Onnellinen vaiko eikö olla?
Siinä vasta kysymys.
Sellainen, jota moni miettii. Moni taas ei mieti. Moni elää elämäänsä päivä kerrallaan ja ajaa samassa paskassa päivästä toiseen. Mussuttaa, kun elämänlaatu on köyhää, eikä televisiostakaan tule mitään.
Elämästään otteen saaminen ei ole helppoa, eikä missään nimessä yhden päivän tai oivalluksen juttu. Vaatii säkkitolkulla rohkeutta olla itselleen rehellinen, ja katsoa itseään peilistä, tunnustaa tosiasiat ja tehdä niille jotain. Se vie aikaa. Paljon aikaa. Ja muutos parempaan tapahtuu vähitellen. Joskus vuosien kuluttua voi huomata, että eihän tää niin kamalaa olekkaan. Elämä tuntuu sittenkin ihan kivalta ja hommat luistaa omalla painollaan.
Siihen pisteeseen pääseminen on kuitenkin vaikeaa. Aika monella ihmisellä elämä tuntuu olevan vähän joka nurkasta pielessä. Perussetti on näennäisesti toimivaa, mutta joku silti tökkii. Siinä vaiheessa on helppo kaataa paskat jonkun muun niskaan, työnantajan, elämänkumppanin, terveyden tai ihan minkä vain. Elämä voi olla pielessä, koska silloin lapsena isä löi, äiti joi ja sisko poltti tupakkaa. Elämä voi olla pielessä, vaikka mitään edellämainituista ei olisi käynyt. Silloin voi syyttää sitä ettei mikään ole pielessä. Minulle ei koskaan käynyt mitään. Minulla ei ole mitään miksi minusta tuntuu näin kurjalta ja niin edelleen.
Aina voi kuitenkin katsoa peiliin. Voi tehdä asialle jotain. On totta, että osalle se on liian vaikeaa, eikä siihen yksin ole voimiakaan. Toiset tarvitsisivat siihen lempeän tönäisyn tai jopa päivittäistä apua ja tukea, korvaa ja olkapäätä, että se onnistuisi. Sitä ei kuitenkaan aina ole tarjolla. Aina ei ole sellaista vaihtoehtoa, jolla voisi korjata elämäänsä. Aina (yleensä) sitä ei edes tajua, että jonkin on pielessä. Vasta kun kaikki kaatuu päälle yhtenä suurena mustana massana, herää siihen ettei koskaan ollutkaan onnellinen ja sillä hetkellä ei heti olekaan ketään, kuka auttaisi tai kertoisi mitä tehdä, jos sen jälkeenkään.
Ystävän neuvot kalliit. Tässä kohdassa ystävän neuvot ovat monesti se apu johon käännytään. Toinen vaihtoehto on pilleripurkki ja sairasloma jota varmasti monessa kohtaa tarvitaankin. Apu ei kuitenkaan yleensä ulotu sen pidemmälle, ellei sitä osata pyytää. Silloinkin se voi olla sellaista, ettei se oikeastaan auta, eikä sovellu juuri sinulle.
Tämä on aihe johon olen valitettavasti ja onneksi päässyt tutustumaan hyvinkin läheltä. Tämä on sellainen asia, josta puhun aina ja koko ajan, eri sanoilla, tavoilla ja tyyleillä. Minulla on huoli teistä. Haluaisin, että te olisitte onnellisia, että kokisitte onnen tunteen edes joskus. Se on niin hyvä tunne, että siihen jää koukkuun kuin huumeeseen. Sitä on saatavilla todella helposti ihan jokaisena päivänä, mutta siitä kiinni pitäminen on tosi vaikeaa. Siksi vaikeaa, että elämä potkii päähän säännöllisesti ja yhteiskunta auttaa siinä ahkerasti tavoilla jos toisillakin. Onnellisuus on aina ja iänkaikkisesti sinusta itsestä kiinni, mutta sen tavoitteluun saattaa tarvita apua.
No niin. Tässä tämänkertainen avautuminen...
Sellainen, jota moni miettii. Moni taas ei mieti. Moni elää elämäänsä päivä kerrallaan ja ajaa samassa paskassa päivästä toiseen. Mussuttaa, kun elämänlaatu on köyhää, eikä televisiostakaan tule mitään.
Elämästään otteen saaminen ei ole helppoa, eikä missään nimessä yhden päivän tai oivalluksen juttu. Vaatii säkkitolkulla rohkeutta olla itselleen rehellinen, ja katsoa itseään peilistä, tunnustaa tosiasiat ja tehdä niille jotain. Se vie aikaa. Paljon aikaa. Ja muutos parempaan tapahtuu vähitellen. Joskus vuosien kuluttua voi huomata, että eihän tää niin kamalaa olekkaan. Elämä tuntuu sittenkin ihan kivalta ja hommat luistaa omalla painollaan.
Siihen pisteeseen pääseminen on kuitenkin vaikeaa. Aika monella ihmisellä elämä tuntuu olevan vähän joka nurkasta pielessä. Perussetti on näennäisesti toimivaa, mutta joku silti tökkii. Siinä vaiheessa on helppo kaataa paskat jonkun muun niskaan, työnantajan, elämänkumppanin, terveyden tai ihan minkä vain. Elämä voi olla pielessä, koska silloin lapsena isä löi, äiti joi ja sisko poltti tupakkaa. Elämä voi olla pielessä, vaikka mitään edellämainituista ei olisi käynyt. Silloin voi syyttää sitä ettei mikään ole pielessä. Minulle ei koskaan käynyt mitään. Minulla ei ole mitään miksi minusta tuntuu näin kurjalta ja niin edelleen.
Aina voi kuitenkin katsoa peiliin. Voi tehdä asialle jotain. On totta, että osalle se on liian vaikeaa, eikä siihen yksin ole voimiakaan. Toiset tarvitsisivat siihen lempeän tönäisyn tai jopa päivittäistä apua ja tukea, korvaa ja olkapäätä, että se onnistuisi. Sitä ei kuitenkaan aina ole tarjolla. Aina ei ole sellaista vaihtoehtoa, jolla voisi korjata elämäänsä. Aina (yleensä) sitä ei edes tajua, että jonkin on pielessä. Vasta kun kaikki kaatuu päälle yhtenä suurena mustana massana, herää siihen ettei koskaan ollutkaan onnellinen ja sillä hetkellä ei heti olekaan ketään, kuka auttaisi tai kertoisi mitä tehdä, jos sen jälkeenkään.
Ystävän neuvot kalliit. Tässä kohdassa ystävän neuvot ovat monesti se apu johon käännytään. Toinen vaihtoehto on pilleripurkki ja sairasloma jota varmasti monessa kohtaa tarvitaankin. Apu ei kuitenkaan yleensä ulotu sen pidemmälle, ellei sitä osata pyytää. Silloinkin se voi olla sellaista, ettei se oikeastaan auta, eikä sovellu juuri sinulle.
Tämä on aihe johon olen valitettavasti ja onneksi päässyt tutustumaan hyvinkin läheltä. Tämä on sellainen asia, josta puhun aina ja koko ajan, eri sanoilla, tavoilla ja tyyleillä. Minulla on huoli teistä. Haluaisin, että te olisitte onnellisia, että kokisitte onnen tunteen edes joskus. Se on niin hyvä tunne, että siihen jää koukkuun kuin huumeeseen. Sitä on saatavilla todella helposti ihan jokaisena päivänä, mutta siitä kiinni pitäminen on tosi vaikeaa. Siksi vaikeaa, että elämä potkii päähän säännöllisesti ja yhteiskunta auttaa siinä ahkerasti tavoilla jos toisillakin. Onnellisuus on aina ja iänkaikkisesti sinusta itsestä kiinni, mutta sen tavoitteluun saattaa tarvita apua.
No niin. Tässä tämänkertainen avautuminen...
Olen niin kovin paljon kanssasi samaa mieltä! Eletään hetkessä ja ollaan onnellisia =)
VastaaPoista