Ensimmäinen vene!

Jostain syystä sain eilen päähäni, että haluan kertoa teille ensimäisestä veneestä. Se oli yksi unelmista joka toteutui. Sen eteen tehtiin niin paljon töitä, että huh!

Kevät kolkutti jälleen ovella ja olimme muuttaneet hiljan Tampereelle Nokian rajalle. Simo oli työttömänä ja minä opiskelija. Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Ajelimme pitkin kylää katselemassa maisemia ja tutustumassa paikkoihin tavaksi tulleeseen tyyliin ja saavuimme eräälle kujalle joka johti venekauppiaan pihaan. Koska Simo on ollut venemiehiä lähes aina niin toki jalkauduimme keskelle keväistä hankea katselemaan myytäviä veneitä. Olimme jo pitkään haaveilleet veneestä, mutta ajatukset oli pienessä moottoriveneessä. Sellaisessa jossa voisi mahdollisesti yöpyä. Oli heti selvää, että kyseessö tulisi olemaan retkeilyvene sillä sitä harrastimme teltan, koiran ja kahden hulttiokissan kanssa.

Siinä se sitten oli! Pieni, ruma ja haiseva purjevene. Veneen pohja oli kuvottavan vihreä ja se oli varmasti rumimpia ikinä näkemiäni veneitä. Mutta siinä oli jotain.... Se ikäänkuin kutsui luokseen. Se oli muistaakseni noi viisi metriä pitkä ja siinä mahtui nippanappa nukkumaan kaksi aikuista muutaman kassin kanssa. Koska liike oli kiinni, emme päässeet veneeseen sisälle. Koitimme kurkkia ikkunoista ja pyörimme kuin pienet ampiaiset sen ympärillä. Ajelimme takaisin kotiin täynnä suurta odotusta. Molempien sisällä oli hypähtänyt jokin. Se pieni Lohi Poni alkoi kummitella molempien sydämessä. Tulisiko meistä sittenkin purjehtijoita?

Monien keskustelujen, itkujen, epätoivon hetkien ja naurujen jälkeen päätimme mennä tutustumaan pikkuiseen liikkeen ollessa avoinna. Omistaja oli supliikki mies ja kuunteli kiltisti kun avoimesti kerroimme, että meillä olisi käteistä ehkä pelastusrenkaaseen jos siihenkään. Pitäisi siis saada luottoa ja paljon. Kauppias laati lainapapereita ja antoi meille mukaan jos vaikka jostain saisimmekin rahaa. Ilmeisesti hän halusi eroon veneestä. Se luultavasti makaisi vieläkin siellä pihalla jos emme olisi ostaneet sitä.
Kyllä, me ostimme sen. Mutta se vaati uskomatonta kikkailua. Simo kävi tekemässä toitä kauppiaallle paikallisilla venemessuilla ja se olisi käsiraha. Tekipä vielä muistaakseni jotain muitakin hommia, mutta pääasia oli, että vene oli meidän! Vaikka se maksoikin meille paljon enemmän kuin kukaan voi kuvitella.

Kevät oli kääntynyt jo syksyksi kun saimme Selipaatin laskettua Näsijärveen. Oi miten upea päivä se oli! Sydämeni oli pakahtua onnesta. Omistimme jotakin! Omistimme vapauden, tulevaisuuden ja elämämme. Se onnen tunne ei ole kadonnut mihinkään. Tunnen edelleen samanomaista onnea ja iloa kun keväisin pääsee maalaamaan veneen pohjaa. Kun ensimmäisen kerran keväällä pääsee nostamaan purjeet. Kun kansi kiiltää ja aurinko lämmittää vielä kylmää merta. Se unelma elää edelleen. Unelma onnesta!

Onnellista päivää!