Yksinäisen naisen testamentti, muisto joka jää. Päiväperhonen.

Olen jo lähes viisikymppinen nainen. Aikuinen nainen. Olen elänyt monta elämää ja vielä useamman suhteen. Minulla ei ole koskaan ollut pulaa miehistä. Olen ihan tavallinen nainen joka ei ole löytänyt sitä oikeaa. Monta yritystä minulla on ollut.
Kyllästyin tähän. Elämään. Tähän rakkaudettomaan elämään. Minusta tuntuu kuin olisin päiväperhonen. Elän hetken vain kuollakseni kohta.

En enää jaksa olla yksin. Siksi päätin kirjoittaa kaiken. Tunnustan kaiken. Tunnustan sen tässä ja nyt. Pimeimmät salaisuuteni, haluni ja synkimmät toiveeni. Kevyen kauniit unelmani ja elämäni onnelliset hetket. Kerron kaiken ja vähän enemmän, jotta minusta jää jäljelle jotain, kun minusta ei ole enää mitään. Minulla ei ole lapsia, ei miestä eikä koiraa. Kukaan ei muista minua eikä kanna arkkuani kun kuolen. Siksi minä kirjoitan, että kuolemani jälkeen minusta olisi jäljellä jotain.

---------------------------------------------------------

Olisko tässä jotain? Jaksaisitko lukea enemmän? Kiinnostuitko niin paljon, että jaksat odottaa?
Olen pohtinut josko julkaisisin lyhyitä tarinoita Päiväperhosen päiväkirjasta. Sopisiko se?


Kirjoituslomaa suunnitellen
Elli-Jasmiini

Kommentit

Suositut tekstit