Olen siinä pisteessä, että on aika kirjoittaa kirjeitä. Haluan kirjoittaa kirjeitä. Ja julkaisen ne täällä. Julkaisen ne kannustaakseni muitankin kirjoittamaan kirjeitä. Jos nämä on liian henkilökohtaisia sinulle, niin älä lue. Mutta jos haluat kurkistaa minun sielunelämääni ja ajatuksiini, lue.
En halua lähettää näitä kirjeitä. Osa ihmisistä eivät koskaan saa tietää näistä kirjeistä ja osa lukee ne täältä postauksina. Kirjoitan ne mielessäni teille. Kirjoitan ne puhdistaakseni itseni ja silti vain kirjoittamisen ilosta. Ja surusta. Kirjoittamisen vuoksi.
Olen läytänyt itseni. Ja sen ilosta joudun nyt laittamaan kaikki arvoni uusiksi. Mutta nyt on hyvä hetki siihen. Niinpä kirjoitin kirjeitä teille.
Julkaisen kirjeen kerrallaan parin päivän välein. Helpoiten seuraat tilaamalla sähköpostiin tämän blogin päivitykset, mutta minä uskollisesti ilmoittelen postauksista myös facebookkiin ja Instaan. SIltä varalta, että unohdat minut. :)
Kirje minulta, joka en kirjoita kirjeitä
VastaaPoistaNykyään kirjoitetaan niin vähän kirjeitä. Se on surullista. Kirjeet ovat erilaisia kuin puhe, usein syvemmälle meneviä, paljastavia, paljaita.
Saan enää noin kolme kirjettä vuodessa, ehkä neljä. Itsekään en kirjoita paljon enempää. Joskus kirjoitin kirjeitä joka päivä, satoja vuodessa, kenties jopa tuhat. Miehelleni kirjoitin seurusteluaikana yli tuhat kirjettä. Ne ovat tallessa. Usein olen halunnut polttaa ne, ettei jää noloa perintöä. En uskalla – ehkä silloin polttaisin itseni.
Kerran eräs kirjeystäväni sanoi, että olen paljon mielenkiintoisempi ja älykkäämpi kirjeissäni kuin puhuessani. Loukkaannuin siitä aika lailla. Se oli turhaa, sillä tottahan se oli. Samoin olisin voinut sanoa hänelle, mutten sanonut. Olin kiltti tyttö, 16 v. ja ujo.
Kirjeitten kirjoittaminen on siis jäänyt. Onneksi kirjoitan muuta, juttuja itselleni ja runoja. Kirjoittaminen on minulle pakko. Ilman sitä olisin henkisesti rampa.
Sinunkin on pakko kirjoittaa. Se tekee sinusta ehjemmän ja kokonaisemman. Kietoudu sanoihisi ja lämmittele ajatuksillasi. Ole lempeä itsellesi.
Kiitos sanoistasi. Minäkin kirjoitan pakosta, aivan oikein. Ja nautin siitä yleensä. En aina. Joskus tuntuu, että kirjoitan väärin tai huonosti. Silloin en nauti kirjoittamisestani niin paljon, mutta yleensä, kun luen tekstiä myöhemmin, löydän siitä uusia ulosttuvuuksia ja se saattaakin tuntua hyvältä. Kirjoittaminen korjaa minua. Kirjoitan niin henkilökohtaisista asioista. Ja vaikka kirjoittaisin ihan muusta, sekin korjaa minua. Kirjoittaminen on niin <3
Poista