Minä rakastan kaikkea lifestyleä. Rakastan sisutamista ja vanhan uudistamista. Haluan olla erilainen ja olen silti samanlainen kun niin moni muu. Pidän maalaisromanttisesta ja voin ostaa sen prismasta vaikka mielummin tekisin sen itse. En koskaan käy huippukalliissa sisustusliikkeissä, koska usein niissä on se sama muka vanha laatikko kuin siellä prismassakin.
Aina silloin tällöin iskee mahdoton inspiraatio. On tuunattava jotain ja tehtävä käsillä. Silloin se pitää tehdä heti. Jos siirrän tekemistä, en koskaan tee sitä. Yleensä minulla ei ole kuitankaan aikaa eikä juuri siihen tekemiseen tarvittavia juttuja kuten vaikkapa sohvan uusiin päälisiin kankaita. Niinpä ne jää tekemättä.
Sitten tulee se hetki kun vaivun taas unelmiin. Olen jo vuosia unelmoinut omasta tilasta jolla olisi oma työhuone. Voisin tehdä töitä omaan tahtiin ja vaikka palkkatyön rinnalla. Voisin tehdä omaksi iloksi. Kehittyä taitavaksi ja osaavaksi. Tehdä lahjoja ja josksus ehkä myytäväksi asti.
Voisin kirjoittaa kun kirjoituttaa ja lopun aikaa tehdä muita juttuja. Voisin elää sellaista elämää kun haluan. Nauttia myös työstä. Tehdä sellaista työtä joka tuntuu minusta merkitykselliseltä.
Unelmat on tehty unelmoitaviksi. Niinpä minä unelmoin tuon unelman aina uudelleen. Teen mielessäni suunnitelmat, teen tuotteita, etsin yhteistyökumppanit ja perustan nettimyymälän. Mielessäni saan myymälän tuottamaan muutamassa vuodessa ja pian voin jättää päivätyöni kokonaan. Voin säädellä omia tekemisiäni vaikka joudunkin tekemään myös niitä ei niin mukavia juttuja.
Olen kuitenkin ollut yrittäjä. Se ei ollut kaunista katseltavaa ja sen vuoksi siipeni on palaneet niin pahasti karrelle, etten uskalla levittää niitä uudelleen. On tarpeeksi hullua haluta kirjailijaksi tällä perherakenteella!
Niinpä ihailen suunnattomasti niitä rohkeita jotka ottavat elämän omiin käsiinsä ja kokeilevat siipiää. Toivon, ettei teidän siipiä poltettaisi ja että unelmat kantaisivat hedelmää. Niinpä minä jatkan näpertämistä itsekseni, maltan mieleni pienten lasten kanssa vielä ja kirjoitan jokaisena vapaana hetkenä.
Aina silloin tällöin iskee mahdoton inspiraatio. On tuunattava jotain ja tehtävä käsillä. Silloin se pitää tehdä heti. Jos siirrän tekemistä, en koskaan tee sitä. Yleensä minulla ei ole kuitankaan aikaa eikä juuri siihen tekemiseen tarvittavia juttuja kuten vaikkapa sohvan uusiin päälisiin kankaita. Niinpä ne jää tekemättä.
Sitten tulee se hetki kun vaivun taas unelmiin. Olen jo vuosia unelmoinut omasta tilasta jolla olisi oma työhuone. Voisin tehdä töitä omaan tahtiin ja vaikka palkkatyön rinnalla. Voisin tehdä omaksi iloksi. Kehittyä taitavaksi ja osaavaksi. Tehdä lahjoja ja josksus ehkä myytäväksi asti.
Voisin kirjoittaa kun kirjoituttaa ja lopun aikaa tehdä muita juttuja. Voisin elää sellaista elämää kun haluan. Nauttia myös työstä. Tehdä sellaista työtä joka tuntuu minusta merkitykselliseltä.
Unelmat on tehty unelmoitaviksi. Niinpä minä unelmoin tuon unelman aina uudelleen. Teen mielessäni suunnitelmat, teen tuotteita, etsin yhteistyökumppanit ja perustan nettimyymälän. Mielessäni saan myymälän tuottamaan muutamassa vuodessa ja pian voin jättää päivätyöni kokonaan. Voin säädellä omia tekemisiäni vaikka joudunkin tekemään myös niitä ei niin mukavia juttuja.
Olen kuitenkin ollut yrittäjä. Se ei ollut kaunista katseltavaa ja sen vuoksi siipeni on palaneet niin pahasti karrelle, etten uskalla levittää niitä uudelleen. On tarpeeksi hullua haluta kirjailijaksi tällä perherakenteella!
Niinpä ihailen suunnattomasti niitä rohkeita jotka ottavat elämän omiin käsiinsä ja kokeilevat siipiää. Toivon, ettei teidän siipiä poltettaisi ja että unelmat kantaisivat hedelmää. Niinpä minä jatkan näpertämistä itsekseni, maltan mieleni pienten lasten kanssa vielä ja kirjoitan jokaisena vapaana hetkenä.
Kommentit
Lähetä kommentti