Siirry pääsisältöön

Nyt olisi aika unelmoida uudesta saunasta!

Voihan pullapaperi! Sillä on vuorattu meidän sauna. Ruotsalaisella leivontaan tarkoitetulla pullapaperilla.... Palovaara on suuri ja on onni, että emme ole polttaneet koko taloa. Naapureilla sama homma. Nyt siis odotamme taloyhtiön päätöstä saunojen käytöstä.

Jos olisi rahaa remonttiin niin....
Seinää pitäisi siirtää kaksikymmentäsenttiä suihkun puolelle. Se on kuulemma mahdollista ja tilaa luultavasti sille on. Se tarkoittaa sitä, että voisin suunnitella uuden saunan. Sellaiset lauteet jotka haluan. Kiuas meillä jo on. Ah niin ihana iso kiuas. Voisi parantaa saunan ominaisuuksia pudottamalla korkeutta tai nostamalla lauteita. Tuuletusluukku pitää uusia.
Sitten olisi kylpyhuonekin remontoitava. Pitäisi tehdä putkien tarkastus ja vaihtaa ne jo valmiiksi. Putkiremppa on tulossa, mutta ei ehkä tänä vuonna vielä. Kaakelit vaihtaa ja PEILIKAAPPI!! Sitä peilikaappia inhoan. Mutta ne on jotenkin niin juuttaan kalliita, että pakko sietää paremman puutteessa.
Allaskaluste on uusi kun Simo rakensi sen omin pikkukätösin ja se on ihana.
Pesutornia voisi ajatelle... oi, kuivausrumpu! Sinusta unelmoin joka kerta kun ripustan pyykkiä kuivumaan olohuoneeseen ja jokaisen ovenpäälle! Sinä kuivausrumpu toisit tähän nukkekotiin niin kaivattua tilaa ja harmoniaa. Poistaisit tolkutonta kosteutta ja huolehtisit perheen hyvinvoinnista. Ihana kuivausrumpu, missä olet? Tule luokseni ja yhdistä voimasi kanssani!

Olisihan se ihan hienoa ja nyt ilmeisen tarpeellistakin tehdä remontti. Se toki tuo taas paineita muille remonttikohteille joita nukkekodissamme on. Eteisen vaatehuone pitäisi muuntaa avaraksi eteiseksi jossa on kaappi ja penkki jolla istua. Lattia pitää koko kodissa hioa ja kuultomaalata. Ovet haluaisin vaihtaa vanhoihin yli satavuotiaisiin kaunokaisiin. Olohuoneen tapetti repiä pois ja maalata sekä tapiseerata pari seinää uudelleen.... ai kamala. Ajattelin listan olevan tolkuton, mutta ei se nyt ollutkaan niin kamala!

Voi ei! Unohdin, että WC pöntön vesisäiliön kansi on rikki ja sitä ei saa enää mistään. Sitä ei voi vaihtaa eli joutuu tekemään WC tilaankin suuren remontin. Niin ja nuorimmaiselle pitäisi rakentaa toisesta vaatehuoneesta oma pikku soppi. Pitäisi siis optimoida tilaa.

Noh, ensikesänähän olemme kaksi kuukautta viettämässä elämämme kesää. Miksi sitä remonttia ei tehtäisi täällä sillä välin? Tavarat toukokuun lopulla vuokravarastoon ja remonttimiehet paikalle. Se tiedän, että pelkän kaivon poistamisessa kestää kauan koska se on kuulemma niin virheellisesti tehty kuin olla ja voi ja alakerta nauttii käytännössä vesiputouksesta kun sen poistaa. Niin ei saisi olla. En halua kastella alakertaa.
Tätä remonttia pitää nyt sitten miettiä. Pitää vähän budjetoida. Tosin budjetointi on sikäli helppoa, että rahaa ei ole. Sitä ei vain ole.

Koska aurinko nyt kuitenkin pitää mieleni melko positiivisena, menen paijaamaan kissaa ja unelmoin vähän lisää. Kevättä kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun sattuu, sattuu niin paljon.

Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanhuuto tuntuu kauhealta. Kuin ilmat lyötäisiin pihalle. Kuin joku potkisi sinua päähän. Au, sattuu! Sattuu! Minua on syytetty kaikenlaisesta ja oltu samalla syyttämättä. Mutta se tuntuu syytökseltä, kun saat vuosien painon päällesi yhdeltä istumalta. Et voi muuta kuin kuunnella. Et voi, sillä jokaista sanaasi voidaan käyttää sinua vastaan. Joten mieti mitä sanot tai joudut oikeuden eteen. Voi, kun aikaa voisi kääntää taaksepäin. Kun voisinkin muuttaa muiden kokemaa toiseksi. Kun voisinkin muuttaa traumat traumattomiksi. Mutta en voi. Minun pitää siettää se kipu, joka kaikesta tulee. Kipu ja ikävä. Suuri ikävä. Se tunne kun, kun musta vyöryy yli. Kun henki ei enää kulje. Et voi itkeä, et nauraa. Et pysty sanomaan mitään järkevää, tai ainakaan mitään mikä riittäisi. Istun sohvanreunalla. Katson suurin silmin ihmisiä ympärilläni. Mitä olenkaan tehnyt? M...
En muista enää mikä aamu se oli. Tai päivä. Tai mikään. Mut seisoin tiskipöytään nojaten ja katselin mun perhettä. Pieni neljävuotias, yksitoista- ja neljätoistavuotiaat sekä kissa ja mies. Siellä ne touhusivat jotain. En muista mitä, mutta siellä ne kaikki oli. Meillä oli talo ja kaikki hyvin. Paitsi mulla. Mä tajusin siinä, että mä kuolen, jos en tee jotain. Jos nyt en pysähdy ja tee jotain. Monta vuotta myöhemmin on vettä virrannut. Osa perheestä on jakautunut eri osoitteisiin ja lisääkin on tullut. Nyt meitä on kahdeksan. Joo, musta on tullut mummu. Kissa on vaihtunut koiraan. Istun nyt tässä meidän vihreällä sohvalla, vuokrakodissa, kerrostalossa. Ja tunne on sama. Jos nyt en pysähdy, niin kuolen. Musta ei ole tuntunut tältä sitten kohta kymmeneen vuoteen. Luulin jo, ettei koskaan enää tunnukkaan, vaikka tiesin kyllä toisin. Paskaa on satanut niskaan ihan riittävästi. Ihmisiä on menehtynyt ja ihmissuhteita on kariutunut. On menetetty määrätön määrä rahaa ja energiaa helvetin itsep...

Kello on yöllä 1:45 ja istun pimeässä keittiössä ja kirjoitan. Päästän irti.

Ihan kohta on aika. On aika päästää irti. Surusta, ikävästä, kivusta ja tuskasta. Sisaruksista. Puukonkääntäjistä. Tämä matka Teneriffalle huhtikuun alussa 2022. Matka on ollut tähän astisen elämäni kauhein matka. Vaikka millä mittarilla laskisi, niin tämä on ollut elämäni suurimpia tragedioita. Olen saanut ja minulta on otettu. On otettu ja olen saanut. Kaikkea sitä ja moneen eri kertaan. Kaikki alkoi siitä, kun faija sairastui lomamatkalla koronaan. Ensimmäiset maailmanlopun merkit alkoivat jos siitä miten me aloimme hoitamaan faijan asioita siellä. Kaikki meni väärin. Ihan kaikki.  Matkan aikana faija sairastui ja kuoli rakastamassaan paikassa Teneriffalla päivettyneenä, iho käsivarresta kesien. Pidimme faijaa kädestä kiinni ja annoimme luvan lähteä. Oli aika. Taistelu oli jatkunut jo siitä, kun faija sairastui ensimmäisen kerran munuaistautiin  karvan päälle 40 vuotiaana. Nyt oli aika lopettaa pelleily ja antaa ikuinen rauha. Kaikesta kivusta ja tuskasta vapautunut isä lip...