Kevät on ovella ja laineet huutelee jo koko keuhkojensa voimalla luokseen. "Minä tulen, lupaan sen!".
Aamun pitkät unet, kahvia koneeseen ja lapset huoltoon. Sitten messuille kasvattamaan kevään tunnetta.
En varsinaisesti moneen vuoteen ole ollut innoissani Suomen venemessuista muuten, mutta ne ovat meidän perheen virallinen startti kevääseen. Talven selkä on nyt katkaistu ja on lupa alkaa odottamaan kevättä ja veneilykauden aloittamista. Tarvehankintoja koko rahan edestä ja suupielet kohti aurinkoa.
Muutaman tunnin täsmäiskujen jälkeen, ajatuksetonta vaeltamista osastolta toiselle ja sitten hakemaan lapsia huollosta. Huollon toimipiste sijaitsee ihanasti Vuosaaressa, ihan kiinni meressä ja pursiseuran laitureita sekä talvisäilytyskenttää. Siellä on joka kerta mahtava tunnelma, niin ulkona, kun sisälläkin.
Huollon toimipisteessä on taas palvelua parhaimmillaan, ja maailman maukkain makkarakeitto sai jälkkäriksi Cafe Latten, made by my self ja iloisten (ja hyvin huollettujen) pikkuapinoiden mahtavaa kakkua! Pienet (tai suuret) hiilarimössöahkyt, ja silloin... silloin silmiini läpsähti Avotakan keräilynumero; Avotakka Design Vintage.
"Voi luoja!" huudahdan ja huollon toimipisteen päällikkö ilmoittaa ykskantaan, että; "Vie pois".
No todellakin vien pois! Ihanat Do It Your Self -unelmat ryöpsähtävät hämmentävällä voimalla verkkokalvolle. Pulinasta ei tule loppua ja huollon Iso Pomo nauraa minun ainaiselle hyperstimulaatioventilointi -kohtaukselleni. Hädin tuskin maltan istua takaisin sohvalle, mutta istun kuitenkin. ja juon ihanan cafeni loppuun. Jätän tyylikkäästi ja tietoisesti lehden lukematta loppuun. Pidän sitä kuitenkin sylissäni, kuin kalleinta aarretta, enkä anna enää kenenkään koskea siihen.
Kahvit on juotu ja kakku syöty viimeistä murua myöten. On puhuttu tulevasta talosta ja muutosta, kauppahinnoista, valtakirjoista ja kaupanvahvistamisesta. Rahasummista ja kaikesta niin tärkeästä. Mielessäni kuumottaa kuitenkin vain yksi asia. Tai miljoona... DIY -unelmia miljoona! Ihanaa! Äkkiä kotiin ja lehden kimppuun.
Oma talo alkaa olla niin totta, että unelmia on vaikea pitää kurissa. Tämä menee niin helposti hössöttämiseksi. Minä olen hössöttäjä. Paha sellainen. Mutta jos osaan vähän hillitä, niin voidaa välttyä katastrofilta.
Nyt aion salaa vähän hössöttää ja paneutua tuohon lehteen, hiljaisuudessa ja yksin teekuppini kanssa. Äijät on saunassa ja mimosa haahuilee itsekseen. On minun hössöhetkeni aika!
Aamun pitkät unet, kahvia koneeseen ja lapset huoltoon. Sitten messuille kasvattamaan kevään tunnetta.
En varsinaisesti moneen vuoteen ole ollut innoissani Suomen venemessuista muuten, mutta ne ovat meidän perheen virallinen startti kevääseen. Talven selkä on nyt katkaistu ja on lupa alkaa odottamaan kevättä ja veneilykauden aloittamista. Tarvehankintoja koko rahan edestä ja suupielet kohti aurinkoa.
Muutaman tunnin täsmäiskujen jälkeen, ajatuksetonta vaeltamista osastolta toiselle ja sitten hakemaan lapsia huollosta. Huollon toimipiste sijaitsee ihanasti Vuosaaressa, ihan kiinni meressä ja pursiseuran laitureita sekä talvisäilytyskenttää. Siellä on joka kerta mahtava tunnelma, niin ulkona, kun sisälläkin.
Huollon toimipisteessä on taas palvelua parhaimmillaan, ja maailman maukkain makkarakeitto sai jälkkäriksi Cafe Latten, made by my self ja iloisten (ja hyvin huollettujen) pikkuapinoiden mahtavaa kakkua! Pienet (tai suuret) hiilarimössöahkyt, ja silloin... silloin silmiini läpsähti Avotakan keräilynumero; Avotakka Design Vintage.
"Voi luoja!" huudahdan ja huollon toimipisteen päällikkö ilmoittaa ykskantaan, että; "Vie pois".
No todellakin vien pois! Ihanat Do It Your Self -unelmat ryöpsähtävät hämmentävällä voimalla verkkokalvolle. Pulinasta ei tule loppua ja huollon Iso Pomo nauraa minun ainaiselle hyperstimulaatioventilointi -kohtaukselleni. Hädin tuskin maltan istua takaisin sohvalle, mutta istun kuitenkin. ja juon ihanan cafeni loppuun. Jätän tyylikkäästi ja tietoisesti lehden lukematta loppuun. Pidän sitä kuitenkin sylissäni, kuin kalleinta aarretta, enkä anna enää kenenkään koskea siihen.
Kahvit on juotu ja kakku syöty viimeistä murua myöten. On puhuttu tulevasta talosta ja muutosta, kauppahinnoista, valtakirjoista ja kaupanvahvistamisesta. Rahasummista ja kaikesta niin tärkeästä. Mielessäni kuumottaa kuitenkin vain yksi asia. Tai miljoona... DIY -unelmia miljoona! Ihanaa! Äkkiä kotiin ja lehden kimppuun.
Oma talo alkaa olla niin totta, että unelmia on vaikea pitää kurissa. Tämä menee niin helposti hössöttämiseksi. Minä olen hössöttäjä. Paha sellainen. Mutta jos osaan vähän hillitä, niin voidaa välttyä katastrofilta.
Nyt aion salaa vähän hössöttää ja paneutua tuohon lehteen, hiljaisuudessa ja yksin teekuppini kanssa. Äijät on saunassa ja mimosa haahuilee itsekseen. On minun hössöhetkeni aika!
Kommentit
Lähetä kommentti