Kesäyö on lämmin ja kaunis. Musiikki soljuu lahden poukamassa hiljaa.
Kokko keinuu laineilla ja sen kituva tuli on kaunis.
Suuri kuu valaisee jo valmiiksi valoisaa yötä ja rakastuneiden kasvoja.
Kolmekymmentä vuotta olen sinua rakastanut. Ne vuodet olen sinua jumaloinut, vihannut, rakastanut ja ihmetellyt. Olen tutustunut sinuun kerta toisensa jälkeen ja uskoutunut uudelleen ja uudelleen.
Lempeät silmäsi katselevat minua nyt, kun olen käsivarsillasi ja olemme tässä, yhdessä.
Silität kasvojani kuluneilla käsilläsi samalla, kun Georg Ots hyräilee kauneimpiaan rahisten savikiekolta.
Löysin sinut nyt. Uudelleen. Rakastuin sinuun taas, enkä kadu hetkeäkään.
Suutelemme varovasti kuin vastarakastuneet ja liikumme hiljaa toisiimme nojaten.
Mikään ei meitä häiritse, eikä mikään voi ottaa tätä meiltä pois. Rakastan sinua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanh... -
Kaiken kauheuden keskellä on kauneutta. Sellaista, joka jää usein näkemättä. Teen työtä ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka ovat heikoimmassa... -
"I got no roots..." soitin toistaa. Mun sisällä sykkii jokin, en ole ihan varma mikä. Musta tuntuu, että mun on pakko kirjoittaa j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti