Minun lapsellani on migreeni. On muutakin joka vaikeuttaa tavallista elämää joskus kohtuuttomankin paljon. Lapseni on hieno mies. Ystävällinen, kohtelias ja erittäin älykäs. Älykkyyttä on mitattu testeillä, kohteliaisuutta ja käytöstä on punnittu ja pohdittu, seurattu ja mietitty. Lapseni on erittäin älykäs ja kohtelias sekä ystävällinen ja kaikin puolin ihana lapsi. Niin tutkimuksen tulokset nyt kertovat.
Kiitos. Minä kyllä tiesin tämän jo ja olen sen ääneen ilmaissut. Silti lapsellani on joku hätänä. Tiedän sen. Pieni asia. Joku pelottavan pieni juttu joka pilkahtaa ajoittain. Sitä ei näe jos ei osaa katsoa. Sitä ei usko jos ei sitä koe. Se on niin pelottava, että sen voima tuntuu musertavalta.
Haluan, että lapsellani on kaikki hyvin. Olen halunnut nämä tutkimukset siksi, että se jokin löytyisi. Olen kuitenkin huomannut, että sitä ei löydy näillä keinoilla ja testeillä mitä meillä on käytettävissä. Suomessa ei ole läääkäriä joka uskaltaisi auttaa minua. Jolla olisi kanttia vastustaa virallisia linjoja lapseni terveyden vuoksi.
Pöh. Olen päättänyt ottaa ohjat omiin käsiin. Olemme kesän keskenämme. Kukaan ei pääse sörkkimään lapsen ruokalautaselle sellaista mitä en tiedä. Ei jauhoista tehtyä perunamuussia, paneroituja kalapuikkoja, jauheesta tehtyä keittoa. Ei "terveellistä" maitoa ja pakastettuja vihanneksia läpikypsiksi keitettyinä. Eikä kumipottuloita.
Tuoretta ruokaa ja tarvittava määrä suolistolle tärkeitä vitamiineja. Kesän jälkeen olemme viisaampia. Aion kirjata ylös kaikki poikkeavan ja senkin mitä lapset päivittäin syö. Mitä syksyllä? Kun lapset menee takaisin kouluun ja kouluruoka palaa päivittäiseen rytmiin. Silloin varmasti näkyy onko näillä muutoksilla mitään merkitystä.
Toivon, että on. Toivon, että ei. Jos on, tiedämme miten lasta pitää ruokkia jotta elämä on helpompaa. Jos ei, voi hän syödä Saarioisten äitien tekemää ruokaa huoletta. Jos on, emme tiedä mikä lapsella todella on, mutta voimme elää normaalia elämää tiedostaen, ettei Saarioisiin voi koskea. Jos ei, emme tiedä mikä lapsella todella on, mutta se ei ainakaan liity ruokaan.
Unelmoin siitä, että lapseni kasvaa aikuiseksi. Tasapainoiseksi ja tiedostavaksi aikuiseksi jolta löytyy tarmoa ja uskoa. Luottamusta ja pikkuisen tervettä epäluuloa. Unelmoin siitä, että lapseni voi olla onnellinen.
Kiitos. Minä kyllä tiesin tämän jo ja olen sen ääneen ilmaissut. Silti lapsellani on joku hätänä. Tiedän sen. Pieni asia. Joku pelottavan pieni juttu joka pilkahtaa ajoittain. Sitä ei näe jos ei osaa katsoa. Sitä ei usko jos ei sitä koe. Se on niin pelottava, että sen voima tuntuu musertavalta.
Haluan, että lapsellani on kaikki hyvin. Olen halunnut nämä tutkimukset siksi, että se jokin löytyisi. Olen kuitenkin huomannut, että sitä ei löydy näillä keinoilla ja testeillä mitä meillä on käytettävissä. Suomessa ei ole läääkäriä joka uskaltaisi auttaa minua. Jolla olisi kanttia vastustaa virallisia linjoja lapseni terveyden vuoksi.
Pöh. Olen päättänyt ottaa ohjat omiin käsiin. Olemme kesän keskenämme. Kukaan ei pääse sörkkimään lapsen ruokalautaselle sellaista mitä en tiedä. Ei jauhoista tehtyä perunamuussia, paneroituja kalapuikkoja, jauheesta tehtyä keittoa. Ei "terveellistä" maitoa ja pakastettuja vihanneksia läpikypsiksi keitettyinä. Eikä kumipottuloita.
Tuoretta ruokaa ja tarvittava määrä suolistolle tärkeitä vitamiineja. Kesän jälkeen olemme viisaampia. Aion kirjata ylös kaikki poikkeavan ja senkin mitä lapset päivittäin syö. Mitä syksyllä? Kun lapset menee takaisin kouluun ja kouluruoka palaa päivittäiseen rytmiin. Silloin varmasti näkyy onko näillä muutoksilla mitään merkitystä.
Toivon, että on. Toivon, että ei. Jos on, tiedämme miten lasta pitää ruokkia jotta elämä on helpompaa. Jos ei, voi hän syödä Saarioisten äitien tekemää ruokaa huoletta. Jos on, emme tiedä mikä lapsella todella on, mutta voimme elää normaalia elämää tiedostaen, ettei Saarioisiin voi koskea. Jos ei, emme tiedä mikä lapsella todella on, mutta se ei ainakaan liity ruokaan.
Unelmoin siitä, että lapseni kasvaa aikuiseksi. Tasapainoiseksi ja tiedostavaksi aikuiseksi jolta löytyy tarmoa ja uskoa. Luottamusta ja pikkuisen tervettä epäluuloa. Unelmoin siitä, että lapseni voi olla onnellinen.
Kommentit
Lähetä kommentti