Surullisten ihmisten ilta

Tänään on kaikki edellytykset olla surullinen. Hukkua surullisiin ajatuksiin lumen alle. On paras aika vuodesta antaa pimeyden kömpiä sisimpään ja metsän pelotella hymy huulilta. Suru on helppo houkutella pois kolostaan ja antaa sille tilaa tanssia silmissä. Pimeydelle voi helposti ojentaa kätensä ja mennä sinne mistä on vaikea tulla pois.

Tänään on surullisten ihmisten ilta. Lumi on tullut jäädäkseen ja on heidän vuoronsa. Surulliset ihmiset istuvat surullisissa kodeissaan täynnä lohdutonta surua. Yksinäisyyttä miehensä vieressä. Eristyneisyyttä lastensa leikkiessä lattialla. Tänään surullinen tyhjentää lasinsa, eikä vuodata kyyneltäkään. Kyyneleiden kaivo on kuivunut jo aikaa sitten, eikä tilalle ole ehtinyt muodostua mitään muuta kuin pölyä. Tänään surullinen juo kylmää kahvia kupistaan ja syö vanhentunutta kakkua likaiselta lautaselta. Paha olo oksentaa surullisen sisuksiin sellaisella voimalla, että on mahdoton pysyä pystyssä. Päätä kivistää ja silmiin sattuu.
Kunpa voisin sulkea ne, eikä minun enää koskaan tarvitsisi tuntea näin.

Ota minua kädestä kiinni. Älä sano mitään. En tarvitse sanoja, mutta läheistyyttäsi kyllä. Halaa minua hiljaa ja anna minulle aikaa. Tulen luoksesi takaisin jos vain lämmität minua ja annat valoa tähän pimeyteen.

Ota minua kädestä kiinni ja vedän itseni ylös. Ryömin luoksesi piikkipensaiden läpi ja kaivan polkuni lumeen.
En jää tänne pimeyteen, enkä anna surun jäädä minuun.

Ota minua kädestä kiinni. Älä sano mitään. En tarviste sanoja, mutta läheisyyttäsi kyllä. Halaa minua hiljaa ja anna minulle aikaa. Tulen luoksesi takaisin. Tulen luoksesi takaisin.