Kreikka, oi Kreikka!

Viime viikko oli aivan ihana. Märkä (alkoholiin viittaan tällä) ja täynnä ystäviä. Ajatusten vaihtoa, hömppää ja musiikkia. Laulua ja naurua. Holympialaisia (voitto kotiin!) ja hyvää ruokaa.

Vene keinahtelee hiljalleen. Melkein huomaamattomasti. Laituri rauhoittaa aaltoja. On lähdön aika. Vene on bunkrattu (lastattu viinalla ja ruoalla) ja olemme valmiita purjehtimaan Kreikan saaristossa. Ilmassa on jännitystä. Jokaisella omanlaisensa. Miehistö koostuu eri ikäisistä, erilaisista ihmisistä. Ihanista, luotettavista ja aidoista. Rakkaista. Osa tuntee toisensa entuudestaan ja osa ei. Mutta minä menen takuuseen, että tämä juttu toimii!

On aika irrottaa köydet ja lähteä lipumaan kohti uutta satamaa. Ihanaa! Ajatukset on seuraavassa satamassa ja tulevassa päivässä. Luvassa on tuulta, joten voisimme mahdollisesti oikeasti purjehtia!!

Aikaisempina vuosina purjehdus on näillä lomilla ollut vähäisempää kevyiden tuulien vuoksi, mutta nyt ollaankin Kreikassa. Eri tuulissa. Esi maisemissa.

Tuskani on hiljainen nyt. Videokuvaan lähtöä satamasta, enkä koske mihinkään muuhun kuin kameran rec -nappulaan. Ihaillen katson, miten sanattomasti homma toimii. Jokainen miehistön jäsen on purjehtija, joten kapteenin ei tarvitse korottaa ääntään, vaan riittää ajatus, jonka voimin miehistö toimii.



Ajatus siitä, että saan olla viikon lämmössä, aalloilla, tuulessa ja auringon laskuissa lämmittää. Tuntuu hyvältä olla täällä. Muualla. Poissa.

Täällä on kissoja paljon. Osa niistä muistuttaa omia kissojamme menneiltä vuosilta. Yhtä röyhkeitä ja huumorintajuisia. 


Tuuli on juuri sopiva. Nämä veneet ovat alirikattuja eli lyhyesti, liian vähän kaikkea kokoonsa nähden. Se tuo omat haasteensa purjehtimiseen. Mutta miehistö sai veneen kulkemaan jossain vaiheessa jopa 9kn. Eli ihan jees!


Reissu oli meidän urheiluseuran  yhteinen (Club Sportivo Fernet Branca) ja veneitä oli yhteensä viisi kappaletta.


Aallot veivät meitä tuulen mukana eri kohteisiin. Siellä täällä näkyi suuria Kreikan lippuja ja joitakin kanssa purjehtijoita. Tiesimme, että satamat saattavat olla täynnä. Joku muukin halusi nauttia merestä, tuulesta ja toivottavasti myös heillä oli hyvää seuraa.


En pysty jyskyttävältä päänsäryltäni kirjoittamaan kamalan pitkää proosaa, joten lyhyestä virsi kaunis.
Alla lisää kuvia.














Tähän on hyvä päättää tämä tynkä matkakertomus. Pidempi sellainen ilmestyy jossain vaiheessa Clubin sivuille. Nyt, buranaa naamariin ja potslojo!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun isäni otti ja kuoli. Lyhyt tuntojen purkaus.

Kohti tuntematonta ja sen yli!

Lenille.