Espanjassa kaikki on paremmin. Paitsi, että siellä koulu ryöstää Suomen valtiolta kamalasti rahaa rehellisellä petoksella ja opettajat kiusaavat toisiaan ja rehtori on läpimätä. Niin... ihan niin kuin tätä samaa sontaa ei olisi joka puolella muualla maailmassa (Suomessakin). On ihastuttavaa seurata kyseisestä asiasta virinnyttä keskustelua eli keskustelupalstoilla muutaman ihmisen ylläpitämää huutoäänestystä. Toinen on toistaan parempi ja toinen toistaan mädempi. On niin hienoa seurata muitakin vastaavia "sotia" sillä silloin voi nostaa itsensä jalustalle ja julistaa, että minä en koskaan alentuisi tuollaiseen kielenkäyttöön ja pajattamiseen. Minä en koskaan, en.
Sitten istun auton rattiin ja kaikki saatanan nysvät ja töpeksijät saa tuta. Bussissa kanssamatkustajat ovat ihan syvältä ja kuski törkeä ja vihamielinen. Kaupassa mummot ryysii eteen ihan niin kun heillä olisi kiire jonnekkin muuallekin kun hautaan. Hah. Mihin niillä on kiire? Ja miksi en voisi matkustaa bussissa yksin? Muut autoilijat voisi hypätä pituutta sillä aikaa kun minä ajan. Ja kaikista kaikkein suurin herneen pyörittäjä on hitaus. Siis asiakaspalvelun hitaus tai viraston hitaus ja byrokratia... siitä en viitsi edes aloittaa!
Silti tämä "pikku" perhe haluaa muuttaa Espanjaan. Sinne missä virastot ei vörki ja kaikki on hidasta kun pitää yhtä asiaa hoitaakseen käydä kahdeksassa eri paikassa hakemassa leima yhteen paperiin. Sinne missä en varmasti istu auton rattiin jos haluan pitää itseni hengissä muista puhumattakaan. Sinne missä kaikki tapahtuu hitaasti byrokratiasta puhumattakaan!
Joo, sinne. Ensin kuitenkin purjehditaan Itämerellä.
Mahdotonta tunteiden sekameteliä ja ajatusten pidättelemätöntä ryöppyä. Todellista ja fiktiivistä. Sellaista mitä nyt mieleen juolahtaa. Että ei pääsisi unohtamaan kuka sitä oikein on ja miksi. Että olisi joku jolle tilittää kaikki, kun kukaan muu ei enää kuuntele.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kolme vuotta siitä kun viimeksi sut näin.
Sanoin sulle, että rakastan, mutta en tiennyt, ettei enää koskaan nähtäisi. En kuulisi sun ääntä, en laulaisi sun kanssa, en enää ikinä söis...
-
Olen saanut kuulla tehneeni asioita menneisyydessä väärin. Sain myös kuulla tekeväni tiettyjä asioita edelleen väärin. Yhden ihmisen tuskanh...
-
Kaiken kauheuden keskellä on kauneutta. Sellaista, joka jää usein näkemättä. Teen työtä ihmisten kanssa. Sellaisten, jotka ovat heikoimmassa...
-
"I got no roots..." soitin toistaa. Mun sisällä sykkii jokin, en ole ihan varma mikä. Musta tuntuu, että mun on pakko kirjoittaa j...
Siellä ainakin oppii hidastamista, jos missä :)
VastaaPoistaNo aivan varmasti! Ja sitähän minä kaipaan. Sitä, että oppisi olemaan ja nauttimaan. Ei tarvitsisi koko ajan stressata! =D
Poista