Siirry pääsisältöön

Unelma Itämerestä!

Aamupäivä on mennyt lapsen kanssa jumpatessa. Ajatukset on pidetty visusti vyötäröllä ja hikipisaroissa. Tunne on mitä hienoin kun aurinko vielä hellii päivän lounashetkeä. Ottomönkiäinen on nyt nukkumassa ja mieleeni juolahti ensi kesä. Oi ihana kesä! Olen kesän lapsi viimeiseen hengenvetoon ja niin on koko perhe.

Olemme unelmoineet yhdessä uusista aluevaltauksista purjehtien. Kaikki alkoi siitä kun lähdimme rinkat selässä Ruotsiin venettä ostamaan. Takaisin ei tultaisi siljan kyydissä. Aivan mieletön ja ikimuistoinen reissu vieraiden veneissä ja mökeissä yöpymisineen. Toimme kuin toimmekin sieltä veneen jonka seilasimme Herttoniemeen ja sieltä lavalla Näsijärvelle.
Siitä jäi kaiho merelle. Syvä kaiho joka pakotti meidät muutamaan Näsijärven makeista vesistä takaisin Itämeren rannoille. Silloinen vanha rouva jäi järvelle seilaamaan ja me otimme jälleen Siljalta liftin kohti Ruotsia ja uutta venettä. Tällä kertaa tehtiin reissua kahteen kertaan, eikä lähdetty ihan niin uhkarohkeasti matkaan. Ensin käytiin katselemassa ja kaupoilla. Seuraavalla kerralla se olikin sitten silkkaa purjehtimisen iloa kevään kylmässä meressä. Toimme jälleen yhden vanhemman, mutta vankan ja hyvän purjeveneen Suomeen.

Venekuume on jokakeväinen tauti niin, kuin joillakin on autokuume, prätkäkuume tai lemmikin kaipuu. Se tulee vaikkei sitä kaipaa, tarvitse tai halua. Niin se tuli taas. Mutta niin tuli myös uutinen uudesta perheenjäsenestä. Siispä uudelle veneelle oli kuin olikin tilausta!
Tämänkertaista kesäasuntoa etsittiin Saksaa myöden. Maha pystyssä kuljettiin Saksaan ja Ruotsiin veneitä katsomaan. Vanha luottonaapuri Ruotsi piti kuitenkin jälleen meidän puolia ja sieltä löytyi uskomattoman upea kaunotar joka tulisi olemaan meidän kesäasunto, koti ja lomaparatiisi seuraavat vuodet.
Tämän kertaisen tuontireissun teki Simo "poikaporukalla" (Simo on miehistöstä nuorin) ja minä kärsin ikävissäni kotona yksin. Suomi voitti jääkiekon maailman mestaruuden ja Lady Helmsman "Grace" saapui kotisatamaan.

Viime kesä meni niin ja näin. Otto syntyi ja pääsikin jo viikon ikäisenä veneilemään ja lomailemaan. Syntyi unelma kesästä 2012. Nyt on mahdollisuus joka ei toistu ihan heti. On mahdollisuus järjestää kaksi kuukautta lomaa putkeen! Se tarkoittaisi sitä, että voisimme purjehtia pidemmälle kuin aikaisemmin seilatut Viro, Latvija ja Ruotsi. Voisimme mennä aina Saksaa, Tanskaan, Puolaan ja Liettuaankin asti!

Ja kuinka ollakaan, kaikesta jännittämisestä huolimatta Simon pomo myöntyi lomaan ja suunnittelu voi alkaa! Olemme istuneet iltoja karttojen seassa. Matkasimme Saksaan maailman suurimmille venemessuille etsimään vastauksia kysymyksiin, varusteita ja kokemuksia. Olemme tehneet hankintoja ja budjetoineet. Miettineet nukkumajärjestelyjä ja ravintoa. Googlettaneet, googlettaneet ja istuneet taas lisää kartoilla. Jänitys tiivistyy ja kesä lähenee. Kesäkuun alussa köydet irtoaa ja Lady Grace miehistöineen suuntaa keulan kohti uusia seikkailuja. Vieläpä puuttuu kuitenkin muutamia varusteita.... Niitä etsien kevääseen!

Syksyn viimeisiä purjehduksi 2011. Lady nostamassa purjeita ja suuntaamassa ihanan viikonlopun jäljiltä kotisatamaan. (Kiitos Kati kuvasta!)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun sattuu, sattuu niin paljon.

Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanhuuto tuntuu kauhealta. Kuin ilmat lyötäisiin pihalle. Kuin joku potkisi sinua päähän. Au, sattuu! Sattuu! Minua on syytetty kaikenlaisesta ja oltu samalla syyttämättä. Mutta se tuntuu syytökseltä, kun saat vuosien painon päällesi yhdeltä istumalta. Et voi muuta kuin kuunnella. Et voi, sillä jokaista sanaasi voidaan käyttää sinua vastaan. Joten mieti mitä sanot tai joudut oikeuden eteen. Voi, kun aikaa voisi kääntää taaksepäin. Kun voisinkin muuttaa muiden kokemaa toiseksi. Kun voisinkin muuttaa traumat traumattomiksi. Mutta en voi. Minun pitää siettää se kipu, joka kaikesta tulee. Kipu ja ikävä. Suuri ikävä. Se tunne kun, kun musta vyöryy yli. Kun henki ei enää kulje. Et voi itkeä, et nauraa. Et pysty sanomaan mitään järkevää, tai ainakaan mitään mikä riittäisi. Istun sohvanreunalla. Katson suurin silmin ihmisiä ympärilläni. Mitä olenkaan tehnyt? M...

Kauneutta ja kauheutta.

Kaiken kauheuden keskellä on kauneutta. Sellaista, joka jää usein näkemättä. Teen työtä ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja ovat yleensä epätoivoisia. Epätoivo on hirvittävää ja kokonaisvaltaista. Sellaista, joka imee kaikki voimat sinusta ja ympärilläsi olevista ihmisistä. Tai sitten kuljen yhtä matkaa sellaisten kanssa, joiden elämänhallinta on kadoksissa tai sitä ei koskaa ole ollutkaan. Näitä ihmisiä yhdistää surumielisyys ja se epätoivo. En osaa edes kuvitella miltä näistä ihmisistä loppujen lopuksi edes tuntuu. Näen mitä he käyvät läpi, mutta se, miten se näyttäytyy minulle voi olla jotenkin vääristynyttä tai esiripun edessä esitettyä. Yksi työni hedelmistä onkin se, kun näen pilkahduksen toivoa ja iloa. Kun näen, miten asiakas nousee syvimmistä vesistä pinnan lähelle edes hetkeksi. Ilo on ehkä liioiteltua, mutta kun näen edes sen tapaista. Yritän luoda toivoa jokaisella tapaamisella, mutta joskus se on mahdotonta. Silloin pitää pystyä empatiaan ja ol...

Puhutaanko vähän kohdunpoistosta

 Mitä jos olisit siinä tilanteessa, että kohtusi pitäisi poistaa? Jos se olisi ainoa jäljellä oleva konsti. Sitten alat epäillä kaikkea ja ennen kuin olet internetissä tutkimassa asiaa kuuntelet sitä urpoa gynekologia joka sanoo, että pimppi putoaa. Ei. En halua, että pimppi putoaa. En todellakaan. Enkä ehkä ollut valmis vielä kohtaamaan kohdunpoiston seurauksia. Mitä seurauksia. No jos internettiä lukee niin pelkästään hyviä ominaisuuksia. Ei kipuja, ei vuotoja, ei turvotuksia. Ei enää. Mutta en lukenut internettiä moneen vuoteen. Itseasiassa kymmeneen. Enkä avannut suutani ja pohtinut asiaa ääneen, vaan luotin siihen urpoon gyneen. Kävi kuitenkin niin, että kyllästyin olemaan koko ajan rätti housuissa ja kipeänä ja menin toiselle gynelle. Kaikki oli kokeiltu. Kaikki ja jäljellä oli pelottava kohdunpoisto ja pimpin putoaminen. Sitten kun tein päätöksen ryhtyä leikkiin, kävin lukemassa internettiä. Yllätyin, että löysin lähes poikkeuksetta vain positiivisia kokemuksia. Avasin suuni...