ystävyydestä

Minulla on monta ihanaa ja hyvää ystävää. Ajattelen heitä joka päivä. Vaikka en ole yhteydessä heihin kovinkaan usein ovat he aina mielessäni ja sydämessäni.

Tänään haluan ylistää ystävyyttä. Ystävyys on vahvuutta. Eräs ystäväni toi minulle matkoiltaan teetä. Vain siksi, että tiesi minun juovan paljon teetä. Olin siitä ylettömän onnellinen. Niin siitä teestä, mutta ennen kaikkea siitä, että hän toi sen teen juuri minulle. Samassa pussissa oli hänen itsensä tekemä ihana kori ja apinannyrkkisolmittuja tervanauhoja karkottamaan hyttysiä kesäiltoina veneellä. <3
Minulla ei ole montaa läheistä ystävää. Mutta nämä hetket ovat niin arvokkaita, että en kaipaakkaan ympärilleni laumoittain ihmisiä. Minulle riittää nämä muutamat maailman tärkeimmät ihmiset.

Eräs ystäväni piti minut hengissä aikanaan kun lapset oli pieniä. Pyyteettä hän otti lapset hoitoonsa kerta toisensa jälkeen, jotta minä saisin hoitaa itseäni ja elämääni. Hän on täysin erilainen kuin minä. Olemme monesta asiasta täysin eri mieltä, mutta hän on aina tukenani. Aina.

Sitten on muutama upea vanha koulukaveri. Ihmisiä joiden kanssa on vuosien mittaan syntynyt side joka ei katkea. Henkilöitä joista kuulee kerran tai kaksi viiteen vuoteen, mutta he silti palaavat ajatuksiini tasaisesti. Heidän läsnäolo riittää. Tiedän, että voin aina luottaa heihin missä asiassa tahansa.

Työelämästäkin olen saanut tärkeitä ihmisiä. Erityisesti yksi on jäänyt sydämmeeni pysyvästi. Hän istui kanssani kun odotin Ottoa ja viihdytti minua. Piti mielialaani korkealla ja toi laatikollisen munkkeja. Rakastan häntä siksi. Rakastan häntä myös siksi, että hän on aina tukenani ja läsnä kun tarvitsen.

Eräs rouva joka tuli luokseni kriittisellä hetkellä. Soitti minulle oman kriisinsä keskellä. Voimme luottaa toisiimme. Olemme niin läheisiä, ettei tarvita sanoja. En juuri tiedä hänen jokapäiväisestä elämästä mitään, mutta tunnen hänet joka päivä.

Naapurin akka. Sellaisenkin olen saanut. Naapurin akka asuu tosin melko kaukana nykyisin, mutta hän on aina naapurini. Kiekkoilijahulluihana.

Sisko. Se nimittää näitä kaikkia ihmisiä. He ovat minulle sisaria joita rakastan ja jotka kuuluvat onnellisuuteeni vahvasti. Ajattelen heitä joka päivä. Haluaisin kuitenkin vielä lisätä tähän listaan yhden ihmisen joka on minulle erityisen tärkeä... Sisko. Minun isosisko. Ihminen joka antaa minulle voimaa. Ihminen joka uskoo minuun ja jaksaa kuunnella minun päättömiä hössötyksiäni. Sisko. Eikä unohdeta äitiä. Äiti on minun ensimmäinen ystäväni. Äiti on ja tulee aina olemaan minun luotettu.

Olen teidän ansiosta se nainen joka olen tänään. Kaikki teistä jaksavat kuunnella minua ja uskoa minuun. Voin olla minä teidän ansiosta eikä minun tarvitse pelätä, että minut hylätään. Minulla on turvallinen olla, kun olette luonani. Kiitos. Rakastan teitä kaikkia.

Tämä on kaikille naisille, ystäville, ihmisille, rakkaille, puolisoille, miehille, vaimoille, veljille... kaikille. Ystävyys. Se on unelma joka on toteutunut. Minulla on ystäviä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun sattuu, sattuu niin paljon.

Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanhuuto tuntuu kauhealta. Kuin ilmat lyötäisiin pihalle. Kuin joku potkisi sinua päähän. Au, sattuu! Sattuu! Minua on syytetty kaikenlaisesta ja oltu samalla syyttämättä. Mutta se tuntuu syytökseltä, kun saat vuosien painon päällesi yhdeltä istumalta. Et voi muuta kuin kuunnella. Et voi, sillä jokaista sanaasi voidaan käyttää sinua vastaan. Joten mieti mitä sanot tai joudut oikeuden eteen. Voi, kun aikaa voisi kääntää taaksepäin. Kun voisinkin muuttaa muiden kokemaa toiseksi. Kun voisinkin muuttaa traumat traumattomiksi. Mutta en voi. Minun pitää siettää se kipu, joka kaikesta tulee. Kipu ja ikävä. Suuri ikävä. Se tunne kun, kun musta vyöryy yli. Kun henki ei enää kulje. Et voi itkeä, et nauraa. Et pysty sanomaan mitään järkevää, tai ainakaan mitään mikä riittäisi. Istun sohvanreunalla. Katson suurin silmin ihmisiä ympärilläni. Mitä olenkaan tehnyt? M...
En muista enää mikä aamu se oli. Tai päivä. Tai mikään. Mut seisoin tiskipöytään nojaten ja katselin mun perhettä. Pieni neljävuotias, yksitoista- ja neljätoistavuotiaat sekä kissa ja mies. Siellä ne touhusivat jotain. En muista mitä, mutta siellä ne kaikki oli. Meillä oli talo ja kaikki hyvin. Paitsi mulla. Mä tajusin siinä, että mä kuolen, jos en tee jotain. Jos nyt en pysähdy ja tee jotain. Monta vuotta myöhemmin on vettä virrannut. Osa perheestä on jakautunut eri osoitteisiin ja lisääkin on tullut. Nyt meitä on kahdeksan. Joo, musta on tullut mummu. Kissa on vaihtunut koiraan. Istun nyt tässä meidän vihreällä sohvalla, vuokrakodissa, kerrostalossa. Ja tunne on sama. Jos nyt en pysähdy, niin kuolen. Musta ei ole tuntunut tältä sitten kohta kymmeneen vuoteen. Luulin jo, ettei koskaan enää tunnukkaan, vaikka tiesin kyllä toisin. Paskaa on satanut niskaan ihan riittävästi. Ihmisiä on menehtynyt ja ihmissuhteita on kariutunut. On menetetty määrätön määrä rahaa ja energiaa helvetin itsep...

Kello on yöllä 1:45 ja istun pimeässä keittiössä ja kirjoitan. Päästän irti.

Ihan kohta on aika. On aika päästää irti. Surusta, ikävästä, kivusta ja tuskasta. Sisaruksista. Puukonkääntäjistä. Tämä matka Teneriffalle huhtikuun alussa 2022. Matka on ollut tähän astisen elämäni kauhein matka. Vaikka millä mittarilla laskisi, niin tämä on ollut elämäni suurimpia tragedioita. Olen saanut ja minulta on otettu. On otettu ja olen saanut. Kaikkea sitä ja moneen eri kertaan. Kaikki alkoi siitä, kun faija sairastui lomamatkalla koronaan. Ensimmäiset maailmanlopun merkit alkoivat jos siitä miten me aloimme hoitamaan faijan asioita siellä. Kaikki meni väärin. Ihan kaikki.  Matkan aikana faija sairastui ja kuoli rakastamassaan paikassa Teneriffalla päivettyneenä, iho käsivarresta kesien. Pidimme faijaa kädestä kiinni ja annoimme luvan lähteä. Oli aika. Taistelu oli jatkunut jo siitä, kun faija sairastui ensimmäisen kerran munuaistautiin  karvan päälle 40 vuotiaana. Nyt oli aika lopettaa pelleily ja antaa ikuinen rauha. Kaikesta kivusta ja tuskasta vapautunut isä lip...