Selittämätön sairaus

Kun ihminen velloo oman hyvinvointinsa kanssa koko ajan, alkaa luulla olevansa sairas, vaikkei ole. Tarttuu epätoivoisena pieniinkin asioihin ja keksii itselleen oireita internetin tarjonnan mukaan.

Minä sain eilen tällaisen täkyn. Minun kalkkiarvot ovat hiukan alhaalla. Siitä riemastuneena googlasin välittömästi asiasta lisää tietoa, mutta aikaisemmista paskahalvauksista viisastuneena lakkasin melkein saman tien. Ei. Nyt ei ole se hetki kun etsitään syntipukkia kaikelle sille, mitä ruumiissani tapahtuu tai on tapahtumassa. Nyt pitää vetää syvään henkeä ja olla vaan. Parin viikon päästä tilannetta tutkataan uudelleen ja toedennäköisesti tilanne on täysin stabiili, eikä mitään muutoksia enää näy.

Minulla siis ei ole mumuaistautia, autoimmuunisairautta (keliakiaa), lisäkilpirauhasen vajaatoimintaa tai muuta mitä kaikkea siihen voidaankaan liittää. Tämä on vain tätä samaa shittiä, mitä on ollut jo kymmeniä vuosia. Minä olen superherkkä kaikelle mitä elimistössä tapahtuu. Tunnen jokaisen nipistyksen ja kivistyksen, kolotuksen ja kangistumisen, mutta se ei tee minusta sairasta. Tai ei ainakaan niin, että minua voisi jotenkin lääkitä. Ei siis ole yhtä nappia, jonka nappaamalla voisin parantua kaikista omista pikku ärsyttävistä hässäköistäni.

Jospa siis tavoittelisin sitä tilaa, jossa en koko ajan hössöttäisi omasta hyvinvoinistani ja olisin vaan?? Minun pitää saada jotain muuta ajateltavaa. Työt ja kirjoittaminen sekä omakotitalosta unelmoiminen ei nyt ilmeisesti taas riitä... huoh.