Olin jo puolessavälissä uutta bloggausta kun lapset tuli kotiin. Poika aloitti kiukun ja tukahdutetun raivoamisen heti. Raivon sokaisema ilmapiiri hiljensi taas koko kodin. Tunnelma on latistunut ja tunkkainen.
Päätin tarttua aiheeseen ja varovasti kysyä lapselta mitä hän on päivän aikana syönyt. Rehellisen vastauksen lypsämiseen meni hetki. Poika tietää, että karkki ei ole minun suosikkilistallani, mutta uskaltautui kertomaan syämästään karkista. Lupasin olla suuttumatta, koska juuri nyt en näe siinä mitään tolkkua. Kun lapsella on niin mustunut mieli ja raivo on päällimmäinen tunne, ei kannata yllyttää enempää.
En jäsentele tätä raivoa sen enempää. Sen verran voin sanoa, että naapurit toivoisivat meidän muuttavan pois. Syy miksi lapsi raivoaa tai mieli mustuu on vielä selvityksen alla. Olemme kuitenkin onnistuneet tekemään joitakin johtopäätöksiä. Ruoka.
Se mitä lapsi laittaa suustaan alas vaikuttaa hämmentävän paljon lapsen käytökseen. Lapseni mielialat heilahtelevat rajusti puolelta toiselle, eikä meillä ole välimaastoa.
Tänään on aamiaiseksi syönyt kestileivän margariinilla ja muutamalla juustosiivulla sekä omenan. Koulussa nautittu nakkikastiketta ja perunaa. Jälkkäriksi yksi makeinen ja kello on kohta neljä.
Minäkään en pärjäisi tuolla satsilla saati sitten kasvava lapsi. Miksi, oi miksi lapsille tarjotaan koulussa niin paljon meidän elimistölle huonommin sopivia raaka-aineita? Miksi? Siksi kun se on halpaa. Siksi kun se on virallisterveellistä (josta minulla on hyvin miellyttävä mielipide jota en tässä ääneen kehtaa edes sanoa). Siksi kun se on helpompaa valmistaa neljälle sadalle lapselle kun kaikki on valmiissa pusseissa, kuorittuina, paloteltuina ja niin terveellisenä. Ei yhtään lisäaineita, säilöntäaineita ja ihan priimaluokkaista kotimaista ruokaa (my ass).
Kiitoksena tästä pitää lapsen koittaa hillitä omia raivokohtauksiaan ja koittaa ymmärtää itseään.
Paska ruoka, paskempi mieli!
Päätin tarttua aiheeseen ja varovasti kysyä lapselta mitä hän on päivän aikana syönyt. Rehellisen vastauksen lypsämiseen meni hetki. Poika tietää, että karkki ei ole minun suosikkilistallani, mutta uskaltautui kertomaan syämästään karkista. Lupasin olla suuttumatta, koska juuri nyt en näe siinä mitään tolkkua. Kun lapsella on niin mustunut mieli ja raivo on päällimmäinen tunne, ei kannata yllyttää enempää.
En jäsentele tätä raivoa sen enempää. Sen verran voin sanoa, että naapurit toivoisivat meidän muuttavan pois. Syy miksi lapsi raivoaa tai mieli mustuu on vielä selvityksen alla. Olemme kuitenkin onnistuneet tekemään joitakin johtopäätöksiä. Ruoka.
Se mitä lapsi laittaa suustaan alas vaikuttaa hämmentävän paljon lapsen käytökseen. Lapseni mielialat heilahtelevat rajusti puolelta toiselle, eikä meillä ole välimaastoa.
Tänään on aamiaiseksi syönyt kestileivän margariinilla ja muutamalla juustosiivulla sekä omenan. Koulussa nautittu nakkikastiketta ja perunaa. Jälkkäriksi yksi makeinen ja kello on kohta neljä.
Minäkään en pärjäisi tuolla satsilla saati sitten kasvava lapsi. Miksi, oi miksi lapsille tarjotaan koulussa niin paljon meidän elimistölle huonommin sopivia raaka-aineita? Miksi? Siksi kun se on halpaa. Siksi kun se on virallisterveellistä (josta minulla on hyvin miellyttävä mielipide jota en tässä ääneen kehtaa edes sanoa). Siksi kun se on helpompaa valmistaa neljälle sadalle lapselle kun kaikki on valmiissa pusseissa, kuorittuina, paloteltuina ja niin terveellisenä. Ei yhtään lisäaineita, säilöntäaineita ja ihan priimaluokkaista kotimaista ruokaa (my ass).
Kiitoksena tästä pitää lapsen koittaa hillitä omia raivokohtauksiaan ja koittaa ymmärtää itseään.
Paska ruoka, paskempi mieli!
Kommentit
Lähetä kommentti