Päivään saattaa mahtua monta unelmaa. Hetkellisiä mielijohteita jotka on vain pakko toteuttaa tai laittaa sille listalle jota toteutetaan kohta tai sitten huomenna. Sitten on niitä vähän suurempia unelmia jotka jää yleensä toteuttamatta. Kuten esimerkiksi unelma hoikasta minästä, pullattomasta päivästä, kahvista rauhassa ym.
Minun yksi pikku unelmani tuntui eilen käyvän toteen.
Juoksen. Juoksen nykyisin melkein joka päivä. Pieniä matkoja, mutta juosten. Juoksen muutamasta kilometristä neljään tai viiteen kilometriin. Juokseminen itsessään ei ole se unelma, mutta että juokseminen ei vituta. Eikä satu. Se tuntuu rullaavan omaan tahtiin. Nautin siitä ja odotan joka päivä sitä hekteä kun saan lenkkarit jalkaan. En halua juosta maratonia koska en usko, että se on terveellistä, eikä se ole minua varten. Juoksen pieniä matkoja ja nautin niistä sillä niveleni kiittävät hitaan, mutta varman kestävyyden kasvattamisesta ja voiman lisäämisestä. Juoksen, koska olen huomannut nauttivani maiseman vaihtumisesta, luonnosta ja liikkeen voimaannuttavasta vaikutuksesta. Juokseminen auttaa olemaan ajattelematta. Se auttaisi niskoihin ja hartioihinkin, mutta Otto vaunuissa vähän vaikeuttaa ylävartalon rentoa menoa.
Eilen tuntui siltä kuin olisi tullut uskoon. Tunne, että tää on mun juttu. Otan lenkkitossut mukaan kesälomallekin ja aion tutustua rantakaupunkeihin myös lenkkeilemällä. Sen lenkkeilyn teen kuitenkin yksin, sillä Oton juoksukärryt jää kotiin ja mukaan tulevat rattaat ei rullaa niin kivasti. En aio tehdä juoksemisesta epämiellyttävää ja juosta vain koska on pakko joten reissussa juoksen yksin jos vain suinkin pääsen.
Olen tänä keväänä oppinut kantapään kautta, että silloin kun pitää asiat mukavana ja painostaa itseään vain hiukan... silloin voi onnistuakin. Mitäpä jos kaikki siis lakkaisitte syyllistämättä ja piiskaamatta itseänne ja nauttisitte siitä mitä teette. Opetelkaa nauttimaan hyvästä ruoasta, kevyestä liikunnasta ja itsestänne. Se helpottaa elämää kun sen oppii. Tiedän, ettei helppoa ryhtyä, mutta se kannattaa. Sillä sinä olet yksin omassa vartalossasi ja omassa mielessäsi. Miksi et siis haluaisi sille vain parasta ja hyvää jotta oleminen olisi miellyttävää ja rentoa. Miksi et siis opettelisi rakastamaan itseäsi sillä vain rakastamalla itseäsi voit rakastaa lähimmäistäsi. Huolehdi itsestäsi itsesi ja lähimmäistesi vuoksi. Ja niin edelleen plaa plaa... voisin jatkaa tätä loputtomiin. Koska tiedän vain niin hyvin kuinka sinäkin nyt luet tätä ja myönnyttelet, mutta et tee asialle mitään tänään... ehkä huomenna.
Luv ya all!
Minun yksi pikku unelmani tuntui eilen käyvän toteen.
Juoksen. Juoksen nykyisin melkein joka päivä. Pieniä matkoja, mutta juosten. Juoksen muutamasta kilometristä neljään tai viiteen kilometriin. Juokseminen itsessään ei ole se unelma, mutta että juokseminen ei vituta. Eikä satu. Se tuntuu rullaavan omaan tahtiin. Nautin siitä ja odotan joka päivä sitä hekteä kun saan lenkkarit jalkaan. En halua juosta maratonia koska en usko, että se on terveellistä, eikä se ole minua varten. Juoksen pieniä matkoja ja nautin niistä sillä niveleni kiittävät hitaan, mutta varman kestävyyden kasvattamisesta ja voiman lisäämisestä. Juoksen, koska olen huomannut nauttivani maiseman vaihtumisesta, luonnosta ja liikkeen voimaannuttavasta vaikutuksesta. Juokseminen auttaa olemaan ajattelematta. Se auttaisi niskoihin ja hartioihinkin, mutta Otto vaunuissa vähän vaikeuttaa ylävartalon rentoa menoa.
Eilen tuntui siltä kuin olisi tullut uskoon. Tunne, että tää on mun juttu. Otan lenkkitossut mukaan kesälomallekin ja aion tutustua rantakaupunkeihin myös lenkkeilemällä. Sen lenkkeilyn teen kuitenkin yksin, sillä Oton juoksukärryt jää kotiin ja mukaan tulevat rattaat ei rullaa niin kivasti. En aio tehdä juoksemisesta epämiellyttävää ja juosta vain koska on pakko joten reissussa juoksen yksin jos vain suinkin pääsen.
Olen tänä keväänä oppinut kantapään kautta, että silloin kun pitää asiat mukavana ja painostaa itseään vain hiukan... silloin voi onnistuakin. Mitäpä jos kaikki siis lakkaisitte syyllistämättä ja piiskaamatta itseänne ja nauttisitte siitä mitä teette. Opetelkaa nauttimaan hyvästä ruoasta, kevyestä liikunnasta ja itsestänne. Se helpottaa elämää kun sen oppii. Tiedän, ettei helppoa ryhtyä, mutta se kannattaa. Sillä sinä olet yksin omassa vartalossasi ja omassa mielessäsi. Miksi et siis haluaisi sille vain parasta ja hyvää jotta oleminen olisi miellyttävää ja rentoa. Miksi et siis opettelisi rakastamaan itseäsi sillä vain rakastamalla itseäsi voit rakastaa lähimmäistäsi. Huolehdi itsestäsi itsesi ja lähimmäistesi vuoksi. Ja niin edelleen plaa plaa... voisin jatkaa tätä loputtomiin. Koska tiedän vain niin hyvin kuinka sinäkin nyt luet tätä ja myönnyttelet, mutta et tee asialle mitään tänään... ehkä huomenna.
Luv ya all!
Kommentit
Lähetä kommentti