Olen sinun. Hengitän tuoksuasi, enkä saa tarpeeksi.
Olen sinun ja sinä olet minun.
Odotan niitä hetkiä päivässä jolloin olemme kahden tässä maailmassa.
Odotan niitä hetkiä.
Olen rakastunut. Olen ollut jo monta aikaa. Siihen samaan ihmiseen. Jokaisena päivänä ja hetkenä. Rakastan. Rakastan niin paljon ja silti tuntuu, ettei se riitä.
Miehen tuoksu aamulla kypyhuoneessa, tyynyssä ja rinnalla. Sen ainoan, oikean.
Rakastan enemmän kuin eilen. Enemmän kuin hetki sitten. Suljen silmät ja näen sinut siinä, ihan lähelläni.
Vaikka maailma on julma, kylmä ja hiljainen, olet siinä, minun vierelläni. Se nvuoksi jaksan jokaisen mäen, vuoren ja myrksyn. Jaksan matkata maan ääriin. Että voin olla sinun kanssasi kahden tässä maailmassa.
Mahdotonta tunteiden sekameteliä ja ajatusten pidättelemätöntä ryöppyä. Todellista ja fiktiivistä. Sellaista mitä nyt mieleen juolahtaa. Että ei pääsisi unohtamaan kuka sitä oikein on ja miksi. Että olisi joku jolle tilittää kaikki, kun kukaan muu ei enää kuuntele.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kolme vuotta siitä kun viimeksi sut näin.
Sanoin sulle, että rakastan, mutta en tiennyt, ettei enää koskaan nähtäisi. En kuulisi sun ääntä, en laulaisi sun kanssa, en enää ikinä söis...
-
"I got no roots..." soitin toistaa. Mun sisällä sykkii jokin, en ole ihan varma mikä. Musta tuntuu, että mun on pakko kirjoittaa j...
-
Kaiken kauheuden keskellä on kauneutta. Sellaista, joka jää usein näkemättä. Teen työtä ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka ovat heikoimmassa...
-
Sanoin sulle, että rakastan, mutta en tiennyt, ettei enää koskaan nähtäisi. En kuulisi sun ääntä, en laulaisi sun kanssa, en enää ikinä söis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti