Miksihän ihmiset ajoittain kokevat kaukokaipuuta? Miksi tulee tunne, että täältä pitää päästä pois?
Minä haluan pois, mutta luultavasti eri syystä kuin monet muut. Silti samasta syystä kun toiset. On henkilöitä jotka karkaavat omaa elämäänsä. Elämästä pääsisi loppujenlopuksi helpommalla kun kohtaisi totuuden ja hoitaisi sen kuntoon. Jos sössit kaiken, ei se helpota ulkomailla. Voisi kuvitella, että siellä sitä vasta kusessa onkin jos asiat on pepullaan. Suututin tässä hiljan henkilön kysymällä häneltä itselleni tyypilliseen tapaan suoraan, että eikö hän koskaan kyllästy siihen sössimiseen? Hänellä kuitenkin on läheisiä jotka välittävät ja jotka olisivat kyllä tukena. Sen sijaan, että olisin saanut vastausta, hän sulki minut elämänsä ulkopuolelle. Olen pahoillani siitä. Se ei ollut tarkoitukseni. Joskus en osaa pitää suutani kiinni...
Hänkin elää jatkuvissa unelmissa. Mutta hänen unelmansa eivät juuri koskaan ole realistisia vaan ne keskittyvät nopeaan rahaan, helppoon elämään ja upeisiin autoihin. Hän muutti ulkomaille (uudestaan) uskoen uuteen ja uljaaseen elämään. Nyt siellä sitten siemaillaan sangriaa ja ollaan P.A. Onko se elämää?
Minä koen kaukokaipuuta.
Haluan pois täältä. Mutta en halua pois läheisteni luota. En pois saaristosta. En kauas Itämerestä ja maailman parhaista viikonlopuista ulkoillen ja yhdessä ollen. En.
Haluan pois täältä. Haluan lämpimään. Se on jo varmasti käynyt kaikille selväksi. Se, etten viihdy tässä loskapa**ssa. Haluan siis muuttaa perheineni Espanjaan.
Miksi juuri Fuengirolaan? No tämäkin muistaakseni jo käytiin läpi. Koska siellä on se Suomalainen koulu. Olenjumittanut päiviä koneella ja lukenut mm. Fuoengirola.fi sivustoa ja pitänyt itseäni ajantasalla kyläpahasen tapahtumista. Olen totutellut ajatukseen siitä, millaista siellä on. Olisiko minusta lähtijäksi. Olen huomannut, että Fuengirola on kuin onkin pieni kyläpahanen. Hyvällä tavalla pieni kyläpahanen. Siellä jutut pyörii ympyrää ja kaikki tuntee toisensa. En pidä sitä pahana. Sen sijaan uskon, että tutuista olisi turvaa. Vielä pitäisi löytää joku kohon tutustua. Joku joka asuu siellä. joku joka voisi auttaa muutossa ja pitää kädestä kun alkaa jännittää! Ja jännittämään alkaa varmasti.
No niin. Jatkan uutisten lukemista. Sekin on yksi pahoista tavoistani... olen news junkie!
Minä haluan pois, mutta luultavasti eri syystä kuin monet muut. Silti samasta syystä kun toiset. On henkilöitä jotka karkaavat omaa elämäänsä. Elämästä pääsisi loppujenlopuksi helpommalla kun kohtaisi totuuden ja hoitaisi sen kuntoon. Jos sössit kaiken, ei se helpota ulkomailla. Voisi kuvitella, että siellä sitä vasta kusessa onkin jos asiat on pepullaan. Suututin tässä hiljan henkilön kysymällä häneltä itselleni tyypilliseen tapaan suoraan, että eikö hän koskaan kyllästy siihen sössimiseen? Hänellä kuitenkin on läheisiä jotka välittävät ja jotka olisivat kyllä tukena. Sen sijaan, että olisin saanut vastausta, hän sulki minut elämänsä ulkopuolelle. Olen pahoillani siitä. Se ei ollut tarkoitukseni. Joskus en osaa pitää suutani kiinni...
Hänkin elää jatkuvissa unelmissa. Mutta hänen unelmansa eivät juuri koskaan ole realistisia vaan ne keskittyvät nopeaan rahaan, helppoon elämään ja upeisiin autoihin. Hän muutti ulkomaille (uudestaan) uskoen uuteen ja uljaaseen elämään. Nyt siellä sitten siemaillaan sangriaa ja ollaan P.A. Onko se elämää?
Minä koen kaukokaipuuta.
Haluan pois täältä. Mutta en halua pois läheisteni luota. En pois saaristosta. En kauas Itämerestä ja maailman parhaista viikonlopuista ulkoillen ja yhdessä ollen. En.
Haluan pois täältä. Haluan lämpimään. Se on jo varmasti käynyt kaikille selväksi. Se, etten viihdy tässä loskapa**ssa. Haluan siis muuttaa perheineni Espanjaan.
Miksi juuri Fuengirolaan? No tämäkin muistaakseni jo käytiin läpi. Koska siellä on se Suomalainen koulu. Olenjumittanut päiviä koneella ja lukenut mm. Fuoengirola.fi sivustoa ja pitänyt itseäni ajantasalla kyläpahasen tapahtumista. Olen totutellut ajatukseen siitä, millaista siellä on. Olisiko minusta lähtijäksi. Olen huomannut, että Fuengirola on kuin onkin pieni kyläpahanen. Hyvällä tavalla pieni kyläpahanen. Siellä jutut pyörii ympyrää ja kaikki tuntee toisensa. En pidä sitä pahana. Sen sijaan uskon, että tutuista olisi turvaa. Vielä pitäisi löytää joku kohon tutustua. Joku joka asuu siellä. joku joka voisi auttaa muutossa ja pitää kädestä kun alkaa jännittää! Ja jännittämään alkaa varmasti.
No niin. Jatkan uutisten lukemista. Sekin on yksi pahoista tavoistani... olen news junkie!
Kommentit
Lähetä kommentti