Kun aloitin lopullisen matkan kohti normaalipainoa tai edes normaalia olotilaa.

 Kun aloitin tämän lopullisen matkan kohti normaalipainoa ja ennen kaikkea normaalia olotilaa, päätin, että tämä muuttuu. Kohta vuosi myöhemmin olen saavuttanut -10kg. Mutta... vyörätön ympärys ei ole kutistunut. Eli jotain teen väärin. Vai teenkö?

Olen mukana HUSin terveyslaihdutusvalmennuksessa johon pääsee lähetteellä. Olen myös opiskellut opintopisteiden verran ravitsemusta ja vuosien myötä kerryttänyt erilaisia tietoja siitä. Mutta tämä terveyslaihdutusvalmennus on paras mitä tähän mennessä olen kokenut. En nyt osaa sanoa, onko tämä jotenkin ihmeitä tekevä. Tai ei se tietenkään ole. Minustahan se ihmeen tekeminen lähtee. Ja tarvitseeko kaiken olla niin ihmeellistä?

Aikaa on kulunut. Vauhti oli alkuun kova, mutta tyssäsi sitten erilaisiin lääkejuttuihin. Nyt tilanne näyttää taas valoisammalta, mutta oloni ei ole sellainen. On iltapäivä ja olen syönyt päivällisen. Joka on spaghettia ja tomaattikastiketta tonnikalalla. Koska ainekset siihen löytyi kaapista ja tilillä on 3€. Sillä ei juhlita.

Mutta ei tämä persaukisuus minua lannista. Vaikka siltä tuntuukin, kun ei ole varaa ostaa tuoreksia, tai ylipäätään mitään. Ruokakaapit puhkuu tyhjyyttään, mutta leipään on ainekset. Siispä leipää tekemähän.

Tilanne ei toivottavasti ole pysyvä, mutta rikastumisesta tai keskiluokkaan nousemisesta on turha haaveilla, kiitos ulosottovelkojen, joita en koskaan saa lyhennettyä. Ulosottovelkojen, jotka syntyivät, kun yritimme puolustaa omaa terveyttämme ja oikeuttamme puhtaaseen kotiin. Oikeusvaltio...

Se siitä. Keskitytään tähän toiseen juttuun, eli painon kuriin saamiseen. Elämäntapojen muuttamiseen. Se on hitusen vaikeampaa kun ei ole rahaa, mutta ei mahdotonta. Ei voi olla. 

Jotta saan tämän homman rullaamaan, pyrin avaamaan koko hommaa tänne. Vuodatan kaiken läskin tänne, jotta te, hyvät ystäväni, saatte seurata sivusta niiden hupenemista tai hupenematta jäämistä. Tarkoituksenani on avata omia silmiäni. Auttaa ymmärtämään mitä voisin, jaksaisin, pystyisin tekemään, jotta tilanne olisi toisenlainen vuoden päästä. 

No juu. Tunteita ja kokemuksia siis tulossa. Kiitos, aamen ja hyvää yötä.