Kuvaamisen riemu

Hyvä ystäväni Katinka kävi kuvailemassa meillä ihan muuten vain.
Päivä oli ihana ja riemuinen. Ensinnä siksi, että koko Katinkan ihana perhe tuli mukana. Ystäviä, hyvää ruokaa ja mielettömän hauskaa photailua.

Katinkan visiitti pisti sormet syyhyämään ja uusivanha unelmani heräili talviuniltaan.
Olen aina, siis ihan aina tykännyt kuvaamisesta. Olen pitänyt kuvien kehittämisestä ja asia kerrallaan uusien juttujen oppimisesta. En ole koskaan ollut perinteisen maisemakuvaamisen suurin ystävä. Minun intohimoni on näkemysissä, tunteissä ja yksityiskohdissa. Äitini on josksu tosi kauan sitten kertonut, että hänen ihmeellinen kuvaamisen intohimoinen kohde on ollut jalat. Ja jostain kumman syystä, minä pidän niistä samoista härpättimistä! TÄnäänkiin Kipparin varpaat tuli ikuistettua muutamankin kerran.

Katinka räpsi liudan kuvia yksityiskohdista. Hän on vasta "löytänyt" tällaisen kuvaamisen ja hänen aivan mielettömän ihana intonsa sai minut ihan uuteen vireeseen. Vahinko vain, että minulla on jatkuvasti tolkuton kiire ja arki rokottaa kaiken unelmoimiselle jäävän ajan.

Muutto. Unelmatalo ja elämä Kirkkonummen rauhassa. Yksi suurimmista unelmistani on toteutunut ja elän sitä hetki hetkeltä. On aika kasvattaa uusia unelmia ja löytää uusia asioita. Elämä on uutta ja ihmeellistä joka hetki. Muutto on nyt takana ja elämä alkaa tasoittua. Tiedän, että aikaa alkaa taas irrota, kun rutiinit palaa uomiinsa.

Ystäväni tartuttama palo kuvaamiseen saa siis tilansa ihan juuri. Kännykkä alkaa olla taas täynnä kummallisia kuvia ja tänään kaivoin kameran naftaliinista ja etsin sen säätöjä. Päätin ostaa siihen uuden kompaktimman, mutta vaativamman putken ja alan räpsimään huolella. Työmatka ensi tiistaina saa olla samalla kuvausmatka vieraaseen kaupunkiin, ja sen pieniin yksityiskohtiin. Viikonloppu meneekin sitten säätöjä hakiessa, ja muistoja verestäessä. Joku päivä voisin ostaa esihistoriallisen järjestelmäkameran johon pitää ihan filmiäkin käyttää... koska se kuvien kehittäminen on jotain ihan omanlaistaan.

Mutta ennen sitä turvaan tähän nykytekniikkaan ja omaan vähän jo vanhaan, ei niin ihmeelliseen Canonin EOS 400D:hen.

Tässä ihan vaan huvinvuoksi omat varpaat (ja pikkumiehen nokkamuki). Ensimmäinen kuva kunnon kameralla tosi pitkään aikaan...

Niin ja siis Katinkan kuvia voi ihailla täältä. Katinkan blogi on ehdolla parhaaksi valokuvablogiksi, joten kurkkaa ja äänestä! :)

Unelmin huomiseen.