Voi vittu, että sattuu päähän. Taas. Mua on sattunut päähän aina pikkulikasta saakka. Se ei ole aurallista migreeniä. Auratonta. Jonkun mielestä sitä helpointa, mutta voin vakuuttaa, että se, joka niin luulee, !! Tervetuloa vaan kokeilemaan. Joka päivä !!
Tänään olen yrittänyt nukkua sitä pois, lääkinnyt sitä, tehnyt mielikuvaharjoituksia, ulkoillut, juonut, syönyt, käynyt vessassa.
Mikään ei nyt auta. En näe kunnolla. Tietokoneen näytön teksti on kissan kokoisilla fonteilla. Suuta kuivaa, vaikka lipitän vettä (kohtuudella) koko ajan. Kaikki äänet vituttaa ja valot satuttaa. Huono omatunto kolkuttaa ja masennus lisää tuskan tuntua.
Mulla on diagnosoitu hemipleginen migreeni ja sekä auraton migreeni. Ei onneksi muuta. Tämä on ollut ihan perseestä. Joka päivä jonkin asteista kipua. Joskus kaivellaan jäisellä lusikalla silmäkuoppaa ja toisinaan töhnäsärkee ohimolla. Joskus sattuu niin paljon, etten pysty olemaan, toisinaan taas pystyn elämään normaalia elämää säryn värittämänä.
Mun onnekseni ympärilläni ei elä vähätteleviä, hyvää tarkoittavia neuvoja antavia hömötiaisia, jotka eivät oikeasti ymmärrä. Ehkä mun ympärillä olevat ihmiset ei ymmärrä, mutta he haluavat ymmärtää ja antavat mulle tilaa. Kiitos.
Migreeni on invalidisoiva sairaus joka heikentää kaikenlaisia kykyjä ja pystymisiä. On päiviä, jolloin muistini takkuilee ja keskisttymiskyky on ihan nollassa. Päiviä, jolloin selviydyn kunnialla. Päiviä, jolloin voisin vain nukkua ja päiviä, jolloin virtaa riittää vaikka muille jakaa. Ihan siis normaali meininkiä. Pikkuisen vain kivun värittämää.
Tilanne tänään on jotenkin epärealistinen. Jouduin aloittamaan taas uuden lääkkeen mieltäni hoitamaan, mutta lääkkeessä on mutta. Sitä ei voi syödä samaan aikaan buranan tai miranaxin kanssa, jotka ovat minun pääasiallisia migreeninhoitolääkkeitä. Auts. Jäljelle jää panadol. Joka on sama kun paperia mussuttaisi. Ennen kuin ihmettelet, miksi en saa estolääkkeitä tai miksi en saa kohtauslääkkeitä, niin minulla on siis sen tyyppiset migreenit, joihin ei voi ottaa kohtauslääkettä. Vain perus särkylääkkeet käy. En myöskään ole saanut vastetta MISTÄÄN estolääkkeestä joita olen kokeillut (vuosien aikana kymmeniä). Uusimmat maksavat niin paljon, ettei minulla ole niihin yksinkertaisesti enää varaa. Kiitos hävityn hometalo oikeudenkäynnin. Enkä mä halua enää kokeillakaan. En jaksa. Ensin puserretaan kaikki toivo siihen lääkkeeseen, se tuntuu vörkkivän ja sitten kaboom! Ne tulee takaisin. Niin monta kertaa nähty.
Onneksi en ole nyt töissä. Jos siitä nyt jotain onnea haluaa löytää. Ei tarvitse ottaa sairaspoissaoloja sen vuoksi. Ei tarvitse väkisin pusertaa vaan voi menna paskalle silloin kun paskattaa.
Aamen.
Kommentit
Lähetä kommentti