On mennyt aikaa. On unelmoitu.
Rintamamiestalo tuntuu niin hyvältä ajatukselta, mutta tosiasia on, ettemme jaksa odottaa sen oikean löytymistä. Olemme kääntymässä modernimman talon puoleen ja se vähän syö miestä. Mutta emme lannistu vaan remontoimme sen ajatuksella ja rakkaudella, oli se sitten rintsika tai ei.
Meidän nukkekodista on annettu tarjous, jonka olemme hyväksymässä. Se tarkoittaa sitä, että unelmia on alettava kääntämään tapahtumiksi. Eli omakotitalokaupoille siis! :)
Vähän jännittävää ja samalla pelottavaa. Aika kamalaa, mutta samalla ihan kamalan kutkuttavaa. Remontti on jo mielikuvissa tehty ja muuttoauto kuljettaa kovaa vauhtia tavaroita uuteen kotiin. On niin paljon ostettavaa ja tehtävää. Ennen sitä pitäisi tehdä ehkä ne kaupatkin?!
Mutta mitäpä jos se nyt onnistuu? Voi ei! Pitää remontoida tästä seuraavat puolitoistakuukautta kun pieni eläin. Lattia on laittava ja keittiö tuunattava. Seinään puhkottava reikiä ja sitten tietysti maalipurkkeja kolisteltava, tapettia seinään laitettava ja jälkiä sitten siivottava.
Mutta kaikista jännintä on se, että lapset aloittaa uudessa koulussa huhtikuun alusta. Pikkuiselle pitää etsiä päiväkotipaikka ja toivoa sormet sekä varpaat ristissä, että löytyy jotain ja ainakin melkein läheltä. Mutta mitäpä jos.... mitäpä jos...
Mitäpä jos emme pääse kauppoihin tai se onkin läpimätä talo? Mitäpä sitten? Vuokralle... eih. Minä niin en halua vuokralle. Mutta kun tästä saatu tarjous on niin hyvä, että olisi aikuistenoikeesti silkkaa hulluutta olla tarttumatta siihen! Siis vuokralle. Varastotilaa pitää vuokrata ja sitten "ihanmitätahansa" kämppä jostain tästä läheltä. Phiuuh... ajatukset käy kuumana ja maha on jännityksestä sekaisin. Se tosin menee kippuralle nykyisin niin helposti. Maha menee kipuralle jo pelkistä ajatuksista. Tyhmä maha.
Nyt kippuroin vähän onnellisen kimpussa. Niin ja muistakaa kaikki käydä lukemassa mun uutta blogia!! It´s all about writing!
Rintamamiestalo tuntuu niin hyvältä ajatukselta, mutta tosiasia on, ettemme jaksa odottaa sen oikean löytymistä. Olemme kääntymässä modernimman talon puoleen ja se vähän syö miestä. Mutta emme lannistu vaan remontoimme sen ajatuksella ja rakkaudella, oli se sitten rintsika tai ei.
Meidän nukkekodista on annettu tarjous, jonka olemme hyväksymässä. Se tarkoittaa sitä, että unelmia on alettava kääntämään tapahtumiksi. Eli omakotitalokaupoille siis! :)
Vähän jännittävää ja samalla pelottavaa. Aika kamalaa, mutta samalla ihan kamalan kutkuttavaa. Remontti on jo mielikuvissa tehty ja muuttoauto kuljettaa kovaa vauhtia tavaroita uuteen kotiin. On niin paljon ostettavaa ja tehtävää. Ennen sitä pitäisi tehdä ehkä ne kaupatkin?!
Mutta mitäpä jos se nyt onnistuu? Voi ei! Pitää remontoida tästä seuraavat puolitoistakuukautta kun pieni eläin. Lattia on laittava ja keittiö tuunattava. Seinään puhkottava reikiä ja sitten tietysti maalipurkkeja kolisteltava, tapettia seinään laitettava ja jälkiä sitten siivottava.
Mutta kaikista jännintä on se, että lapset aloittaa uudessa koulussa huhtikuun alusta. Pikkuiselle pitää etsiä päiväkotipaikka ja toivoa sormet sekä varpaat ristissä, että löytyy jotain ja ainakin melkein läheltä. Mutta mitäpä jos.... mitäpä jos...
Mitäpä jos emme pääse kauppoihin tai se onkin läpimätä talo? Mitäpä sitten? Vuokralle... eih. Minä niin en halua vuokralle. Mutta kun tästä saatu tarjous on niin hyvä, että olisi aikuistenoikeesti silkkaa hulluutta olla tarttumatta siihen! Siis vuokralle. Varastotilaa pitää vuokrata ja sitten "ihanmitätahansa" kämppä jostain tästä läheltä. Phiuuh... ajatukset käy kuumana ja maha on jännityksestä sekaisin. Se tosin menee kippuralle nykyisin niin helposti. Maha menee kipuralle jo pelkistä ajatuksista. Tyhmä maha.
Nyt kippuroin vähän onnellisen kimpussa. Niin ja muistakaa kaikki käydä lukemassa mun uutta blogia!! It´s all about writing!
Kommentit
Lähetä kommentti