Olen päättänyt vihdoin opetella tuon kameran käyttöä. Valotus on nyt työn alla. Olen kuvannut tuolla perus putkella (EFS 18-55). Päätin, että ensin opin vähän säätöjä ja sitten vaihdan putkea. Haluan myös ostaa kokonaan uuden putken, mutta siihenkin vannotin itseäni opettelemaan säätöjä ensin. 

Kuvia ei ole rajailtu, eikä niitä ole käsitelty. Tarkoitus on oppia ensin se kamera. Ei minulla ole edes mitään kuvankäsittelyohjelmaa, mutta ehkä sellaisiinkin voisi tutustua, kun olen itse omasta mielestäni riittävästi oppinut kuvaamaan ilman sellaisia. Se "riittävästi" voi tulla hyvinkin nopeasti, koska olen ehkä euroopan kärsimättömin ihminen. Vain Katinka saattaa päihittää minut kärsimättömyydessä. Katinka on yksi minun supertsemppareistani!

Ja tätä lattiaa vaan rakastan. Siitä olen napsinut miljoona kuvaa ja tulen varmaan miljoona vielä napsimaan Kun osaisin vangita sen tunnelman joka tässä lattiassa on...

Alla olevissa tuoleissa ja pöydässä yritin erilaisia valotuksia. Kaikki nämä kuvat ovat omasta kodistani, kuten nuo ylemmätkin. 

Kuvilla on tarkoitus myös auttaa minua tuossa sisustuksen suunnittelussa. Joskus kuvista näkee paljon paremmin, miltä koti näyttää. Niiden avulla voi hakea tunnelmaa eri tavalla.

 Pöytä on kärsinyt tämänkin kuvan jälkeen uusia muodonmuutoksia. Pyyhimme koko pöytälevyn asetonilla ja poistimme lakkauksen. Lakkaus lähti kovan työn jälkeen. Talossa oli kamala katku hetken aikaa, mutta tulos näyttää hyvältä. 

Se sai nyt rustiikkisemman ilmeen.

Laitan joskus kuvan siitä, miltä se nyt näytää.

Tähän väliin vähän terapiakuvia. Meidän mummeli on auringonpalvoja suurella A:lla. Lötköpötkö omalla, lemppari paikallaan.

Tuossa ihan meidän talon vieressä on leikkipuisto, joka on perinteisesti teinien valtaama. Noissa töhryissä on jotain niin nostalgista.

Liikennemerkit on hauskoja. Yritin saada auringon tähän kuvaan, mutta niistä kolmestakymmenestä tämä oli paras. Eli vielä on työnsarkaa valotuksen opettelussa. Tämä liikennemerkkikin löytyy ihan tuosta oman tien päästä.

Sitten viimeisenä muttei vähäisimpänä. Hyvin onnistunutta valotusta purkeista. Rakastan marjarouheita. Niissä on kaikki potku tallella ja niitä voi pitää mukana. Potkua koko kropalle purkista! 

Siispä kohta Vapun viettoon. Saattaa olla, että otan muutaman kuvan ja ehkä lasillisen kuohuvaa. 

Oikein hyvää katkonaista viikkoa, työväen juhlaa, ylioppilas meininkiä ja ylimääräistä vapaata päivää kaikille!

DIY unelmia!

Kevät on ovella ja laineet huutelee jo koko keuhkojensa voimalla luokseen. "Minä tulen, lupaan sen!".
Aamun pitkät unet, kahvia koneeseen ja lapset huoltoon. Sitten messuille kasvattamaan kevään tunnetta.

En varsinaisesti moneen vuoteen ole ollut innoissani Suomen venemessuista muuten, mutta ne ovat meidän perheen virallinen startti kevääseen. Talven selkä on nyt katkaistu ja on lupa alkaa odottamaan kevättä ja veneilykauden aloittamista. Tarvehankintoja koko rahan edestä ja suupielet kohti aurinkoa.

Muutaman tunnin täsmäiskujen jälkeen, ajatuksetonta vaeltamista osastolta toiselle ja sitten hakemaan lapsia huollosta. Huollon toimipiste sijaitsee ihanasti Vuosaaressa, ihan kiinni meressä ja pursiseuran laitureita sekä talvisäilytyskenttää. Siellä on joka kerta mahtava tunnelma, niin ulkona, kun sisälläkin.

Huollon toimipisteessä on taas palvelua parhaimmillaan, ja maailman maukkain makkarakeitto sai jälkkäriksi Cafe  Latten, made by my self ja iloisten (ja hyvin huollettujen) pikkuapinoiden mahtavaa kakkua! Pienet (tai suuret) hiilarimössöahkyt, ja silloin... silloin silmiini läpsähti Avotakan keräilynumero; Avotakka Design  Vintage.

"Voi luoja!" huudahdan ja huollon toimipisteen päällikkö ilmoittaa ykskantaan, että; "Vie pois".
No todellakin vien pois! Ihanat Do It Your Self -unelmat ryöpsähtävät hämmentävällä voimalla verkkokalvolle. Pulinasta ei tule loppua ja huollon Iso Pomo nauraa minun ainaiselle hyperstimulaatioventilointi -kohtaukselleni. Hädin tuskin maltan istua takaisin sohvalle, mutta istun kuitenkin. ja juon ihanan cafeni loppuun. Jätän tyylikkäästi ja tietoisesti lehden lukematta loppuun. Pidän sitä kuitenkin sylissäni, kuin kalleinta aarretta, enkä anna enää kenenkään koskea siihen.

Kahvit on juotu ja kakku syöty viimeistä murua myöten. On puhuttu tulevasta talosta ja muutosta, kauppahinnoista, valtakirjoista ja kaupanvahvistamisesta. Rahasummista ja kaikesta niin tärkeästä. Mielessäni kuumottaa kuitenkin vain yksi asia. Tai miljoona... DIY -unelmia miljoona! Ihanaa! Äkkiä kotiin ja lehden kimppuun.

Oma talo alkaa olla niin totta, että unelmia on vaikea pitää kurissa. Tämä menee niin helposti hössöttämiseksi. Minä olen hössöttäjä. Paha sellainen. Mutta jos osaan vähän hillitä, niin voidaa välttyä katastrofilta.

Nyt aion salaa vähän hössöttää ja paneutua tuohon lehteen, hiljaisuudessa ja yksin teekuppini kanssa. Äijät on saunassa ja mimosa haahuilee itsekseen. On minun hössöhetkeni aika!