Vesi kimaltelee ja silmiäni häikäisee. Kaivan kajuutasta aurinkolasini ja asettelen ne nenälle. Istun takaisin sitloodassa odottavalle pehmeälle kapokkityynylle. Käännän kasvoni kohti aurinkoa. Annan sen lämmittää kasvojani, mieltäni ja sydäntäni. Hymy pyrkii väkisin huulille, enkä estele sen aikeita. Olen onnellinen. Tässä ja nyt.
Lempeä kesän tuuli sekoittaa hiukseni. Hiljaisuus kutittelee korviani. Mielessä ei liiku mikään. Pelkkää onnellisuuden tuomaa aukotonta rauhaa. Vedän keuhkoni täyteen meren tuoksua, kuuntelen lokkien kirkumista. Tämä hetki on se hetki, jonka muistan talvella. Siinä keittiön pöydän äärellä, kun kirjoitan. Tämä hetki nousee muistoistani kesken työpäivän ja pakottaa minut unelmoimaan ensikesän laineista, tuulesta. Linnuista, merestä ja onnellisista ajatuksista.
Melkein unohdan, että seuraavaksi piti syödä. Huomaan istuvani tässä keittiön pöydän ääressä edelleen ja muistelevani kuluneita kesiä hölmö hymy naamalla. Nälkä unohtuu, aika hiipii hiljaa ohitseni. Rakastan kesää, merta, purjeita, elämää.
Pus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanh... -
Kaiken kauheuden keskellä on kauneutta. Sellaista, joka jää usein näkemättä. Teen työtä ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka ovat heikoimmassa... -
"I got no roots..." soitin toistaa. Mun sisällä sykkii jokin, en ole ihan varma mikä. Musta tuntuu, että mun on pakko kirjoittaa j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti