En enää tarvitse perusteluita

Kun muutamia päiviä sitten uskalsin alkaa unelmoida maasta muutosta päätin, että etsin pätevät perusteet joilla taklaan kaikki vastaväitteet. Ne vastaväitteet joita läheiseni ja ulkopuoliset tulevat latelemaan ajan kuluessa.
Ensimäiset on jo kuultu. "Fueengirolassa raiskattiin just yks naine..." Sitä ei siis tapahdu missään muualla maailmassa? Ei täällä Espoossa varsinkaan. Ei.
"Muuallakin on suomalaisia kouluja". Ei ole suomalaisia kouluja. Suomikouluja kyllä, mutta ei Suomalaista koulua jossa on sama opetushallituksen hyväksymä opetussuunnitelma kuin mitä täällä kotimaassakin kouluissa on käytössä. Missään muualla Espanjassa ei ole koulua joka tarjoaa mahdollisuuden suomalaiseen koulutustasoon ja siihen, että lapsillani on aina mahdollisuus tulla takaisin Suomeen opiskelemaan ilman, että heidän tarvitsee todistella ja käydä lisäkursseja. Sitä paitsi.. Me olemme aina Suomen kansalaisia ja suomalaisia. Haluan, että lapseni saa saman hyvän opin kuin mitä saisi täällä asuessa. Lapsillani pitää olla mahdollisuus palata helpoimmalla tavalla. Tämä on mielestäni hieno mahdollisuus ryhtyä ilmastopakolaiseksi ja antaa lapsille mahdollisimman stressitön koulunkäynti.
Stressi... no niin. Siinä onkin seuraava vastaväite. "Aiheutatte itsellenne ja lapsillenne tarpeetonta stressiä". Elämässä on mielestäni muitakin tekijöitä. Suurempia asioita. Emme voi elää elämää niin, ettei stressiä ole jollain tasolla kaikissa elämänvaiheissa. Eikö ole viisasta opettaa lapset kestämään stressiä ja nauttimaan elämästä? Eikö ole kaukaa viisasta viedä lapset vieraan kielen saloihin ja antaa heille tulevaisuuteen eväitä?

Itse olen kuitenkin paras vastaväitteiden kehittelijä.
Miten työt? No olisi toki ideaalista löytää työ, jota voisi tehdä kotona. Tai työ joka voisi tarjota toimipisteen Espanjasta. Mahdollisesti Fuegirolalainen yritys jossa pärjäisi suomenkielellä tai englannilla. Tai paras olisi jos nykyisellä työnantajallani olisi mahdollisuus pitää minut työsuhteessa ja voisin etäillä. Onnistuuko mikään? En tiedä, mutta vain taivas on rajana sekä toki Espanjan ennätyksellisen huono työllisyystilanne!

Miten Oton hoito? Se onkin mielenkiintoista ja on sangen paljon riippuvainen omasta työtilanteestani. Espanjassa kun on heikosti päivähoitoa ja sekin on ilmeisesti noin kuusi tuntia päivässä. On olemassa seurakunnan tarjoamaa kerhoa suomenkielellä, mutta katsotaan nyt.

Saaristo. Siellä ei ole sellaista saaristoa kun täällä. Pystymmekö nauttimaan merestä niin paljon kun ei ole saaristoa? Sitäkään ei voi tietää, ennen kun kokeilee. Se vaatisi kyllä tottumista, mutta siellä lienee muuta ihanuutta saarten tilalle... kuten sininen meri. Ei vihreä hernekeitto johon olemme tottuneet täällä vaan sininen meri. Vaikka täytyy kyllä tähän sanoa, että rakasta meidän merta suunnattomasti vaikka se onkin sakeaa ja saastunutta.

Miten tämä meidän koti? Vuokralle. Pitää löytää joku luotettava vuokralainen jonka vuokralla katetaan asunnon kustannukset. Tavarat varastoon ja kun viimeinen päätös on tehty voidaan ne muuttaa perässä tai muuttaa takaisin omaan kotiin.

Asunto siellä? On löydettävä asunto vuokralle. On säästettävä rahaa, jotta on millä maksaa takuut ja välityspalkkiot. Pitää olla rahaa myös asua muutama kuukausi ilman tuloja. Ja pitää olla rahaa palata kotiin jos niikseen tulee.

Monta asiaa, monta mutkaa, monta kurvia ja monta tekijää.
Mutta asiaa voi vatvoa vaikka kuinka paljon ja vaikka miltä kantilta. Faktat on faktoja. Työtä on oltava ja asunto. Siihen muuttoon ei kuole vaan se vahvistaa ja kasvattaa ihmisenä. En siis tarvitse enää perusteluita edes itselleni. Haluan ilmastopakolaiseksi ja jos saamme asiat osumaan kohdalleen, se voi onnistua.

Se perustelemisesta. Palaan nyt merenkulkuopin kimppuun ja unohdan Espanjan hetkeksi. Mutta vain hetkeksi! Pus.