Lämmin paperi tuntuu jännittävältä sormissa. Siinä se nyt on. Ensimäistä kertaa tulostettuna. Nippu tekstiä, josta olin suunnitellut kirjaa. Se ei ole valmis, eikä edes loppuunkirjoitettu. Käsikirjoitus, tai sen osa. Asetan silmälasit nenälle, keitän kupillisen teetä. En saa käännettyä ensimmäistä sivua. En uskalla lukea sitä. Tee on hautunut riittävästi ja sujautan lusikallisen hunajaa siihen. Pyörittelen lusikkaa kupissa ja tutkin sen mukana pyöriviä teenlehtiä. Olenkohan minä tähän valmis?
On eri asia kirjoittaa tekstiä ajattelematta. Lukea siitä, mihin viimeksi on jäänyt ja sitten vain kirjoittaa eteenpäin. Lisätä väliin kohtaus tai muutama tunnetila, mutta lukea sitä kuin kirjaa. Se on täysin eri asia. Tee on puolivälissä kuppia ja olen hehkuttanut facebookissa tulostetta, mutta vieläkään en ole saanut luettua ensimäistäkään riviä. Jotenkin käsi ei vain nouki sitä ja silmät eivät vain ala lukemaan. Pelottaa, että huomeen, ettei minusta ole siihen. Että olenkin vielä niin keskeneräinen tämän kirjoittamisen kanssa. En ole vielä löytänyt omaa kirjailijaminääni ja pelkään, että se näkyy. Näkyyhän sen.
Taidan kaataa toisen kupillisen teetä ja sitten vasta. Selaan sivuja ja taittelen niitä keskeltä kahtia. Mietin, miltä tämä näyttäisi kirjana. Ohut pruju paperia... ei tämä näyttäisi miltään. Huoh... Toinen kupillinen upeaa haudutettua, aromikasta teetä on nenän edessä ja rillit huurussa. Nyt käännän ensimäisen sivun ja silmäni tapailevat sanoja kuin näkisin ne ensikertaa. Jotenkin tämä kaikki tuntuu niin tutulta, mutta onhan se tuttua, kun minä olen tämän kirjoittanut. En saa mielestäni riittävää perspektiiviä tekstiin, mutta toisaalta huomaan punakynäneeni jo lauseita, muuttaneeni kappaleita ja nyt olen pyyhkimässä yhtä henkilöä kokonaan.
Tämä on kaikki varmasti tehtävä, oli sitten valmis kirjailija tai ei. On eri asia kuinka luottavainen on ja onko sillä oikeastaan merkitystä. Niin, ja onko kirjan kirjoittaminen tärkeää vai kirjoittaminen. Ehdottomasti sanoisin, että kirjoittaminen. Kirjan haluan kirjoittaa siksi, että haluan tehdä tätä työkseni. Voisinko ehkä saasa leivän ilman kokonaista kirjaa?? Onko minusta tähän? Haluaako kukaan lukea minun kirjoittamaa kirjaa naisesta, joka on samanlainen kun me kaikki muutkin? Jonka elämässä ei ole mitään erilaista. Haluaako kukaan lukea omasta elämästään?
Hmm... tarvitsen lisää teetä. En ole päässyt loppuun punakynän kanssa ja nyt minusta tuntuu, että on otettava etäisyyttä ja annettava ajatuksille tilaa. Taidan opetella internetin avulla, miten tehdään kissamainen meikki. Toinen voisi olla joku nukkemainen versio... kunhan en lue.
Kommentit
Lähetä kommentti