Ehkä enemmänkin. Viimeiset viisi vuotta olen itsunut jokaisena vuodenvaihteena yksin tietokoneella ja itkenyt. Itkenyt ja tuntenut häpeää, tuskaa, katkeruutta ja toivoa. Olen odottanut tätä päivää. Tätä päivää kun teen sen viimeisen kerran. Istun koneella yksin, mutta tänään en itke. Tänään nautin pullollisen shampanjaa puolisoni kanssa joka on jakanut nämä vuodet kanssani.
Olen kärsimätön ihminen ja haluan aina kaiken tapahtuvan nyt tai mahdollisesti eilen. Tätä asiaa en ole voinut hoputtaa. Minun on pitänyt vääntää puukkoa haavassa ja odottaa. Mutta nyt se on ohi. Yksi minun unelmistani toteutuu taas! Olen vapaa! Nyt voin hengittää eikä minun enää tarvitse mennä ajassa taaksepäin ja käydä kaikkea aiheuttamaani tuskaa, kokemaani häpeää ja langettamaani suuttumusta läpi. Enää ei tarvitse.
Kiitos teille kaikille tuesta. Läsnäolosta. Moraalisista saarnoista ja olkapäistä. Kiitos sympatioistanne ja ennen kaikkea siitä, että olette jaksaneet nämä vuodet kanssani. Nyt voin painaa menneisyyteni pois ja jatkaa nykyisyyttä uudella twistillä. Kippis teille kaikille! <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanh... -
Kaiken kauheuden keskellä on kauneutta. Sellaista, joka jää usein näkemättä. Teen työtä ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka ovat heikoimmassa... -
"I got no roots..." soitin toistaa. Mun sisällä sykkii jokin, en ole ihan varma mikä. Musta tuntuu, että mun on pakko kirjoittaa j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti