Äiti, äiti mä kerron sulle jutun.

Äiti, äiti.

Mulla on ollut melankolinen mieli siitä lähtien kun tajusin, että sun lempikukka kukkii täysin rinnoin pitkin tienposkia. Juttelin sulle hiljaa hetken. Kerroin, että mun on ikävä sua. Ikävä siskojuttuja. Ikävä lapsia ja lapsenlapsia. Ikävä tätiä. Ikävä mun miestä. Ikävä merelle. Ikävä faijaa, serkkulikkaa, mummua...

Rakastan sua niin, että mun sydän pakahtuu. Kaipaan sua niin, että aivot sulaa.

Tiestikö, ettei olla siskon kanssa enää puheissa. Tiesitkö, että mä valmistun viimeistään ensi syksynä lähihoitajaksi. Tiesitkö, että siskonlikalla on ihana vauva ja oma baari. Tiesitkö vielä sitäkään, että mä aion isona sosionomiksi, joksikin sellaiseksi. Sellaiseksi osaajaksi. Sellaiseksi, joka auttaa ja on vahva kun toinen ei oo. Mä aion muuttaa ulkomaille, kunhan saan opinnot alta, kunhan lapsi kasvaa ja vahvistuu omilla jaloillaan kulkevaksi aikuiseksi. Sitten kun ja sitten kun. Kun musta tulee aikuinen. Kun mulla on rahaa. Kun mulla on kielitaitoa.

Mun suloisella tyttärellä on nilkassa sun kukka tatuoituna. Mäkin haluan sellaisen. Ja faijan muistoksi lause: "Elvis has left the building" johonkin niskaan tai jonnekin.

Vanhin murusista lähti tänään merelle. Taas. Se tykkää siitä. Aikoo isona merivartiostoon. Treenaa sitä varten.

Nuorin kiipeilee hulluna torneihin ja mastoihin. Ei tajua kuolemanvaaraa. Rakastan silti. Ja pelkään.

Minä istun nyt sohvalla kyyneleitä taas vuodattaneena. Syksyllä kolme vuotta kun lähdit. Enkä pääse yli. Tarviikohan sitä koskaan päästä yli?

Mä haluaisin mun siskon takaisin. Sille oli hyvä puhua. Se kuunteli. Nyt mulla ei ole sellaista samanlaista. On korvaavia ja omanlaisiaan, veljiä, lapsia, puoliso, ystävät joita kaikkia arvostan ja tykkään. En tulisi toimeen ilman. Mut sisko... sitä mulla ei just nyt oo. Ehkä joku päivä. Ehkä joku päivä.

Olen täynnä juttuja ja kertomuksia mitä en ole osannut sulle enää kertoa. Yksi ystävä sanoi, että puhu ääneen vaikka valokuvalle, merelle. Se kuulemma helpottaa. Olen puhunut. Olen laulanut täysillä autossa yksin, sulle. Olen laittanut sun kuvan pois, koska se itkettää mua joka päivä. Mutta ripustin siihen suloisen tyttäreni maalaaman lehmän. Se muistuttaa mua sinusta. Maailman rauhallisin ja viisain.

Noin. Helpotti. Kiitos äiti.