Bussin ikkunasta ei näy mitään. On hiljaista. Aamuiset ihmiset eivät katso toisiinsa. Ikkunassa on pelkkää pimeää, mutta jokaisen katse on ikkunaan suunnatu.
Talvi on tullut kaduille ja lumi laskeutunut maahan. Minä tarvitsen lämpöä. Painan pipon syvemmälle päähän ja annan puhelimeni näytön valaista kasvoni. Luen ahneesti ja punastun hieman. Tunnen herääväni eloon ja luen häpeilemättä. Hymyilen äänekkäästi, enkä voi olla katsomatta ikkunasta ulos. Suljen silmäni hitaasti, kääntämättä päätäni, istumatta enää tässä.
Olen pakotettu sulkemaan puhelimen työpäivän ajaksi, mutta se kuumottaa minua koko päivän. Se katselee minua pöydältä ja houkuttaa . "Muutama sana vielä... lue minua vielä vähän ja lupaan, lupaan olla kiihkeä..." En voi hymylleni mitään, mutta pidän pääni. En lähde tuohon leikkiin, sillä en voi taata kurittoman mieleni liikkeitä. Minun on pystyttävä ilmeettömään työhön.
Kannettavan tietokoneen ruutu pimenee. Suljen kannen hätäisesti ja kerään tavarani kiireellä. Joudun ottamaan juoksuaskelia ehtiäkseni tavoittelemaani liikennevälineeseen. Epäonnekseni myöhästyn vähän ja joudun odottelemaan seuraavaa junaa. Puhelin painaa taskussani ja se on revetä riemusta kun kaivan sen esiin. Se avaa itsensä kuin arvaten aikeeni, siitä kohdasta mihin jäin. "Puren huultani huomaamattani. "Älä tee noin, tiedät mitä se aiheuttaa minulle." Cristian murahtaa." Puren huultani ja liikahdan levottomasti paikallani.Minulla on lämmin, vaikka täällä on pakkasta. Lunta tuiskuttaa vaakatasossa ja sormistani on loppunut verenkierto jo aikoja sitten. Tunnottomilla sormillani selaan sivuja eteenpäin. Vatsassani läikähtelee lupaavasti. Selkäni jännittyy odottavasti ja päätän päästä peiton alle tänään. Hymyilyttää taas niin, etten voi olla ilmeetön ilmeettömien joukossa. Miksi tätä ei ole äänikirjana!?
Kotona on meteliä ja melskettä. Illan tohina auttaa unohtamaan naisen tarpeet ja olen vain uskomattoman väsynyt äiti. Kun viimeinenkin enkeli on vuoteessaan ja päivä on painunut yöksi, tekee mieleni mennä peiton alle... nukkumaan. Kaadan kuppiin teetä ja otan puhelimen esiin. Urheiluruutu on mielestäni mainiota aikaa lukea erotiikkaa. Kulutan kirjan sivuja useamman kunnes en voi itselleni enää mitään ja pakotan television sulkeutumaan. Nousen sohvalta ja vedän rakkaani yön pimeyteen.
Aamulla peilistä katsoo hymyilevät kasvot. Jokaisen pitäisi pakottaa itsensä joskus lukemaan. Lukeminen tekee hyvää. Koko ihmiselle!
Talvi on tullut kaduille ja lumi laskeutunut maahan. Minä tarvitsen lämpöä. Painan pipon syvemmälle päähän ja annan puhelimeni näytön valaista kasvoni. Luen ahneesti ja punastun hieman. Tunnen herääväni eloon ja luen häpeilemättä. Hymyilen äänekkäästi, enkä voi olla katsomatta ikkunasta ulos. Suljen silmäni hitaasti, kääntämättä päätäni, istumatta enää tässä.
Olen pakotettu sulkemaan puhelimen työpäivän ajaksi, mutta se kuumottaa minua koko päivän. Se katselee minua pöydältä ja houkuttaa . "Muutama sana vielä... lue minua vielä vähän ja lupaan, lupaan olla kiihkeä..." En voi hymylleni mitään, mutta pidän pääni. En lähde tuohon leikkiin, sillä en voi taata kurittoman mieleni liikkeitä. Minun on pystyttävä ilmeettömään työhön.
Kannettavan tietokoneen ruutu pimenee. Suljen kannen hätäisesti ja kerään tavarani kiireellä. Joudun ottamaan juoksuaskelia ehtiäkseni tavoittelemaani liikennevälineeseen. Epäonnekseni myöhästyn vähän ja joudun odottelemaan seuraavaa junaa. Puhelin painaa taskussani ja se on revetä riemusta kun kaivan sen esiin. Se avaa itsensä kuin arvaten aikeeni, siitä kohdasta mihin jäin. "Puren huultani huomaamattani. "Älä tee noin, tiedät mitä se aiheuttaa minulle." Cristian murahtaa." Puren huultani ja liikahdan levottomasti paikallani.Minulla on lämmin, vaikka täällä on pakkasta. Lunta tuiskuttaa vaakatasossa ja sormistani on loppunut verenkierto jo aikoja sitten. Tunnottomilla sormillani selaan sivuja eteenpäin. Vatsassani läikähtelee lupaavasti. Selkäni jännittyy odottavasti ja päätän päästä peiton alle tänään. Hymyilyttää taas niin, etten voi olla ilmeetön ilmeettömien joukossa. Miksi tätä ei ole äänikirjana!?
Kotona on meteliä ja melskettä. Illan tohina auttaa unohtamaan naisen tarpeet ja olen vain uskomattoman väsynyt äiti. Kun viimeinenkin enkeli on vuoteessaan ja päivä on painunut yöksi, tekee mieleni mennä peiton alle... nukkumaan. Kaadan kuppiin teetä ja otan puhelimen esiin. Urheiluruutu on mielestäni mainiota aikaa lukea erotiikkaa. Kulutan kirjan sivuja useamman kunnes en voi itselleni enää mitään ja pakotan television sulkeutumaan. Nousen sohvalta ja vedän rakkaani yön pimeyteen.
Aamulla peilistä katsoo hymyilevät kasvot. Jokaisen pitäisi pakottaa itsensä joskus lukemaan. Lukeminen tekee hyvää. Koko ihmiselle!
Kommentit
Lähetä kommentti