Siirry pääsisältöön

Pahoinvoiva ihminen

Herään aamulla. Oloni on mainio. Mikään ei voi pilata tätä päivää. Käännän peitonhelmaa ja annan kylmän aamun hiipia vartalolleni. Jalka laskeutuu lattialle ja sen pinta tuntuu kylmältä varpaissa. Kipristän niitä hieman, mutten vedä jalkaa takaisin lämpimään vuoteeseen. Vedän syvään henkeä ja nousen hieman viivytellen istumaan sängyn laidalle. Hartiat nousee korviin ja pitkä ja autas haukotus seuraa hartioiden tärinää.

Kotini täysi tohina heitää kaikki syntymässä olleet ajatukset syrjään. Lasten jatkuva pölinä ja sutina virkistää mieltä ja huulilla on tahdoton hymy. Niin pienet kuin isommatkin lapseni saavat aikaan outoa onnellisuutta. Heidän vilpitön hyvä tuulensa tarttuu.

Uto murahtelee allani kun kaarran mutkaista tietä kohti juna-asemaa. Aurinko näyttää säärtään iloisesti. Halvat aurinkolasini täyttää tehtävänsä erinomaisesti eikä mikään voi pilata tätä päivää. Auto jää pian parkkiin, juna ottaa matkalaisia kyytiin ja lämmin kahvi tuoksuu jonkun kupissa.

Toimistolla on työn tuoksu. Kaikki pakertavat omiaan. Joku moikkaa iloisesti ja joku puhuu puhelimeen äänekkäästi. Yksi juoksee palaveriin ja pudottaa kännykkänsä matkallaan, toinen poimii sen ja kiitää sitten kiireisen perään.

Mikään ei voi pilata tätä päivää.

Kotona tuoksuu ruoka. Lasissa on vähän viiniä ja päivällinen valmistuu juuri sopivasti. Istumme pöydän ääreen ja puhumme päivän menoista. Tyttö tyttönen iloitsee siitä, miten helppoa vieras kieli on sittenkin. Poika pikkuinen kikattaa ääneen ihan muuten vain ja isoveli sanoo olevansa hyvällä tuulella. "Kivaa kun syödään yhdessä."

Viivyn vielä hetken tässä sohvalla. Istun mietteissäni, kunnes ajattelen katsoa perheemme sähköpostin. Tuskin siellä mitään on, mutta varmuuden vuoksi. Sitten voisin mennä nukkumaan hyvän päivän päätteeksi. Mikään ei enää voi pilata tätä päivää.

Sähköposti avautuu reippaasti ja huomaan siellä muutaman mainospostin. Niiden joukossa on muutakin.

Luen sen uudelleen ja uudelleen. Voi herne, että nyt tuntuu kurjalta. En pysty käsittämään sähköpostin sisältöä. Luen sen uudelleen ja luen sen ääneen Kipparille. En ymmärrä. Sen ymmärrän, että yöstä ei tule enää mitään. Unet menee tuskailuun ja ahdistumiseen. Miksi? No siksi, että jollain ihmisellä on mieli herkkä ja elämä epätasapainossa. Olen oiva kohde kiusaamiselle. Kiusa osuu ja uppoaa, vaikka tiedän, ettei pitäisi ottaa sitä henkilökohtaisesti.

Pahoinvoiva ihminen voi saastuttaa oman ympäristönsä. Voi tartuttaa pahan olon kaikkiin muihinkin. Se olisi täysin tarpeetonta, mutta niin vain käy. Paskan määrä on vakio. On siis aina oltava joku, jota vituttaa niin paljon, että kaikkien muidenkin on saatava siitä osansa. Ei ole väliä, onko niillä muilla elämässä parempaakin tekemistä, perhettä joka voisi samalla kärsiä, tai muuten vain herkkä mieli joka vahingoittuu vakavasti tällaisesta. Mitä sitten, jos minulla on paskaakin paskempi päivä... olen oikeutettu vainoamaan sinua. Viemään sinut epätoivoon, uhkailemaan ja ajamaan perikatoon. Minulla on oikeus siihen. Minulla on pahamieli...

Lasken läppärin kannen. Suutelen miestäni. Hän silittää poskeani ja lupaa, että selviämme tästä. Uskon häntä ja palaan aamulla jättämäni peiton alle hyvällä mielellä. Minulla on jotain mikä tuolta toiselta ihmiseltä puuttuu. Minulla on elämäni.




Kommentit

  1. Just näin Elli, älä anna muiden pilata hyvää fiilistä =)He eivät ole sen arvoisia.

    VastaaPoista
  2. Minun blogissani on tunnustus sinulle <3

    VastaaPoista
  3. etkö ookaan eronnut?

    VastaaPoista
  4. En ole eronnut. Olen ihan onnellisesti aviossa ja saman jampparin kanssa jo tänä keväänä kuusitoista vuotta. Kannattaa muistaa, kun näitä lueskelee, että osa kirjoituksista on silkkaa fiktiota. Saatan vain "samaistua" jonkin toisen ihmisen elämään kirjoituksissa. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun sattuu, sattuu niin paljon.

Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanhuuto tuntuu kauhealta. Kuin ilmat lyötäisiin pihalle. Kuin joku potkisi sinua päähän. Au, sattuu! Sattuu! Minua on syytetty kaikenlaisesta ja oltu samalla syyttämättä. Mutta se tuntuu syytökseltä, kun saat vuosien painon päällesi yhdeltä istumalta. Et voi muuta kuin kuunnella. Et voi, sillä jokaista sanaasi voidaan käyttää sinua vastaan. Joten mieti mitä sanot tai joudut oikeuden eteen. Voi, kun aikaa voisi kääntää taaksepäin. Kun voisinkin muuttaa muiden kokemaa toiseksi. Kun voisinkin muuttaa traumat traumattomiksi. Mutta en voi. Minun pitää siettää se kipu, joka kaikesta tulee. Kipu ja ikävä. Suuri ikävä. Se tunne kun, kun musta vyöryy yli. Kun henki ei enää kulje. Et voi itkeä, et nauraa. Et pysty sanomaan mitään järkevää, tai ainakaan mitään mikä riittäisi. Istun sohvanreunalla. Katson suurin silmin ihmisiä ympärilläni. Mitä olenkaan tehnyt? M...
En muista enää mikä aamu se oli. Tai päivä. Tai mikään. Mut seisoin tiskipöytään nojaten ja katselin mun perhettä. Pieni neljävuotias, yksitoista- ja neljätoistavuotiaat sekä kissa ja mies. Siellä ne touhusivat jotain. En muista mitä, mutta siellä ne kaikki oli. Meillä oli talo ja kaikki hyvin. Paitsi mulla. Mä tajusin siinä, että mä kuolen, jos en tee jotain. Jos nyt en pysähdy ja tee jotain. Monta vuotta myöhemmin on vettä virrannut. Osa perheestä on jakautunut eri osoitteisiin ja lisääkin on tullut. Nyt meitä on kahdeksan. Joo, musta on tullut mummu. Kissa on vaihtunut koiraan. Istun nyt tässä meidän vihreällä sohvalla, vuokrakodissa, kerrostalossa. Ja tunne on sama. Jos nyt en pysähdy, niin kuolen. Musta ei ole tuntunut tältä sitten kohta kymmeneen vuoteen. Luulin jo, ettei koskaan enää tunnukkaan, vaikka tiesin kyllä toisin. Paskaa on satanut niskaan ihan riittävästi. Ihmisiä on menehtynyt ja ihmissuhteita on kariutunut. On menetetty määrätön määrä rahaa ja energiaa helvetin itsep...

Kello on yöllä 1:45 ja istun pimeässä keittiössä ja kirjoitan. Päästän irti.

Ihan kohta on aika. On aika päästää irti. Surusta, ikävästä, kivusta ja tuskasta. Sisaruksista. Puukonkääntäjistä. Tämä matka Teneriffalle huhtikuun alussa 2022. Matka on ollut tähän astisen elämäni kauhein matka. Vaikka millä mittarilla laskisi, niin tämä on ollut elämäni suurimpia tragedioita. Olen saanut ja minulta on otettu. On otettu ja olen saanut. Kaikkea sitä ja moneen eri kertaan. Kaikki alkoi siitä, kun faija sairastui lomamatkalla koronaan. Ensimmäiset maailmanlopun merkit alkoivat jos siitä miten me aloimme hoitamaan faijan asioita siellä. Kaikki meni väärin. Ihan kaikki.  Matkan aikana faija sairastui ja kuoli rakastamassaan paikassa Teneriffalla päivettyneenä, iho käsivarresta kesien. Pidimme faijaa kädestä kiinni ja annoimme luvan lähteä. Oli aika. Taistelu oli jatkunut jo siitä, kun faija sairastui ensimmäisen kerran munuaistautiin  karvan päälle 40 vuotiaana. Nyt oli aika lopettaa pelleily ja antaa ikuinen rauha. Kaikesta kivusta ja tuskasta vapautunut isä lip...