Pahoinvoiva ihminen

Herään aamulla. Oloni on mainio. Mikään ei voi pilata tätä päivää. Käännän peitonhelmaa ja annan kylmän aamun hiipia vartalolleni. Jalka laskeutuu lattialle ja sen pinta tuntuu kylmältä varpaissa. Kipristän niitä hieman, mutten vedä jalkaa takaisin lämpimään vuoteeseen. Vedän syvään henkeä ja nousen hieman viivytellen istumaan sängyn laidalle. Hartiat nousee korviin ja pitkä ja autas haukotus seuraa hartioiden tärinää.

Kotini täysi tohina heitää kaikki syntymässä olleet ajatukset syrjään. Lasten jatkuva pölinä ja sutina virkistää mieltä ja huulilla on tahdoton hymy. Niin pienet kuin isommatkin lapseni saavat aikaan outoa onnellisuutta. Heidän vilpitön hyvä tuulensa tarttuu.

Uto murahtelee allani kun kaarran mutkaista tietä kohti juna-asemaa. Aurinko näyttää säärtään iloisesti. Halvat aurinkolasini täyttää tehtävänsä erinomaisesti eikä mikään voi pilata tätä päivää. Auto jää pian parkkiin, juna ottaa matkalaisia kyytiin ja lämmin kahvi tuoksuu jonkun kupissa.

Toimistolla on työn tuoksu. Kaikki pakertavat omiaan. Joku moikkaa iloisesti ja joku puhuu puhelimeen äänekkäästi. Yksi juoksee palaveriin ja pudottaa kännykkänsä matkallaan, toinen poimii sen ja kiitää sitten kiireisen perään.

Mikään ei voi pilata tätä päivää.

Kotona tuoksuu ruoka. Lasissa on vähän viiniä ja päivällinen valmistuu juuri sopivasti. Istumme pöydän ääreen ja puhumme päivän menoista. Tyttö tyttönen iloitsee siitä, miten helppoa vieras kieli on sittenkin. Poika pikkuinen kikattaa ääneen ihan muuten vain ja isoveli sanoo olevansa hyvällä tuulella. "Kivaa kun syödään yhdessä."

Viivyn vielä hetken tässä sohvalla. Istun mietteissäni, kunnes ajattelen katsoa perheemme sähköpostin. Tuskin siellä mitään on, mutta varmuuden vuoksi. Sitten voisin mennä nukkumaan hyvän päivän päätteeksi. Mikään ei enää voi pilata tätä päivää.

Sähköposti avautuu reippaasti ja huomaan siellä muutaman mainospostin. Niiden joukossa on muutakin.

Luen sen uudelleen ja uudelleen. Voi herne, että nyt tuntuu kurjalta. En pysty käsittämään sähköpostin sisältöä. Luen sen uudelleen ja luen sen ääneen Kipparille. En ymmärrä. Sen ymmärrän, että yöstä ei tule enää mitään. Unet menee tuskailuun ja ahdistumiseen. Miksi? No siksi, että jollain ihmisellä on mieli herkkä ja elämä epätasapainossa. Olen oiva kohde kiusaamiselle. Kiusa osuu ja uppoaa, vaikka tiedän, ettei pitäisi ottaa sitä henkilökohtaisesti.

Pahoinvoiva ihminen voi saastuttaa oman ympäristönsä. Voi tartuttaa pahan olon kaikkiin muihinkin. Se olisi täysin tarpeetonta, mutta niin vain käy. Paskan määrä on vakio. On siis aina oltava joku, jota vituttaa niin paljon, että kaikkien muidenkin on saatava siitä osansa. Ei ole väliä, onko niillä muilla elämässä parempaakin tekemistä, perhettä joka voisi samalla kärsiä, tai muuten vain herkkä mieli joka vahingoittuu vakavasti tällaisesta. Mitä sitten, jos minulla on paskaakin paskempi päivä... olen oikeutettu vainoamaan sinua. Viemään sinut epätoivoon, uhkailemaan ja ajamaan perikatoon. Minulla on oikeus siihen. Minulla on pahamieli...

Lasken läppärin kannen. Suutelen miestäni. Hän silittää poskeani ja lupaa, että selviämme tästä. Uskon häntä ja palaan aamulla jättämäni peiton alle hyvällä mielellä. Minulla on jotain mikä tuolta toiselta ihmiseltä puuttuu. Minulla on elämäni.