Tänään tarvitsisin aurinkoa enemmän kuin pitkään aikaan.

Mieli on harmaa. Sielussa ei liiku mikään ja tuska vilahtaa välillä paidan helmasta. Surullinen tunnelma on vietellyt nukkekodin ja tuntuu siltä kuin meiltä olisi varastettu jotain. Kuin joku olisi salaa käynyt muuttamassa huonejärjestystä tai astuisin väärään kotiin.

Tänään tarvitsisin aurinkoa. Olisi juuri sellainen päivä joka vaatisi lisävoimaa. Läheisiäni on lomalla Teneriffalla ja itkin kun katselin iloisia ihania kuvia heidän lomasta. Olen niin onnellinen, että juuri he ovat lomalla sillä he sitä kaikkein eniten tarvitsivat. Itkin kun näin miten he hymyilivät ja näyttivät kauniilta.

Tänään tarvitsisin aurinkoa. Tänään voisin paremmin jos voisin olla auringossa. Antaa sen lämmittää jähmettynyttä sydäntäni ja kuivattaa pois kyyneleeni. Aurinko kertoisi minulle, ettei nyt ole niin paha olla, ettei nyt tarvitse tuntea surua vaan iloita. Aurinko uskottelisi, että nyt on aika iloita elämästä ja siitä, että koti saa sielunsa vielä takaisin. Ja minä uskoisin. Uskoisin siihen kuin elämään itseen. Ja tuntisin iloa, lämpöä ja rakkautta. En tuntisi tukehduttavaa ahdistusta enkä loputonta surua.

Tänään tarvitsisin aurinkoa. Minun on päästävä pois täältä harmaasta. Minä en ole talven ystävä. Olen kesän lapsi. Olen kesän lapsi...