Minun ruokavalioni on tarkka. On paljon asioita mitä en voi syödä pidemmän päälle ja paljon asioita mitä voin. Olen matkalla. Etsin rytmiä, helppoutta ja käytännöllisyyttä. Olen joutunut heittämään romukoppaan kaiken virallisterveellisen ja ennen kaikkea sen opitun. Monen vuoden työn tuloksena elämä on vähän helpompaa ja selkäranka ohjaa kaupassa aina ensin HeVi osastolle jossa vietän suurimman osan ajasta ja jonne upotan suurimman osan rahasta. Mutta vielä en ole siinä pisteessä, että elämä olisi helppoa ja valinnat luontevia. Olen edelleen vailla monipuolisuutta ja sorrun jatkuvasti vanhaan totuttuun mukahelppoon.
Minulla on myös moraali, omatunto tai miksi sitä sanoisi. Sellainen joka huutaa minulle joka kerta kun kävelen läskipalan eteen. "Et osta! Et voi taas ostaa lihaa. Jätä se!" Mutta sivuutan sen ja nappaan possun ostoskärryihin. Sivuutan sen, koska se on niin helppoa. Possu uuniin ja kasvikset perään. Terveellistä ja hyvää, mutta.... kun se possu. Se on tullut tehotilalta jossa sen elämä on ollut jotain aika epäinhmillistä. Eikä minun mielestä eläimiä pidä inhmilillistää, mutta joku raja saa olla kuitenkin.
Olen nähnyt tv:stä miten possut teurastetaan tehokkaasti ja miten lehmä sekoaa kun kaveri tapetaan... huh. Se on aika painavaa katsottavaa. Mutta se tuli telkkarista, eikä se hyppää silmille jos sen osaa painaa mielestä. Tässä on kirja jonka aion nyt lukea. Olen päättänyt, että avaan silmäni ja siirrän perheeni taas askeleen kohti parempaa elämää. Minä syön lihaa. Olen koittanut olla ilman, mutta se ei ole luontevaa. Mutta jos syön lihaa, niin onko ihan pakko syödä sitä huonosti kasvatettua lihaa joka saattaa sisältää kaikenlaiseta epämiellyttävää ja joka on kärsinyt koko hemmetin elämänsä. Onko pakko. Ei.
Alan etsiä aktiivisesti vaihtoehtoja. Saa vinkata. En ole metsämies, eikä minusta ikinä olisi siihen, joten olen ammattilaisten armoilla. Etsin luomutiloja ja tiloja joista voi hakea suoraan. TIloja joiden toiminta on oikeasti läpinäkyvää. Varmasti kirjan lukemisen jälkeen tiedän vielä vähän paremmin mitä etsin.
Sitä odotellessa... taidan paistaa sen luomujoulukinpun pakaran joka on jääkaapissa odottamassa. Se kun oli niin halpa... :/
Minulla on myös moraali, omatunto tai miksi sitä sanoisi. Sellainen joka huutaa minulle joka kerta kun kävelen läskipalan eteen. "Et osta! Et voi taas ostaa lihaa. Jätä se!" Mutta sivuutan sen ja nappaan possun ostoskärryihin. Sivuutan sen, koska se on niin helppoa. Possu uuniin ja kasvikset perään. Terveellistä ja hyvää, mutta.... kun se possu. Se on tullut tehotilalta jossa sen elämä on ollut jotain aika epäinhmillistä. Eikä minun mielestä eläimiä pidä inhmilillistää, mutta joku raja saa olla kuitenkin.
Olen nähnyt tv:stä miten possut teurastetaan tehokkaasti ja miten lehmä sekoaa kun kaveri tapetaan... huh. Se on aika painavaa katsottavaa. Mutta se tuli telkkarista, eikä se hyppää silmille jos sen osaa painaa mielestä. Tässä on kirja jonka aion nyt lukea. Olen päättänyt, että avaan silmäni ja siirrän perheeni taas askeleen kohti parempaa elämää. Minä syön lihaa. Olen koittanut olla ilman, mutta se ei ole luontevaa. Mutta jos syön lihaa, niin onko ihan pakko syödä sitä huonosti kasvatettua lihaa joka saattaa sisältää kaikenlaiseta epämiellyttävää ja joka on kärsinyt koko hemmetin elämänsä. Onko pakko. Ei.
Alan etsiä aktiivisesti vaihtoehtoja. Saa vinkata. En ole metsämies, eikä minusta ikinä olisi siihen, joten olen ammattilaisten armoilla. Etsin luomutiloja ja tiloja joista voi hakea suoraan. TIloja joiden toiminta on oikeasti läpinäkyvää. Varmasti kirjan lukemisen jälkeen tiedän vielä vähän paremmin mitä etsin.
Sitä odotellessa... taidan paistaa sen luomujoulukinpun pakaran joka on jääkaapissa odottamassa. Se kun oli niin halpa... :/
Kommentit
Lähetä kommentti